Pettääkö vaimo

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja petetty mies
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Voitko tarkentaa, että mitä tarkoitat tuolla "haku päällä"? Se voi olla myös totta. Minun on myönnettävä, että elettyäni viisi vuotta alkoholistin kanssa ja etsittyäni hänelle aktiivisesti apua on minunkin uskollisuuteni ollut koetuksella. En ole tehnyt mitään vieraitten naisten kanssa, mutta ajatukseni ovat hakeutuneet toistenlaisten naisten luo. Ei kenenkään erityisen. Rehellisyyden nimissä on vain sanottava, että toive paremmasta parisuhteesta on sydämen pohjalla. Välillä olen kokenut siitä syylisyyttä.

jos nainen olis vain viinan perään niin hän vois juoda myös kämpillä, varsinkin jos rahat on vähissä. Baarissa on mahdollista törmätä unelmien prinssiin ja jos se ei onnistu niin voi kännätä ja vaikka lähteä jonkun satunnaisen hoidon matkaan
 
Musta sillä taas ei ole merkitystä, jos asiat on jo tuolla tolalla. Eiköhän se ole muutenkin vain ajan kysymys? Oletko sä onnellinen kun vaimosi toimii noin?

En tietenkään. Tunnen sen vaimoni halveksuntana minua kohtaan. Tiedän, että minä ansaitsisin paremman naisen. Hassua kyllä, tiedän myös monien naisten kaipaavan minunlaista miestä. Se on myös ajan kysymys. Vaimoni itse sanoo, että minun pitäisi jättää hänet. Olen miettinyt, että haluaisiko hän todella eroa? Olen kysynytkin ja hän kieltää haluavansa.
 
En sanoisi turhaan, mut jätä itsesyytökset ja ylpeys ja turhautuminen omaan arvoonsa ja ala välittää itsestäsi. Eroa helpottaa se että siinä olette vain sä ja nainen, ei lapsia joiden takia juttu olisi vielä paljon likasempi ja vaikeampi.

Se on totta, että onneksi ei ole lapsia. Tämän naisen kanssa minä olisin silti perheen halunnut. Tai sen naisen kanssa, johon minä aikoinani tutustuin. Lapsellinen(ko) toiveeni on ollut, että vanha vaimoni palaisi takaisin ja voisimme katsoa hänen kanssaan joskus tätä nykyistä vaimoani hyvin kaukaa, etäisenä hahmona.
 
En tietenkään. Tunnen sen vaimoni halveksuntana minua kohtaan. Tiedän, että minä ansaitsisin paremman naisen. Hassua kyllä, tiedän myös monien naisten kaipaavan minunlaista miestä. Se on myös ajan kysymys. Vaimoni itse sanoo, että minun pitäisi jättää hänet. Olen miettinyt, että haluaisiko hän todella eroa? Olen kysynytkin ja hän kieltää haluavansa.

Niin no ei hän ainakaan yhdessä halua olla jos noin toimii. Ainakaan minun näkemykseni mukaan. Varmasti ansaitsisit parempaa. Halveksunta, epäkunnioitus ja luottamuksen menettäminen ei oikein tunnu hyviltä pohjilta viedä eteenpäin liittoa. Eroaminen on aina vaikeaa, ja aina tuntuu mahdottomalta. Mutta lopulta se palkitsee, kun pääsee epätoivoisesta tilanteesta eroon ja saa elämän rullaamaan. :) Ei pidä antaa kohdella itseään noin, et varmastikaan sitä ole ansainnut. Ei kukaan ole.
 
jos nainen olis vain viinan perään niin hän vois juoda myös kämpillä, varsinkin jos rahat on vähissä. Baarissa on mahdollista törmätä unelmien prinssiin ja jos se ei onnistu niin voi kännätä ja vaikka lähteä jonkun satunnaisen hoidon matkaan

Niin. En ymmärrä, että miksi minä en voisi olla vaimoni "unelmien prinssi"? Olen hyvin toimeentuleva, korkeasti kouluttautunut mies. Olen kantanut vastuuni perheenpäänä. Olen halunnut huolehtia hänestä ja meidän liitostamme. Ulkonäössäni ei pitäisi olla moitetta. Alkoholin kanssa olen ollut kohtuukäyttäjä. Nykyään ymmärrettyäni vaimoni alkoholismin, olen lopettanut kokonaan alkoholin käytön.
 
Niin. En ymmärrä, että miksi minä en voisi olla vaimoni "unelmien prinssi"? Olen hyvin toimeentuleva, korkeasti kouluttautunut mies. Olen kantanut vastuuni perheenpäänä. Olen halunnut huolehtia hänestä ja meidän liitostamme. Ulkonäössäni ei pitäisi olla moitetta. Alkoholin kanssa olen ollut kohtuukäyttäjä. Nykyään ymmärrettyäni vaimoni alkoholismin, olen lopettanut kokonaan alkoholin käytön.

