pettämisen psykologia

Monesti olen yrittänyt miettiä, mikä ajaa ihmisen pettämiseen?
Tähän en kaipaa mitään typeriä selvityksiä tyhmyydestä tai muuta vastaavaa.. vaan jotain syvällisempää.
Esimerkiksi, voiko lapsuuden tapahtumilla olla osaselitys pettämiselle?
Yksi pettämiskokeilu (niinsanottu) voidaan kait laskea ainoastaan ajattelemattomuudeksi, mutta entä toistuva pettäminen?

Useimmat ehkä ymmärtävät tekevänsä väärin, mutta miksi pettäminen vie silti voiton?
Psykologisia selityksiä asialle??

 

Samaa olen miettinyt minäkin. Omalle kohdalle sattunut mies jolle avioliitto ei tarkoita uskollisuutta. Tiedän ,miksi olla moisen matkassa yhä yli 20 vuotta? Niin, siihen on syynsä,tai vain tapa, en tiedä enää.
Kuitenkin, mielestäni miheni seura on sen kaltaista jossa pettäminen hyväksytään.Jopa tuodaan julki sen kuuluvan kuvioihin, tapoihin heidän" yhteisössään". Pettämisen tullessa julki, ei esiinny mitään katumusta.Yleensä tokaisu, "no mitä siitä se oli pelkkä pano".
Olen harvoin hänen surassaan kutsuilla tai muissa tilaisuuksissa. Julkinen erittäin selkeä ja "röyhkeä" flirtti kuulu myös kuviohin, minunkin läsnä ollessani.
Jos huomautin asiasta , sai pilkkauksia , älä ole pikkumainen yms.
Nykyisin harvemmin edustan hänen surassaan. Jos olen mukana flirttailun alkaessa poistun paikalta tai siirryn niin kauvas ,ettei tarvitse katsella.
Pettäminen tuntuu joskus urheilulajilta jossa pitää päteä. Minäkin pystyn jos muutkin periaatteella. Toisaalta ,voi olla myös tarve jatkuvasti mitata miehisyyttään.Menestys uralla ei näytä siihen riittävän.
Niin se lähteminen.Ekä uskoin asioiden muuttuvan nuoruuden "hulluudesta".Ei vaan käynyt niin.Enää en "pelasta" ,elämme rinnakkain kumpikin omaa elämäämme.
J

 

Jotkut ihmiset on niin itsekkäitä, röyhkeitä, omaa nautintoaan ja etua tavoittelevia :kieh: Eivät viitsi ajatella pitemmälle, ottavat vain "tilanteesta vaarin" ja viis veisaavat seurauksista (esim. jos on perhe tms.).
Tuskin pettäjä mitään onnettomia perhetaustoja tarvitsee tai pettämisen mallia, turha sinänsä puolestella omaa röyhkeyttään sillä että kaveripiiri tai omat vanhemmat ovat olleet uskottomia toisilleen...

 

Minusta pettäjät eivät ole varmoja itsestään, vaan tarvitsevat pönkitystä itsetunnolleen. Vaikka nimenomaan pettäminen itsessään merkitsee heikkoutta, johtui se mistä tahansa. Esim. vaikka siitä, että ei aikoinaan ole saanut niin "hyvää" vaimoa, että ei tarvitsisi pettää.
En tiä ymmärsikö kukaan, mutta näitä ajatusratoja voi jatkaa..

 

Vähän samoilla linjoilla olen edellisten vastaajien kanssa, eli mun mielestä pettäjä ei ole vielä "kypsä" ihminen, vaan kehittymätön tunnepuolella ja kykenemätön asettumaan toisen ihmisen asemaan ja arvioimaan tekojensa merkitystä sen syvällisemmin. Pettäjän arvomaailma on varmaan myös aika pinnallinen. Mutta miksi näin on, sitä on vaikea sanoa... Ehkä ihmiset haluavat tietynlaista helppoa elämää, eli haluavat nauttia ja "elää täysillä", eikä heillä ole aikaa/halua/henkisiä resursseja miettiä sitä mikä on oikeasti hyvää elämää ja mikä ei.

