Pettäjä ja alkoholisti, sellainen on tämä äiti.

[miten tästä eteenpäin]

Aloitetaanpa tämä vuodatus kertomalla, että olen alkoholisti. Raittiita kausia on, etenkin raskausajat ja pikkuvauva-aika. Lapsia on kolme. Elämässäni on ollut paljon sotkua, olen tehnyt virheitä ja hätiköityjä päätöksiä. Usein olen saanut siipeeni ja yleensä aina taustalla on ollut se viina, joka mua kuljettaa.

Olen eronnut ja nykyään toistamiseen naimisissa. Syyt aiempaan erooni löytyvät lähes yksinomaan viinasta, siis minun juomisestani. Elimme avioliiton ensivuodet onnellisina, saimme kaksi lasta ja minä elin raittiina. Sitten aloin juoda, kulkea baareissa ja lopulta petin miestäni. Ihastuin nykyiseen mieheeni eräällä baarireissulla. Asiat tuntuivat menevän eteenpäin kuin itsestään: pian olin eronnut ja asuin uuden miehen kanssa yhdessä. Sitten tulinkin raskaaksi ja juomiseni loppui taas. Nyt kun lapsemme on toisella vuodella, on korkki taas auennut.

Ikää minulla on jo liki 40, että sen puoleen minun luulisi jo tulleen järkiini, kasvaneen aikuiseksi. Mutta ei. Viime viikonloppuna sekoilin taas baareissa, ja päädyin jonkun miehen luokse...Voi kuinka saastaiseksi tunnenkaan itseni! En tiedä kuinka pääsen tästä ylös, olen niin maassa kuin olla ja voi. Olen väsynyt itseeni, omaan käytökseeni ja siihen kuinka aina päädyn humalassa satuttamaan itselleni rakkaita ihmisiä. Selvinpäin olen oikeastaan melko ujo.

Kun muistelen viikonloppua ja sitä iljettävää iltaa, tuntuu kuin se ihminen en olisikaan minä, vaan joku muu, paha versio minusta. Joku demoni, joka on ottanut minun ruumiini valtaansa ja tekee sillä kaikkea pahaa ja väärää. Masennus kalvaa sisintäni, elämänhalu on hukassa. Tämä ei ole mikään itsemurhauhkaus, mutta voisin hyvin olla kuollut, niin turhalta ja tyhjältä elämäni tuntuu. Olen pilannut kaikkien elämän olemalla tällainen juoppoluuseri, lutka suoraansanoen.

Tuntuu vaikealta elää mieheni rinnalla tämä teko tunnollani. Mietin kertoako hänelle vai ei..Tehtyä ei tekemättömäksi saa, ja asian kertominen saisi miehelle todella pahan olon aikaan. Itseäni se helpottaisi, mutta eikö se ole mulle oikein kantaa tätä tuskaa sisälläni, kun oma on syyni? Tämä on rangaistus minulle..

 

["xxx"]

Hakeudu hoitoon. Ei ole muuta vaihtoehtoja jos haluat elämäsi kuntoon. Olet vielä jonain päivänä ypö yksin ja perheenjäsentesi hylkäämä. Pelasta itsesi ja lähimmäisesi hakeutumalla hoitoon. Älä pakene vastuuta vaan tartu siihen.

 

[Säälittävää]

No mua säälittää kun näen kylän alkkis-akan kaupassa poikansa kanssa, nolaa sen lapsen totaalisesti kompuroimalla ja puhumalla tyhmiä. Mieti sitä miltä lapsistasi tuntuu, lopeta se itsesäälissä rypeminen ja hae apua! Et sinä sitä täältä saa.

 

["vieras"]

Joo nyt on varmasti kova morkkis ja välittäjäaineet nollilla, mutta eiköhän se siitä unohdu kun pullon taas joskus korkkaat. Ei vaan, hae apua alkoholiongelmaan. Sitä voi hakea terveysasemilta, A-klinikoilta, yksityiseltä sektorilta tai yhdistyksiltä. Suosittelen sitä todella, tulevaisuutesi ja lapsiesikin puolesta. Mitä teet pettämisasian suhteen voit päättää ihan itse, itse suosittelisin kertomaan puolisolle.

 

["aloittaja"]

En ole vielä siinä tilanteessa, että kompuroisin kännissä päiväsaikaan kaupungilla lasteni kanssa, ja tuskin tulen olemaankaan. Alkoholisteja kun on monensorttisia. Lapseni ja työni pystyn hoitamaan.