Niin. No jos sun vaimosi on alkoholismi, niin sillä ei ole mitään merkitystä oletko hänen unelmiensa prinssi. Kun alkoholi on kuitenkin tärkeämpi. Aina.
 
Niin no ei hän ainakaan yhdessä halua olla jos noin toimii. Ainakaan minun näkemykseni mukaan. Varmasti ansaitsisit parempaa. Halveksunta, epäkunnioitus ja luottamuksen menettäminen ei oikein tunnu hyviltä pohjilta viedä eteenpäin liittoa. Eroaminen on aina vaikeaa, ja aina tuntuu mahdottomalta. Mutta lopulta se palkitsee, kun pääsee epätoivoisesta tilanteesta eroon ja saa elämän rullaamaan. :) Ei pidä antaa kohdella itseään noin, et varmastikaan sitä ole ansainnut. Ei kukaan ole.

Niin. Tietämättäni tämä erillään asuminen on voinut olla yksi askel erossa. Yhdessä asuminen oli katastrofaalisempaa. Se täyttyi kinasta ja riitelystä. Pystyimme kyllä sopimaankin riitamme. Tästä näkövinkkelistä ymmärrän, millainen rauha voisi hiljalleen lipua elämääni jos eromme kävisi toteen. Nyt saan palata töiden jälkeen puhtaaseen ja rauhalliseen kotiin. Olen siellä vain hyvin yksinäinen. Vaimon menetys jättäisi ison tyhjän aukon elämääni.
 
Niin. No jos sun vaimosi on alkoholismi, niin sillä ei ole mitään merkitystä oletko hänen unelmiensa prinssi. Kun alkoholi on kuitenkin tärkeämpi. Aina.

Olenkin ollut hyvin pettynyt, kun hän ei ole ollut valmis edes minunkaan takia muuttamaan elämänsä suuntaa. Hän sanoo kaiken elämässään olevan paskaa. Oletan, että se lukee sisäänsä myös minut.
 
Niin. Tietämättäni tämä erillään asuminen on voinut olla yksi askel erossa. Yhdessä asuminen oli katastrofaalisempaa. Se täyttyi kinasta ja riitelystä. Pystyimme kyllä sopimaankin riitamme. Tästä näkövinkkelistä ymmärrän, millainen rauha voisi hiljalleen lipua elämääni jos eromme kävisi toteen. Nyt saan palata töiden jälkeen puhtaaseen ja rauhalliseen kotiin. Olen siellä vain hyvin yksinäinen. Vaimon menetys jättäisi ison tyhjän aukon elämääni.

No, jos olet nyt jo yksinäinen, niin kuinka paljon yksinäisemmäksi se voi vielä muuttua se elämä? Erosta täytyy tietysti jokaisen päättää itse, en ole siihen sinua tässä "pakottamassa". Mulle joku sanoi joskus aviopuolisostani, alkoholistista, jonka ihania piirteitä vielä katastrofien partaallakin vakuuttelin, että "jos mies on ihana 10% ajasta ja loput 90% täydellinen kusipää, niin riittääkö se ihana aika ja muistot todellakin korvaamaan kaiken epätietoisuuden, yksinäisyyden, surun, mielipahan ja pelon mitä lopun aikaa hänen toiminnastaan aiheutuu?". No ei riittänyt ei. En ole koskaan päätöstäni katunut.
 
  • Tykkää
Reactions: petetty mies
No, jos olet nyt jo yksinäinen, niin kuinka paljon yksinäisemmäksi se voi vielä muuttua se elämä? Erosta täytyy tietysti jokaisen päättää itse, en ole siihen sinua tässä "pakottamassa". Mulle joku sanoi joskus aviopuolisostani, alkoholistista, jonka ihania piirteitä vielä katastrofien partaallakin vakuuttelin, että "jos mies on ihana 10% ajasta ja loput 90% täydellinen kusipää, niin riittääkö se ihana aika ja muistot todellakin korvaamaan kaiken epätietoisuuden, yksinäisyyden, surun, mielipahan ja pelon mitä lopun aikaa hänen toiminnastaan aiheutuu?". No ei riittänyt ei. En ole koskaan päätöstäni katunut.

Olen onnellinen puolestasi. Saatan kompastua samaan kiveen; kaiken parhaaksi selittelyyn. Silti en ynnää yhteen vaimoni hyviä ja huonoja puolia ja toivo niiden summaksi nollaa tai kenties plussaa. Olen vanhanaikainen, mutta huonojen puolien vähyys on minusta heppoinen syy erota. Yksi moraalinen seikka, mikä tässä erossa minua myös askarruttaa on se, että jättäessäni vaimoni jättäisin myös sairaan ihmisen oman onnensa nojaan.
 
Olen onnellinen puolestasi. Saatan kompastua samaan kiveen; kaiken parhaaksi selittelyyn. Silti en ynnää yhteen vaimoni hyviä ja huonoja puolia ja toivo niiden summaksi nollaa tai kenties plussaa. Olen vanhanaikainen, mutta huonojen puolien vähyys on minusta heppoinen syy erota. Yksi moraalinen seikka, mikä tässä erossa minua myös askarruttaa on se, että jättäessäni vaimoni jättäisin myös sairaan ihmisen oman onnensa nojaan.