 

Mä luin joskus jostain, en muista enää mistä, et pettäminen olisi periytyvää. Mä käsitän nyt jälkikäteen, et isäni tapaili toista naista ennen eroa äidistäni. Ja äitini saa tämän hetkisessä suhteessaan hyvin salaperäisiä puheluita ja viestejä... Vanhempieni erosta on siis kulunut jo about 10 vuotta ja isäni on onnellisesti (ainakin tietojeni mukaan) naimisissa ja äitini ollut tämän uuden miehen kanssa erostaan lähtien.
Ja lopulta minäkin sitten liityin tuohon pettäjien kerhoon. Mulla oli tuolloin omassa suhteessani aika, jolloin tunsin itseni hyvin yksinäiseksi ja kaipasin hellyyttä aivan valtavasti. Samoin tuntui, ettei seksistä saa kyllikseen. Kotoa saatu kaikinpuolinen tyydytys jäi jotenkin vaillinaiseksi. Ja kun toinen mies oli tarjoillut kaikkea tuota jo pitkän aikaa, ajattelin kokeilla. Eli vissiin ihan vaan itsekkyyttä koko petos.

 

Veikkaisinpa, että syitä pettämiseen on yhtä monta kuin pettäjääkin. Toiselle se voi olla pakokeino arjesta, vaikeasta avioliitosta jne. toiselle ehkä jopa lapsuudesta opittu malli. Jollekin se on itsetunnon pönkitystä. Jollekin keino purkaa paineita, eli jos koptona ei seksiä saa ja ei halua seksittäkään olla. Lienee siis aika tapauskohtaista, että mikä se perimmäinen syy on, ja voipa niitä olla montakin. Uskon, että kun meitä ihmisiä on niin monenlaisia, niin veikkaanpa että on niitäkin, jotka eivät vain kertakaikkiaan sovellu pitkään suhteeseen/avioliittoon. Se ei kertakaikkiaan riitä. Ehkä sellaiset ihmiset ovat jotenkin kykenemättömiä asettumaan toisen näkökulmaan ja ajavat vain omia etujaan. En tiedä. Tiedän vain itseni. Miksi nämä ihmiset sitten menevät naimisiin? Ainakin itse haluaisin kyetä yksiavioiseen suhteeseen. Ihanteeni on, että oma mieheni voisi olla se kaikki, mitä tarvitsen. Siksi menin naimisiin, silmissäni illuusio, että koskaan en petä. Vaan kuinka kävikään...
Onko ihminen tarkoitettu koko elämän kestävään yhteen suhteeseen? Sitä mietiskelen. Onko se vain kristinuskon meihin iskostama malli, niin sanottu ainoa oikea hyväksyttävä tapa? Itselleni se aiheuttaa lähinnä paniikkia ja ahdistusta. Mistä repiä intohimoa samasta ihmisestä seuraavat 30 vuotta?! Miten jaksaa toisen ärsyttäviä tapoja vuositolkulla? Ehkä en rakasta tarpeeksi. Ehkä kaikki eivät kykene niin voimakkaaseen rakkauteen, että se kestäisi iät ja ajat. Silti tarvitsemme sitä "turvapaikkaa" jonka vakikumppani tarjoaa, syrjähyppyjen välillä. Törkeää hyväksikäyttöä, niinpä. Silti vailla katumusta...

 

Minulla on seksisuhde naimisissa olevan miehen kanssa.Mies pettää sen vuoksi kun kotoa ei saa seksiä.Ensin pieni lapsi,sitten uusi raskaus ja taas pieni vauva.Vaimoa ei seksi kiinnosta,sen vuoksi mies hakee sen muualta.
Vaimo on aina väsynyt ja lapset valvottavat eikä hän jaksa olla kiinnostunut miehensä seksitarpeista riittävästi.Lisäksi mies kaipaa seksiin vaihtelua mitä ei oman vaimon kanssa saa.
Kyse on fyysisten himojen tyydyttämisestä,ei muusta.

 

En ymmärrä ajatusta pelkästä seksisuhteesta.. Miten voi tapailla jotain toista, vain harrastaa seksiä tuntematta mitään. En millään pystyisi siihen.
Se tosin valitettavasti ei tarkoita sitä, ettenkö olisi alentunut pettämiseen. Ihastuin, rakastuin ja sitten myös petin..
Silloin suhde mieheeni oli kärsinyt jo niin monenlaista ongelmaa, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, yksinäisyyttä, pelkoa, terveysongelmia.. eikä mikään auttanut/ parantanut suhdetta. Hain ensin vain reilua tukea ystävältä, olkapäätä jota vasten itkeä.. mutta sitten kävi toisin..

