Pettämisestä ja seurauksista!

Mun mies oli pettänyt mua tossa muutama viikko sitten. Olin mökillä yötä, ja ukolla oli vapaa ilta kaupungissa kavereiden kanssa. Oli sitten kaivanut jonkun akan jostain kuppilasta ja tanssittanut sitä koko illan ja meinannut tuoda sen jatkoille meille. Luojan kiitos soitin kun mies oli taksissa kotiin tän eukon kanssa tulossa. Oli sitten jättänyt muijan taksiin, kun oli homman tajunnut. "olin liian kännissä" oli selitys! Mieheni kumminkin itse asiasta mulle kertoi, muuten olisinkin jo pihalle pistänyt.
Jonkun aikaa meni sitten ihan hyvin, löydettiin kadonnut kipinä suhteeseemme. Mutta nyt on taas jotenkin niin hemmetin vaikeeta kaikki.
Mieheni valittaa mulle kaikesta ja koti illatkin on taas alkanut vissiin puulle maistua. Ei suostu keskustelemaan, eikä muutenkaan kertomaan missä mennään. Mä mietin väkisinkin että mikä idea täsä kitumisessa on. Molemmat rakastetaan toisiamme, mutta tuntuu ettei mieheni silti edes yritä saada suhdetta toimimaan. Itse olen mielestäni kaikkeni yrittänyt, mutta ei niin ei!
Seksi elämä ollaan saatu taas suht hyvään jamaan, mutta jos se on ainoa toimiva asia suhteessa... lasten kasvatuksen lisäksi niin onkohan tässä mitään järkeä? Olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä... Jos joku on vastaavaa kokenut niin miten olet selvinnyt? Yhdessä vaiko eronneena?
 
Miehelläni oli suhde toiseen naiseen hänen mukaansa kolmen kuukauden ajan. Minulle se selvisi keväällä. Päätin ankaran pohdinnan päätteeksi yrittää antaa anteeksi. Mies teki selväksi että olen hänelle liian tärkeä, jotta olisi pois päästänyt. Ja minä joko niin tyhmä että haluan yhä yrittää tai jotain...Mutta tosiasia on että se sekoitti koko korttipakan. Ennen olin hyvinkin tietoinen kauneudestani, mutta nykyään olen hyvinkin epävarma itsestäni. En oikeasti tiedä enää mitä ajatella itsestäni naisena. Minusta on tullut epäilijä, kyttäilijä, joka paikassa näen mieheni katselevan muita naisia ( ehkä jopa mielikuvitustani), mutta toisista naisita on tullut uhka itselleni. En usko sanaakaan mitä mieheni minusta sanoo, jos kehuu, ja kyräilen epäluuloisena jos joku aikataulu muuttuu, mies lähtee aikaisemmin vaikka töihin tai jotain. Tilanne on kauhea, enkä tiedä kuinka saisin ravisteltua tämän epäluulon viitan harteiltani. Näen mieheni onnettomana, vaikka kuinka hän vakuuttelisi päinvastaista. Ehkä koko loppuelämäni on tämmöistä, kauheaa, jos pysymme yhdessä. En tiedä miten edes jaksamme yhdessä yrittää... Mutta tämän kaiken keskellä seksi on ihanaa ja kaipaan riitojenkin keskellä hänen lohduttavaa syliään ja koen loukkavaksi jos hän ei itse ymmärrä kesken sanailun tulla lähelle ja rutistaa KOVAA. Mutta sekin on totta että mistä ikinä riita sitten alkaakin, se päätyy aina siihen kohtalokkaaseen toiseen naiseen... ja siitäkös riita saa lisäpotkua :ashamed: Hän on nyt meidän elämässä AINA, surkeaa mutta totta!
 
putu
Joo, vaikeaa tämä on. Minäkin vielä keväällä uskoin että asiat järjestyvät, ja miehellä oli vain joku kriisi, ja nyt arvot taas kohdallaan. Hän ei kuitenkaan tunnu yrityksistä huolimatta pääsevän toisesta naisestaan irti, ja minun itsetuntoni senkuin laskee. Mieheni ei asu kotona, mutta kotona käydessään hän tuntuu vertailevan asioita tähän toisen naisen kotiin, sekä ei ole tyytyväinen minuun. Olen ihmetellyt minkä vuoksi hän sitten edelleen tuntuu haluavan tulla kotiinkin, vaikka on kaikkeen niin tyytymätön. Ilmeisesti hän ei vaan itse osaa päästää minusta, perheestään ja entisestä elämästään irti, vaikka on edelleen tähän toiseen naiseen rakastunut. Minun täytyy sitten päästää vihdoinkin irti, vaikka olisin halunnut, että kaikki olisi järjestynyt toisin. En usko tämän koko vuoden kokemukseni jälkeen siihen, että saisin itsetuntoni suhteessa mieheeni taas kohdalleen, kun hänkään ei tunnu ymmärtävän, kuinka tämä asia minuun sattuu ja on minua loukannut.

Parasta siis yrityksistäni huolimatta taitaa olla lähteä eri teille. Ei tästä mitään tule. Toivottavasti jotkut muut onnistuvat, mutta silloin myös pettäjäosapuolelta täytyy löytyä ymmärrystä, tahtoa ja panostusta asiaan. Meillä sitä löytyi riittävästi ilmeisesti vain minulta, petetyltä.
 
Saman kokenut
Samassa veneessä ollaan täälläkin. Mieheni petti minua n. puolitoista vuotta sitten ja asiaa kalvaa minua edelleenkin jatkuvasti. Pettämisen yli pääseminen on tosi vaikeaa. Ehdoton edellytys sille on että mies tosissaan yrittää kaikkensa hyvittääkseen tekonsa. Meillä asia on ollut myös niin että se olen ollut minä joka on yrittänyt sen jälkeen pitää suhteen kasassa. Mieheltä en ole saanut aitoa anteeksipyyntöä ja yrittäminenkin on mitä on. Alussa itsetunto oli aivan nolla, mutta pikkuhiljaa olen päässyt siinä suhteessa asian yli jopa niin että tällä hetkellä tunnen olevani vahvempi ihmisenä kuin koskaan. Yllätys kyllä myöskin oma minä ja naiseus on löytynyt entistä vahvempana ja olen itseni kanssa sinut, mutta se yhdessäolo ja se meidän yhteinen juttu miehen ja minun välillä...sitä ei enää ole tai en saa siitä millään enää kiinni :(
 

Yhteistyössä