Toisaalta ymmärrän sen, että minun apuni tähän mennessäkään ei ole häntä auttanut. Minun on myönnettävä, että olen epäonnistunut tässä tehtävässäni. Olen epäonnistunut auttamaan läheisintä ihmistäni.
 
Niin no alkoholistin kanssa se on vähän niin, että mikään määrä hoitoa ja pelastamista ei riitä jos ei se ihminen itse halua parantua. Ei voi pelastaa jos ei toinen halua tulla pelastetuksi. :)

Teillä on ihan selvä alkoholisti-alkoholistin läheinen-kuvio meneillään, eikä se ole oikein hyväksi kummallekaan. Se on oravanpyörä joka ei koskaan lopu. Toinen haluaa olla ja kenties onkin kunnollinen puoliso, yrittää kaikin voimin auttaa ja pelastaa sitä juovaa puolisoa. Kenties samalla kyttää juomista, laskee juomia, pohtii normaalin määrettä, nalkuttaa juomisesta, piilottaa juomia, kaataa niitä viemäriin, hyvittelee kun toinen ei juo jne jne.. Ja se toinen.. no se sitten juo. Viittaa kintaalla puolisonsa hyvinvoinnille, kohtelee kaltoin henkisesti, rikkoo kaikki pariuhteen raja-aidat..
 
Mieti mitä itse haluat. Onko se realistista ilman, että lasket kaiken vaimosi muuttumisen varaan? Toista ei voi muuttaa.

Sinun ei tarvitse olla terapeutti, joka pyrkii parantamaan vaimosi masennuksesta ja alkoholismista. Tasavertaisessa terveessä parisuhteessa on luvallista huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan.

Joskus negatiivinen sysäys elämänhallinnan menettäneellä ihmisellä (esim. ero vaimollesi) voi käynnistää muutoksen parempaankin. Vaikuttaa siltä, ettei hänellä ole nykyisessä elämäntilanteessaan halua muuttua, joten sinäkään et voi häntä muuttaa.

Mielestäni vaimosi mahdollisen uskottomuuden varmistumisella ei tarvitse olla tilanteessasi mitään merkitystä. Olet onneton suhteessanne jo nyt vaimosi holtittoman alkoholin käytön vuoksi ja yksin sen seikan pitäisi riittää päätösten tekoon.
 
Iät? Yhdessäoloaika?

Ei se uni tullutkaan. Onhan siitä tehty laulukin: "Ei yksinäinen unta saa..." vai miten se nyt meni.

No, asiaan (jos tällä nyt edes on merkitystä). Minä olen 32-vuotias ja vaimoni 30-vuotias. Olemme olleet viisi vuotta naimisissa.

Oma ikänikin alkaa painaa päälle -halu saada eheämpi parisuhde ja omia jälkeläisiä. Olkoonkin itsekäs halu.
 
[QUOTE="vieras";24902321]Mieti mitä itse haluat. Onko se realistista ilman, että lasket kaiken vaimosi muuttumisen varaan? Toista ei voi muuttaa.

Sinun ei tarvitse olla terapeutti, joka pyrkii parantamaan vaimosi masennuksesta ja alkoholismista. Tasavertaisessa terveessä parisuhteessa on luvallista huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan.

Joskus negatiivinen sysäys elämänhallinnan menettäneellä ihmisellä (esim. ero vaimollesi) voi käynnistää muutoksen parempaankin. Vaikuttaa siltä, ettei hänellä ole nykyisessä elämäntilanteessaan halua muuttua, joten sinäkään et voi häntä muuttaa.

Mielestäni vaimosi mahdollisen uskottomuuden varmistumisella ei tarvitse olla tilanteessasi mitään merkitystä. Olet onneton suhteessanne jo nyt vaimosi holtittoman alkoholin käytön vuoksi ja yksin sen seikan pitäisi riittää päätösten tekoon.[/QUOTE]

Olenko raukka mieheksi, mutta minä myönnän pelkääväni myös sitä, että vaimoni muutoksen sysäisi käyntiin meidän eromme. Ja se parisuhde, jonka minä olisin halunnut, saisikin joku toinen mies... Tietysti minulla olisi varmasti siinä vaiheessa jo oma parisuhteeni, jota pitäisin varmasti tätä entistä parempana.
 
Ensinnäkin, olette mies ja vaimo, teillä pitäisi olla yhteinen koti. Nykyinen tilanteenne vaikuttaa ehkä joltain tapailulta. Miksi ette voi asua yhdessä? Miten kauan tätä on kestänyt ja miten kauan aiotte jatkaa? Jos teillä ei suju yhdessä asuminen, niin ei silloin avioliittokaan.
 

Yhteistyössä