Masentunut olen ollut pitkään, vuosia. Se vain ei päällepäin näy. Uskoisin sen olevan täysi yllätys läheisilleni, jos kertoisin että olen masentunut tai että minulla on alkoholiongelma. Apua on vaikea lähteä hakemaan, kun minulla on jääräpäinen halu selvitä itse, omin avuin. Olenhan aiemminkin ollut raittiina. Lapset eivät juomistani näe.

Jos nyt kertoisin tuosta pettämisestä miehelleni, olisi edessä todella vaikeat ajat. En kestäisi niitä riitoja enkä lopultakaan osaisi vastata miehelleni hänen kysyessä miksi. Kuinka voisin, kun en tiedä itsekään. Rakastan häntä, mutta kuinka silti voin pettää..

 

[Akaatti]

Minulle tuli mieleen, että saatat kärsiä huonosta itsetunnosta. Huono itsetunto ajaa usein pettämään, vaikka olisi kotiasiat hyvin, huono itsetuntoinen ei vaan osaa arvostaa itseään. Suosittelen, että haet ensin apua tuohon alkoholiongelmaan. Mieti pettämisasian kertomista vasta sen jälkeen.

 

[vicy]

[QUOTE="aloittaja";23604636]En ole vielä siinä tilanteessa, että kompuroisin kännissä päiväsaikaan kaupungilla lasteni kanssa, ja tuskin tulen olemaankaan. Alkoholisteja kun on monensorttisia. Lapseni ja työni pystyn hoitamaan.

Masentunut olen ollut pitkään, vuosia. Se vain ei päällepäin näy. Uskoisin sen olevan täysi yllätys läheisilleni, jos kertoisin että olen masentunut tai että minulla on alkoholiongelma. Apua on vaikea lähteä hakemaan, kun minulla on jääräpäinen halu selvitä itse, omin avuin. Olenhan aiemminkin ollut raittiina. Lapset eivät juomistani näe.

[/QUOTE]

Noi ajatukset on ihan suoraansanottuna itsesi pettämistä. Eihän kukaan juoppo juomista aloitellessaan ajattele, että "nyt sitten vuoden päästä makaan katuojassa" mutta sinne se vaan ikävä kyllä lähes kaikilla lopulta johtaa. Jonain maanantaina tuleekin tarve ottaa se tasoittava "ei sitä kukaan töissä huomaa..." kunnes joku huomaa ja saat kenkää jne...
Älä petä itseäsi vaan hakeudu hoitoon.

 

[lpä]

Nyt elämä tuntuu pahalta, mutta tuota olotilaa voisi kutsua pohjaksi. Tiedostat itse ongelmasi, joten siitä olisi nyt hyvä lähteä liikkeelle ja tunnustaa se myös muillekkin hakeutumalla hoitoon.
Jatkamalla nykyisellään, saat vain oman ja rakkaidesi elämän surkeammaksi ja kukaan muu kuin sinä itse ei pysty ongelmaasi korjaamaan.
Itse kertoisin pettämisestä, mutta asia on sinun yksi päätettävissäsi. Asian hautominen omassa päässä ei ainakaan auta.

Sinuna miettisin ensimmäisenä, että onko tuollainen elämä todella sitä mitä haluat vai toivotko jotain parempaa, sitten miettisin tahdotko rakkaimpiesi seuraavan tuollaista elämää sillä se satuttaa enemmän kuin tahtoisi uskoa. Ja sen jälkeen miettisin, millaista elämä olisi, jos ei tarvitsisi enään kärsiä viinan aiheuttamien ikävyyksien selvittelystä.

 

["aloittaja"]

Kyllä minulla on huono itsetunto. Nuoresta asti olen ollut vähän vietävissä, kun pikkuisen on kehuttu. Mutta todellakin, ärsyttää ja hävettää kun ikää on, ja yhäkin käyttäydyn kuin se nuori hupakko, joka joskus olen ollut. Nyt on sellainen olo, että haluaisin hautautua johonkin maan alle, kivenkoloon ja jäädä sinne loppuiäkseni. Säikähdän, kun puhelin soi, sydän tuntuu tulevan rinnasta ulos. Yritän harhauttaa itseni luulemaan, että kaikki oli vain pahaa unta. Päätän taas, että ensi viikonloppuna en juo. Ulkona on ihana kevät, mutta kaikki kauneus peittyy ahdistuksen alle.

 

[lapsi]

annahan kun kerron sinulle erään asian.. mä olen alkoholistiäitin lapsi.. käyn sen takia 3 vuotta psykoterapiassa, eli joo, se jättää ihan helvetinmoiset jäljet! kannattaa miettiä asiaa lastesi kannalta jos itselläsi "ei ole niin väliä"! minkälainen tulevaisuus lapsillasi tulee olemaan jos äiti on juoppo? ja sinä satutat heitä menemällä ja juoksemalla baareissa, vastaamatta puhelimeen kun lapsesi soittaa ja pyytää sinua kotiin, "paskat väliä, mulla on nyt hauskaa... kyllä ne siellä pärjää.." ??

hoidat varmasti työsi ja lapsesi hyvin, niinkuin äitini teki.. mutta jossain vaiheessa ne lapset kummiskin unohtuvat kun oma ETU = viina menee edelle ja iskee taas kova himo lähteä baariin! ja sanoit ettei lapsesi sitä näe, kyllä lapsesi sen tietävät, lapset on fiksuja, älä aliarvioi!

kehoittaisin sinua ekana soittamaan vaikka omaan TK:seen ja sanot siellä asiat niinkuin ne ovat, saat apua ja tukea vaikelle tiellesi, raittiuteen lopulliseen sellaiseen! pääset varmasti juttelemaan asioista psykologin kanssa, pelkkä masennus on jo hoitamisen arvoinen asia!

minun ei ollut tarkoitus olla ilkeä, vaan herättä sinut! tsemppiä ihan hirveästi jatkoon, toivotaan, että saat asiasi kuntoon!

pettämisestä sen verran, itse olet perheesi pistänyt likoon sillä, että menit ja petit, mieti tarkkaan tahdotko lastata oman taakkasi miehesi harteille!

 

["vieras"]

tuo pettäminen on tasan sitä, että testaat huonon itsetuntosi kanssa pystytkö vielä saamaan miehiä koukkuusi, ja yrität tällä todistaa itsellesi, että kelpaat muille ja olet haluttava! kannattaa tosissaan hakeutua hoitoon alkoholoongelmasi kanssa ja juttelemaan jonnekkin tuosta pettämisestä ja itsetunnostasi!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23604718]tuo pettäminen on tasan sitä, että testaat huonon itsetuntosi kanssa pystytkö vielä saamaan miehiä koukkuusi, ja yrität tällä todistaa itsellesi, että kelpaat muille ja olet haluttava! kannattaa tosissaan hakeutua hoitoon alkoholoongelmasi kanssa ja juttelemaan jonnekkin tuosta pettämisestä ja itsetunnostasi![/QUOTE]

lainamalla ja jatkamalla tätä ^^ ja lopulta olet kierteessä josta on vaikea päästä ulos, tahdot koko ajan vaan lisää ja lisää miehiä todistaaksesi itsellesi että kelpaat vielä sellaisenaan, haet ikäänkuin jonkinlaista hyväksyntää itsestäsi ja ulkonäöstäsi..

 

[Voimia!]

Olen ollut itse melko samankaltaisessa tilanteessa, mutta päässyt kuiville ja ollut nyt yli 5 vuotta juomatta. Pystyn silti edelleen tuntemaan tuskasi, tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu! Toivotan voimia elämääsi! Yksin tuosta on vaikea nousta. Itse kävin useamman vuoden A-klinikalla, söin masennuslääkkeitä ja käytin aikaa ja vaivaa asian käsittelyyn. Tunnustin itselleni, että EN VOI ENÄÄ KOSKAAN OTTAA AINOATAKAAN HUIKKAA. Siitä se nimittäin aina lähtee. Kohtuukäyttäjää minusta ei tule koskaan, olen siis absolutisti.

Haluaisitko vaihtaa ajatuksia aiheesta enemmänkin?

 

["höh"]

AA, eli Aamulla Antabus.

 

["vieras"]

Älä enää hukkaa aikaa vaan hae itsellesi apua ennenkuin asiat menee pahemmaksi!
Tsemppiä sinulle!

 

["aloittaja"]

Kiitos kaikille vastanneille ja lisää saa kirjoittaa. Erityisesti sinulle nimimerkki Voimia! Tämä elämä ei totisesti ole herkkua. Jatkuva syyllisyyden tunne, huonommuuden tunne, väsymys, masennus, itseinho, katumus.. uusia ja taas uusia päätöksiä olla raitis, aloittaa puhtaalta pöydältä, ja sitten taas uusi pettymys.

Tiedostan sen, että minulle kohtuukäyttö ei ole ratkaisu. Ne vuodet, jotka olen raittiina ollut, olivat hyviä vuosia. Silloin en ottanut yhtään huikkaa, eikä minua edes huvittanut lähteä ystävien kanssa baariin tai mihinkään illanistujaisiin. En halunnut ottaa riskiä, että sortuisin juomaan.

En ymmärrä miksi sitten kuitenkin taas annoin pirulle pikkusormen, kun tämä uusi juomisjakso alkoi. Pienestä se lähti, saunaoluista miehen kanssa. Uskottelin itselleni, että ei tässä mitään, mitäs siitä, jos kotona muutaman juo. Siitä se kuitenkin lähti, ei jäänyt tämä nainen kotiin tissuttelemaan. Miestä ei juominen kiinnosta, ja hän on minusta huolissaan.

Tuntuu kamalalta vastaanottaa mieheltä hellyyttä ja päänsilittelyä, lohdutusta ja tsemppausta raittiiseen elämään. Kun tunnollani on petos. Tekisi mieleni huutaa hänelle, että älä koske, olen saastainen!!! Hän on jonkunverran mustasukkainen, alkoihan meidänkin suhteemme petoksesta. Silloin olin kyllä muutenkin tullut eksäni kanssa tieni päähän, kiitos juomiseni ja sekoilujeni. Nyt minulla pitäisi olla tässä suhteessa kaikki hyvin. On rakkautta, lapset ovat terveitä ja ihania, on töitä ym. Olenko vain yksinkertaisesti tyytymätön ja paha perusluonteeltani, mikään ei riitä...

 

["aapee"]

uppista jos jollakulla riittäis mielenkiintoa kertoa kokemuksia ja mielipiteitä..

 

["akka"]

Jos haluat parantua ja hoitaa itsesi kuntoon se onnistuu mutta vain jos itse sitä haluat.Jos joku muu tuputtaa sitä sinulle et raitistu koskaan.
Aloita antabuksista.Niiden kanssa et voi juoda alkoholia,tai voit mutta tulet siitä ihan saatanan kipeäksi että toivot kuolevasi.
Itse koitin olla alkoholistille tukena,10 kk meni hyvin kun pakotin ottamaan antabukset ja vahdin vieressä että joka aamu ne myös otti.
Kun loppui antabukset,meni 3kk ja saunakaljasta se laulu taas lähti.
Pettämistä taas on ihan turha kännäämisellä puolustella,se on vaan tekosyy.

 

["vieras"]

no mitä hyötyisit kertomalla? Saisit toisellekin kurjan olon, kärsi vaan yksin. Ja alkoholista, minustakin toli tulla juoppo mut lopetin käytön kokonaan ja nyt on vasta puoli vuotta raittiutta takana ja olo on niin mahtava kun ei tarvitse enää ajatella et miten pääsis juomaan ja miten sais mahdollisimman paljon viinaa.

 

["eeee"]

Niin mikä siinä avunhakemisessa tökkii??? Mitä pitää tapahtua ennen kuin alat konkreettisiin toimiin?

Älä kerro pettämisestä vaan ala hakea apua ja tehdä jotain asialle, sullahan menee koko elämä muuten sivu suun.. sääli.

 

["eeee"]

Kenen kanssa menet ryyppään? Vaihda piirejä jos kaveris tukee sun käyttäytymistä.

 

["aapee"]

Yksin juon ja yksin lähden. Silloin onkin niin helppo ajautua väärään seuraan. Työkavereilla ei ole aavistustakaan tästä mustasta puolestani.

Olen päättänyt, etten kerro pettämisestä miehelleni. Kärsin tämän yksin nahoissani..

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";23604592]Joo nyt on varmasti kova morkkis ja välittäjäaineet nollilla, mutta eiköhän se siitä unohdu kun pullon taas joskus korkkaat. Ei vaan, hae apua alkoholiongelmaan. Sitä voi hakea terveysasemilta, A-klinikoilta, yksityiseltä sektorilta tai yhdistyksiltä. Suosittelen sitä todella, tulevaisuutesi ja lapsiesikin puolesta. Mitä teet pettämisasian suhteen voit päättää ihan itse, itse suosittelisin kertomaan puolisolle.[/QUOTE]

no nyt korkkasin taas..kolme päivää selvänä eipähän kovin hyvin mene.