Ajattelin laittaa avauksen tännekin palstalle, josko ei niin nopeasti hukkuisi muiden viestien alle.
Kirjoitin alla olevan tekstin ketjuun "kaikki miehet pettää", mutta siellä se juuttui muiden kirjoitusten jalkoihin eikä saanut kommentteja. onko täällä vastaavan kokeneita. Miten teillä on jaksettu asian kanssa ja mitkä keskustelut/toimintatavat ovat vieneet eteenpäin onnellisempaan tulevaisuuteen?
Omani on pettänyt kaksi kertaa törttöiltyään alkoholin vaikutuksen alaisena. Molemmilla kerroilla on syvästi katuvana tullut itse kertomaan. Ihan karmea helvettihän siitä on seurannut molemmille ja todella rankkaa on ollut. Vaikea on luottaa edelleen (viimeisestä neljä vuotta). Onnellinen olen kuitenkin, että olemme jaksaneet yhdessä ja onhan tämä kasvattanutkin ja opettanut asioista vielä paremmin puhumaan.
Kaikki eivät siis varmasti petä, mutta löytyy niitä ihan tavallisista perheenisistäkin ja hyvin koulutetuistakin sellaisista. Onneksi anteeksianto on olemassa. Joku kun vain kertoisi, miten sen täydellisen luottamuksen saisi takaisin. Välillä olen miettinyt, että olisiko ollut henkisesti helpompaa, jos en olisi koskaan kuullut tapahtuneista (olisi varmasti, mutta...). Mieheni ei olisi kuulemma pystynyt niin elämään.
Tämän ketjun perusteella taidan olla maailman ainut petetty, sillä semmoiset eivät varmasti ole uskaltaneet kovin helposti vastata, kun yllä on lista vastauksi "No ei todellakaan". Onnellinen olen puolestanne. Ihanaa, jos ette ole joutuneet moista kokemaan. Mukavia hetkiä kaikille oman puolison kainalossa.
:heart:
Kirjoitin alla olevan tekstin ketjuun "kaikki miehet pettää", mutta siellä se juuttui muiden kirjoitusten jalkoihin eikä saanut kommentteja. onko täällä vastaavan kokeneita. Miten teillä on jaksettu asian kanssa ja mitkä keskustelut/toimintatavat ovat vieneet eteenpäin onnellisempaan tulevaisuuteen?
Omani on pettänyt kaksi kertaa törttöiltyään alkoholin vaikutuksen alaisena. Molemmilla kerroilla on syvästi katuvana tullut itse kertomaan. Ihan karmea helvettihän siitä on seurannut molemmille ja todella rankkaa on ollut. Vaikea on luottaa edelleen (viimeisestä neljä vuotta). Onnellinen olen kuitenkin, että olemme jaksaneet yhdessä ja onhan tämä kasvattanutkin ja opettanut asioista vielä paremmin puhumaan.
Kaikki eivät siis varmasti petä, mutta löytyy niitä ihan tavallisista perheenisistäkin ja hyvin koulutetuistakin sellaisista. Onneksi anteeksianto on olemassa. Joku kun vain kertoisi, miten sen täydellisen luottamuksen saisi takaisin. Välillä olen miettinyt, että olisiko ollut henkisesti helpompaa, jos en olisi koskaan kuullut tapahtuneista (olisi varmasti, mutta...). Mieheni ei olisi kuulemma pystynyt niin elämään.
Tämän ketjun perusteella taidan olla maailman ainut petetty, sillä semmoiset eivät varmasti ole uskaltaneet kovin helposti vastata, kun yllä on lista vastauksi "No ei todellakaan". Onnellinen olen puolestanne. Ihanaa, jos ette ole joutuneet moista kokemaan. Mukavia hetkiä kaikille oman puolison kainalossa.
:heart: