Petollinen mies

[onneton]

Hei, olemme avomieheni kanssa seurustelleet reilu seitsemän vuotta ja jouluna tulee kolme vuotta kihlaantumisesta. Olin kuvitellut että olemme onnelisia, mitä nyt pieniä riitoja silloin tällöin. Halailut ja pussailut kuuluivat jokaiseen päiväämme.

Pari viikkoa sitten riitelymme alkoi jostain ihan pikku asiasta, mutta paisuikin isoksi kuin pulla taikina. Mieheni ärsytti joka tavalla ja varmaan minäkään en tehnyt elämästämme yhtään helpompaa.

Eräänä iltana mieheni oli lähdössä töihin ja juuri ennen lähtöä kertoi ettei ole tyytyväinen elämäämme, on tylsitynyt ja kaipaa jotain kipinää. No minä sitten kyselin että mitä sitten tahtoisit tehdä.. hän ei osannut sanoa kuten tavallista tältä mieheltä. Olen aina tehnyt meitä koskevat päätökset. Kuten auton ja asunnon hankkimisen.

Seuraavana päivänä saatiin asiasta muhkea riita. Sillä olin urkkinut mieheni puhelintietoja ja kävi ilmi että on pitänyt parin viikon ajan tiivistä yhteyttä työkaveriinsa. Vaadin asialle selitystä mutta mieheni kielsi kaiken. HÖLMÖ, sillä minulla oli faktaa asiasta. Tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta kun hän ""ratkeaa"" työkaveriinsa. Aikaisemmat (2) kertaa olen antanut anteeksi, mutta en koskaan unohtanut.

Mieheni väittää ettei heillä ole mitään säpinää menossa, on vain purkanut pahaa oloa tälle naiselle. Ihan kiva kun ei voinut ensin keskustella minun kanssani. Tämä loukkaa todella pahasti.

Nyt olen penkonut vähän mieheni jälkiä ja on paljastunut uusia valheita. Näen että on lähettänyt meilejä jotka kiistää sekä ajellut taksilla ympäri kaupunkia.

Olen aivan palasina tästä kaikesta. Suhteen lopettaminen on päivittäin mielessä, mutta koska mietä sitoo iso asuntovelka, autolaina ja kaikki on yhdessä hankittua on lähteminen vaikeaa.

Kertokaa mielipiteenne, mitä tässä kannattaisi tehdä? Mieheni lupasi antaa kaikkensa tälle suhteelle, mutta luottamus on nyt kadonnut. Onko järkeä jatkaa kun mies on petollinen noin parin vuoden välein?

 

[nainen 43-v.]

Ihan ensiksi! Et todellakaan helpottanut teidän parisuhdetta penkomalla ja kyttäämällä miehen omaisuutta! Mua sit jaksaa ihmetyttää mitä ihmettä pitää tonkia ja nuuskia toisen tavaroita ja kännykkää jne....Omalla käytökselläsi ajat miestäsi aina vaan kauemmaksi luotasi....Anna hänen olla rauhassa ja elä omaa elämää ja omia menojasi vähän aikaa....Se on kaikista paras ratkaisu tuossa tilanteessa! Mitä enemmän yrität ripustautua mieheesi, sen kauemmaksi hän sinusta menee...Usko minua, puhun kokemuksesta!

 

[ellu]

Niin se on, seitsemän vuoden sykleissä elämä menee, usko pois! Nyt teillä kriisivuosi, ensi vuonna paremmin.
Se vaan nyt on niin!

 

[:)]

Et voi olla tosissasi tuon neuvosi kanssa? Siis sinun mielestäsi meidän naisten tulisi olla kotona kiltisti ja antaa miestemme mennä ja tehdä mitä haluavat? Tämä alkuperäinen nainenhan katsoi vain miehen puhelimeen ja mieshän olikin SYYLLISTYNYT vääriin tekoihin. Alkuperäisen pitäisi antaa siis miehensä elää omaa elämäänsä(siis antaa olla toisten naisten kanssa) ja samalla kenties itsekin hankkia muita miehiä, vai? Eikö kannattaisi koittaa hoitaa omaa parisuhdettaan ,ja jos se ei toimi yrityksistä huolimatta, niin sitten erota. Minä ainakin vaadin suhteessa kunnoitusta ja se tarkoittaa sitä, että ennenkuin aletaan pelehtiä muiden kanssa erotaan entisestä. Minulla menee kyllä muutenkin nämä nykyajan ihmisten pettämiset, pelehtimiset ja minä-minä-ajattelu hieman yli. Ollaan vaan niin pirun itsekeskeisiä eikä välitä enää edes omien lasten psyykkisestä hyvinvoinnista. Hävetkää ihmiset ja kasvakaa joskus aikuisiksi!