Nyt kuitenkin huomaan, että kun kerran on astunut tuon pettämisrajan yli, se on helpompi ylittää uudelleen ja uudelleen. Siihen jää koukkuun.
Myös minua on petetty. Se satutti todella lujaa. Nyt on sitten tullut aivan-sama -fiilis, vaikka luulisin olevani onnellinen tämänhetkiseen elämääni, joskin turhautunut, ja hieman syrjäytynyt muista...

 

\

En ymmärrä ajatusta pelkästä seksisuhteesta.. Miten voi tapailla jotain toista, vain harrastaa seksiä tuntematta mitään. En millään pystyisi siihen.
Se tosin valitettavasti ei tarkoita sitä, ettenkö olisi alentunut pettämiseen. Ihastuin, rakastuin ja sitten myös petin..
Silloin suhde mieheeni oli kärsinyt jo niin monenlaista ongelmaa, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, yksinäisyyttä, pelkoa, terveysongelmia.. eikä mikään auttanut/ parantanut suhdetta. Hain ensin vain reilua tukea ystävältä, olkapäätä jota vasten itkeä.. mutta sitten kävi toisin..

Nyt kuitenkin huomaan, että kun kerran on astunut tuon pettämisrajan yli, se on helpompi ylittää uudelleen ja uudelleen. Siihen jää koukkuun.
Myös minua on petetty. Se satutti todella lujaa. Nyt on sitten tullut aivan-sama -fiilis, vaikka luulisin olevani onnellinen tämänhetkiseen elämääni, joskin turhautunut, ja hieman syrjäytynyt muista...

samaa mietin minä,minäkin petin ja rakastuin.en ilman tunteita vois kuvitella edes rakastelevani vieraan kanssa tai yhden illan juttuja harrastavani.Tosin olen päättänyt etten koskaan enää petä miestäni,

 

On niin paljon helpompaa ihastua uuteen ihmiseen kun ruveta parantamaan oman puolisonsa kanssa kotona vallitsevaa tilannetta.

Toiset ihmiset ovat vissiin niitä ikuisia seurustelijoita joita ei sitoutuminen ja sen mukana tuoma vastuu ja työ kiinnosta. Halutaan vaan ottaa toisesta ihmisestä ne mukavat edut, ei muuta.

 

Näin varmasti on, se surustelu aika on sitä säpinää. Aina pitäisi olla uusi jo kierroksessa.Hyvin ilmaistu, käyttää parhaat puole.
Samaa mieltä kanssasi.Kokemusta on.

 

Pettämistä ja pettäjiä on erilaisia. Joskus kai kyse voi olla "pelkästä" seksistä tai siis siitä että puoliso pettää saadakseen seksiä. Silloin kai pettäjällä on aika ankea ja yksinkertainen käsitys seksistä.

Toisaalta jos pettämiseen liittyä monimutkaisempiakin kuvioita. silloin kyse voi olla eron alkusoitosta tai ongelmanratkaisukyvyn puutteesta. Eli ongelmia paetaan toiseen syliin eikä edes yritetä ratkaista niitä.

Mulla oli kerran yks kaveri joka oli uskomattomassa pettämiskierteessä. En lainkaan voinut ymmärtää mistä hänellä riitti aikaa ja energiaa kaikkien kuvioiden ja harhautusten ylläpitämiseen, hyvä kun ehti töissä käymään. Hän olisi yksinkertaisesti voinut jättää avomiehensä jota hän julkeasti petti. Ilmeisesti hän koki jotenkin turvalliseksi sen, että hänellä oli monta ottajaa. Ymmärsin sen niin, että hän ei oikein kyennyt luottamaan yhteenkään näistä rakastetuistaan. Sitoutumisen puute ei hänellä siis ollut sitä ettei hän olis rakastanut tai halunnut sitoutua vaan sitä että sisimmässään hän ei kyennyt uskomaan että kukaan olisi todella sitoutunut häneen. Vaikka kaikki nämä miehet olisivat tehneet hänen puolestaan mitä vaan, ja tekivätkin.

 

\

Pettämistä ja pettäjiä on erilaisia. Joskus kai kyse voi olla "pelkästä" seksistä tai siis siitä että puoliso pettää saadakseen seksiä. Silloin kai pettäjällä on aika ankea ja yksinkertainen käsitys seksistä.

Tota noin,selventäisitkö miten pettäjällä on ankea ja yksinkertainen käsitys seksistä jos hän hakee seksiä sivusuhteesta ersimerkiksi sen vuoksi että kotonaoleva puoliso kieltäytyy täysin seksistä?
Eiköhän sen ankea ja yksinkertainen käsitys seksistä ole sillä pihtaavalla puolisolla?

