liinuska123
Nyt haluaisin kokemuksia PETTÄJILTÄ.
Itse petin miestäni muutama vuosi sitten. Sitten erosimme, mutta palasimme takaisin yhteen.
En ala pettämisen syitä tähän sen yksityiskohtaisemmin kertomaan. Siitä tulisi aika kliseistä tekstiä.
Olen paljon lukenut mm. netistä ihmisten kokemuksia pettämisestä. Se, että menin aikoinaan pettämään, oli kamalin ja suurin virhe mitä olen elämässäni tehnyt. Tekisin ihan mitä tahansa, jotta saisin sen tekemättömäksi. Tähän sopisi elokuvista tuttu fraasi en tiedä mikä minuun meni. Olen pyytänyt mieheltäni monet kerrat anteeksi ja kadun tekoani niin paljon.
Syyllisyys on jotain niin musertavaa, että totta puhuen välillä on ollut vaikeuksia elää enää itsensä kanssa. Joudun elämään näiden kamalien muistojen kanssa lopun ikääni. Se meinaa musertaa minut välillä.
Nyt esitänkin kysymyksen teille, jotka olette pettäneet puolisoanne uudelleen? Kuinka pystyitte siihen? Aina sanotaan, että pettää kerran, pettää toistekin. Mutta omalla kohdallani tämä ei voi koskaan enää tapahtua. Nyt en tarvitse kenenkään mielipiteitä siitä, että katsotaan nyt En vaan kerta kaikkiaan enää voisi vajota niin alas, kuin olen ollut! Eli uskon todellakin, että ihmiset voivat muuttua ja ottaa opikseen virheistään.
Nämä ovat kyllä niin suuria oppirahoja, mitä pettämisestä joutuu maksamaan.
Tämä elämä on aikamoista rämpimistä eteenpäin ja välillä mielen valtaa synkät ajatukset ja muistot. Silloin tulee niin paha olo. Kuinka sotkeuduin siihen valheiden verkkoon ja olin niin paskiainen kuin olla voi!
Kertokaa nyt pettäjät omia tuntemuksianne! Ja varsinkin te tapapettäjät, kuinka te ikinä pystytte siihen?? Kuinka te pystytte katsomaan itseänne peilistä??
Kuinka pystytte elämään syyllisyyden kanssa? Vai tunnetteko lainkaan syyllisyyttä?
Itsellä täysi työ selviytyä tästä syyllisyyden taakasta
Itse petin miestäni muutama vuosi sitten. Sitten erosimme, mutta palasimme takaisin yhteen.
En ala pettämisen syitä tähän sen yksityiskohtaisemmin kertomaan. Siitä tulisi aika kliseistä tekstiä.
Olen paljon lukenut mm. netistä ihmisten kokemuksia pettämisestä. Se, että menin aikoinaan pettämään, oli kamalin ja suurin virhe mitä olen elämässäni tehnyt. Tekisin ihan mitä tahansa, jotta saisin sen tekemättömäksi. Tähän sopisi elokuvista tuttu fraasi en tiedä mikä minuun meni. Olen pyytänyt mieheltäni monet kerrat anteeksi ja kadun tekoani niin paljon.
Syyllisyys on jotain niin musertavaa, että totta puhuen välillä on ollut vaikeuksia elää enää itsensä kanssa. Joudun elämään näiden kamalien muistojen kanssa lopun ikääni. Se meinaa musertaa minut välillä.
Nyt esitänkin kysymyksen teille, jotka olette pettäneet puolisoanne uudelleen? Kuinka pystyitte siihen? Aina sanotaan, että pettää kerran, pettää toistekin. Mutta omalla kohdallani tämä ei voi koskaan enää tapahtua. Nyt en tarvitse kenenkään mielipiteitä siitä, että katsotaan nyt En vaan kerta kaikkiaan enää voisi vajota niin alas, kuin olen ollut! Eli uskon todellakin, että ihmiset voivat muuttua ja ottaa opikseen virheistään.
Nämä ovat kyllä niin suuria oppirahoja, mitä pettämisestä joutuu maksamaan.
Tämä elämä on aikamoista rämpimistä eteenpäin ja välillä mielen valtaa synkät ajatukset ja muistot. Silloin tulee niin paha olo. Kuinka sotkeuduin siihen valheiden verkkoon ja olin niin paskiainen kuin olla voi!
Kertokaa nyt pettäjät omia tuntemuksianne! Ja varsinkin te tapapettäjät, kuinka te ikinä pystytte siihen?? Kuinka te pystytte katsomaan itseänne peilistä??
Kuinka pystytte elämään syyllisyyden kanssa? Vai tunnetteko lainkaan syyllisyyttä?
Itsellä täysi työ selviytyä tästä syyllisyyden taakasta