 

[samaa kokenut]

Olen kokenut saman tilanteen tällä viikolla. Mies johon luotin täydellisesti olikin jotain muuta. Se kuuluisa naisen vaisto vain sanoi että jotain on meneillään( en ole luonteeltani mustasukkainen enkä kyttäile toisen menoja). Koska tunne oli niin voimakas ja mies kielsi ettei muuta naista ole, päädyin tutkimaan tietokonetta. Ja sieltähän se löytyi... Herkkä rakkauden tunnustus joltain naiselta. Vaikka suhde oli kestänyt vain muutaman viikon ja vain netissä, luottamus meni. Enään en tiedä mikä on totta ja mikä ei. Myös herää kysymys miksi tämä tapahtui, mikä on suhteessamme pielessä.
Voimia sinulle.......

 

[pohdi vakavasti]

Kuule, jos tämä on jo kolmas sivusuhde (jonka tiedät) suhtenne aikana (montakohan niitä on?), niin taitaisi olla asuntovelasta huolimata aika pohtia vakavasti, haluatko elämää jossa miehelläsi on toisia naisia? Sillä jos niitä nyt on ollut (suhteenne alkutaipaleella) niin niitä on todennäiköisesti myöhemminkin (ja tosiaan... kauan oltuanne pettämisherkkyys vain kasvaa kun toiseen kyllästyy).

Ole itsellesi hyvä. Miehesi ei taida sitä sinulle olla.

 

[suoraselkäinen]

Mun mielestä ihmisellä pitää olla tässä asiassa ja elämässä yleensäkin tiettyjä periaatteita. Määrittele ne itsellesi ja elä niiden mukaan. Jos tulet siihen tulokseen, että pettäminen ei sovi ja se vie luottamuksesi etkä pysty unohtamaan, sano se selvin sanoin miehelle. Kerro, että raja on tässä ja jos se ylittyy yhteiselämä on mahdotonta. Tilanteen tullen toimi myös periaatteittesi mukaisesti välittämättä esim. raha-asioista ynnä muusta käytännön jutuista. Rahahan on pelkkä peliväline, sillä ei sielunrauhaa saa.

 

[asiaa pohtinut]

Mä allekirjoitan joka sanan . Tällaisessa 18 vuoden suhteessa tulee erilaisia vaiheita ja hiljattain oli meneillään meilläkin tuollainen ""jonkun tuntemattoman kaipuu"". Molemmat tekivät omanlaisiaan tunnusteluja suhteen ulkopuolelle; mies etsi ymmärtäjää ajatuksilleen, minä taas puhtaasi fyysistä vaihtelua. Eron ajatusta on nyt sitten pyöritelty, mutta mutta... Nyt tuntuu siltä, että tässä tapahtuisi taas yksi täysin turha ero. Tunnemme toisemme hyvin ja viihdymme yhdessä, käymme yhdessä eri paikoissa ja tilaisuuksissa, olemme ihmisten mielestä nk. hauskaa seuraa, välitämme toisistamme, meillä on kiva koti, lapset, emme riitele toista loukaten, molemmilla on tilaa olla ja mennä, mutta arjen pyörittäminenkin sujuu yhdessä. Tästä kun aloimme miettiä sitä toista vaihtoehtoa, niin mieleen tuli yksin asuminen, toiselle vieraaksi ihmiseksi muuttuminen, lasten reaktiot, kasvatusvastuun jakaminen, taloudellinen tilanne, kodin myynti ja omaisuuden jako tunnemielessä, sukulaisten ja ystävien vieraantuminen. Eli koko elämä pitäisi käytännössä rakentaa uudestaan.

Nyt näyttää siltä, että me molemmat yritetään kovasti parantaa omia toisen mielestä heikkoja kohtiamme.

 

[Ja taas]

Ja taas käännetään syyllisyys pois petturista, ja syytetään petettyä jostain kännykän tutkimisesta. Juu, ei ole sekään oikein, mutta vielä vähemmän on pettäminen. Kumpikohan se tässäkin suurin syyllinen on, petetty vaimo vai valehteleva mies, joka ei osaa pitää housuja jalassaan?