 

\

Tota noin,selventäisitkö miten pettäjällä on ankea ja yksinkertainen käsitys seksistä jos hän hakee seksiä sivusuhteesta ersimerkiksi sen vuoksi että kotonaoleva puoliso kieltäytyy täysin seksistä?

Eiköhän sen ankea ja yksinkertainen käsitys seksistä ole sillä pihtaavalla puolisolla?

Ei ainakaan helpota ongelmaa kieltäytymällä kaikesta seksiin liittyvästä kosketuksesta :attn: , kun ei kaiken tarvii olla pelkkää hyrauliikkaa. On myös hellyytä ja hyväilyä :hug: joka tuottaa saman lopputuloksen minkä p*neminen :saint:

 

Hups jäi nikki rekkaamatta

 

MITÄS SIT KU OMAL KULLALLA ON SUHDE YSTÄVÄNI KANS.3 VUOTTA SIITÄ MENNY ON MUT EDELLEEN MIELTÄ KALVAA.ITELLÄNI OLLU JO 6 VUOTTA MASENNUS.EIKÄ SEKSI PAHEMMIN KIINNOSTA.SE AJO MIEHENI YSTÄVÄNI KIMPPUUN.23 VUOTTA YHTEISELOA TÄYNNÄ JA LAPSIA 3. :'(

 

Olen jutellut ihmisten kanssa, ketkä pettävät puolisoitaan - itse lukeudun ikävä kyllä joukkoon. Syitä on varmasti yhtä monia kuin on pettäjiäkin.... Toiset eivät saa kotona seksistä tyydytystä: yksi nainen kuvaili asiaa "kun mikään ei riitä". Jotkut eivät kertakaikkiaan välitä, kumppani ei ole minkään arvoinen häntä voi periaatteessa loukata niin paljon kuin haluaa. Jotkut saavat siitä jännitystä elämään, vaihtelua.
Mutta aika monet ovat myöntäneet, että takana on heikko itsetuntemus: haetaan tunnetta, että kyllä minäkin olen sentään jotain... Tiedän ihmisiä, jotka eivät voisi kumppaniaan missään nimessä pettää, toiset heittävät housut nurkkaan heti kun tulee tilaisuus, kai se on luonteessa, elämänarvoissa...
Minulle kokemus oli toisaalta kamala, toisaalta hyvä. Kamala : tunsin itseni likaiseksi ja nöyryytetyksi, hyvä: ymmärsin mistä onnen voi löytää. Onko onnen mittari se, kuinka monta miestä/naista saat sänkyysi???? Ei ainakaan minulle... Mutta se on ollut aika järkytys, kun huomaa kuinka yleistä pettäminen on. Ja nimenomaan pitempiaikaiset suhteet, ei vain yhden illan jutut.

 

Huono itsetunto on yksi syy. Mikäs sen ihanampaa kuin tuntemattoman ihailu. Eikä se noste kauaa kestä, kun tarvii taas uutta. Kotonakin voi ihan hyvin mennä ja silti pettää. Yksi kerta johtaa toiseen eikä loppua näy. Kerta kerralta se käy helpommin kuin ekalla kerralla. Kun ulkokuoren kovettaa niin eihän sitä jää edes kiinni ellei jää rysän päältä. Itse en luota itseeni enkä mieheeni

 

MIHINKÖHÄN PERUSTUU PETTÄMISEN JÄLKEINEN VÄKIVALTA,SEKÄ FYYSINEN ETTÄ PSYYKKINEN.KENTIES SYYLLISYYS OMASTA TEOSTA.

 

Raivostuttaa, että jotkut ajattelee noin yksinkertaisesti. Pettäminen tulee jostain syvemmältä ja moni sellaista tehnyt kärsii teoistaan loppuelämänsä, mutta elämä ei ole yksinkertaista vaikka niin luullaan. Moni asia vaikuttaa kaikkeen...

 

minä olen pettänyt ja jälkeenpäin miettien syy oli itsetunnossani eniten. Miehen kanssa oli sellainen vaihe, että erotako vai eikö. Tuntui että oltiin henkisesti ja fyysisesti ihan eri tasoilla. Halusin tuntea itseni arvostetuksi ja halutuksi ja niin siinä sitten kävi- toisen sänkyyn menin :ashamed: