Petin ja rangaistus tuli ilmeisesti jälkijunassa.

  • Viestiketjun aloittaja Vieras
  • Ensimmäinen viesti
Vieras
En jäänyt kiinni, ei morkkista vaikka useamman kerran saman miehen kanssa olin. Ei tauteja, raskauden mahdollisuutta.Toisen miehen kanssa edelleen viestejä välillä laitellaan, mahdollisuus uuteen tapaamiseen olemassa.

Omaa rakastan ja kaikki menee hyvin, seksi on aina ollut hyvin tyydyttävää. Sitä se oli myös koko suhteeni aktiivisen ajan. Mutta nyt kun suhde ainakin tapaamisten osalta katkolla, oma ei enää sytytä. Tai en tiedä sytyttäisikö kun ärsyttää vain kaikki mitä mies tekee tai sanoo. Koko olemus. Kertoa en halua, koska mies varmaankin arvaisi suhteen toisen osapuolen ja kävisi huonosti. Viestittelyä en haluaisi lopettaa koska se on ainoa piristys tässä ankeassa tilanteessa. Erotakaan en haluaisi koska meillä kuitenkin hyvä suhde ja perhe-elämä kunnossa, mies on loistava isä ja rakastaja myös.

Mitä hittoa tässä tekisi.
 
vieras minäkin
Eroa ja anna "rakastamallesi" miehellekin oikeus onneen. Ahneutta ja itsekkyyttä ja oman navan tuijotusta pysytellä tommosessa parisuhteessa. Älä siis selitä mistään rakkaudesta miestäsi kohtaan. Rakastat vain itseäsi.
 
å
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
En jäänyt kiinni, ei morkkista vaikka useamman kerran saman miehen kanssa olin. Ei tauteja, raskauden mahdollisuutta.Toisen miehen kanssa edelleen viestejä välillä laitellaan, mahdollisuus uuteen tapaamiseen olemassa.

Omaa rakastan ja kaikki menee hyvin, seksi on aina ollut hyvin tyydyttävää. Sitä se oli myös koko suhteeni aktiivisen ajan. Mutta nyt kun suhde ainakin tapaamisten osalta katkolla, oma ei enää sytytä. Tai en tiedä sytyttäisikö kun ärsyttää vain kaikki mitä mies tekee tai sanoo. Koko olemus. Kertoa en halua, koska mies varmaankin arvaisi suhteen toisen osapuolen ja kävisi huonosti. Viestittelyä en haluaisi lopettaa koska se on ainoa piristys tässä ankeassa tilanteessa. Erotakaan en haluaisi koska meillä kuitenkin hyvä suhde ja perhe-elämä kunnossa, mies on loistava isä ja rakastaja myös.

Mitä hittoa tässä tekisi.
Jotenkin tässä nyt ulkopuolisen silmään tulee kovasti ristiriitaista infoa.
 
iso ongelma
Kertosit totuuden miehellesi. Tuo sun "rakkaus" ei ihan rakkaudelta kuulosta. Ehkä saat tilaisuuden jatkaa perhe-elämääsi. Jonain päivänä jäät kiinni ja se voi tuhota sun elämän.

Usein aikuisetkin ihmiset luulee kiintymystä ja arjen rutiineja rakkaudeksi. Rakastaa voi vain jos voi seisoa omin jaloin. Mitä jos teiden suhde olisikin sellainen, että miehesi sallisi seksin jonkun turvallisen toisen miehen kanssa ja itse saisi pitää omaa rakastajatarta. Tai harrastaisitte parinvaihtoa, ryhmäseksiä?
 
Ap
Alkuperäinen kirjoittaja å:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
En jäänyt kiinni, ei morkkista vaikka useamman kerran saman miehen kanssa olin. Ei tauteja, raskauden mahdollisuutta.Toisen miehen kanssa edelleen viestejä välillä laitellaan, mahdollisuus uuteen tapaamiseen olemassa.

Omaa rakastan ja kaikki menee hyvin, seksi on aina ollut hyvin tyydyttävää. Sitä se oli myös koko suhteeni aktiivisen ajan. Mutta nyt kun suhde ainakin tapaamisten osalta katkolla, oma ei enää sytytä. Tai en tiedä sytyttäisikö kun ärsyttää vain kaikki mitä mies tekee tai sanoo. Koko olemus. Kertoa en halua, koska mies varmaankin arvaisi suhteen toisen osapuolen ja kävisi huonosti. Viestittelyä en haluaisi lopettaa koska se on ainoa piristys tässä ankeassa tilanteessa. Erotakaan en haluaisi koska meillä kuitenkin hyvä suhde ja perhe-elämä kunnossa, mies on loistava isä ja rakastaja myös.

Mitä hittoa tässä tekisi.
Jotenkin tässä nyt ulkopuolisen silmään tulee kovasti ristiriitaista infoa.
Tarkoitin kai sitä, että mies on edelleen sama hyvä itsensä kuin aiemminkin. Oman pääni sisältä lähtenyt tuo ärsyyntyminen ja muu, syistä mitä en itsekään oikein ymmärrä. Edes sivusuhteen ollessa tuore juttu en tuntenut tällaista. Nyt on aikaa joitain kuukausia, siksi ihmettelen itsekin omaa reaktiotani. Ei mies ole sen ärsyttävämmäksi muuttunut. Miksi olisi..

Kertominen voisi helpottaa hetkellisesti omaa oloa, mutta onko se sitten aina kuitenkaan oikein?

Vapaa suhde olisi mulle ok. Miehelle ei joten siitä ei voida edes keskustella.
 
Ksantippa S.
Kliseisesti aina sanotaan, että pettäminen voi jopa pelastaa suhteen, jos pettäjä ymmärtää, mitä hän on menettämässä, ja alkaa tehdä töitä suhteen eteen.

Useammin taitaa vain käydä niin kuin sinulle. Kaksoiselämä kuitenkin aina syö ihmistä, jos ei ihan psykopaatiksi ole syntynyt. Mieli yrittää löytää jonkin ratkaisun, ja paremman puutteessa se voi olla vastenmielisyys sitä petettyä ja viatonta osapuolta kohtaan.
 
Adam
Ex-vaimoni teki täsmälleen samalla tavalla kuin ap ja myös tunsi samoin minua kohtaan. Lopulta minussa ei ollut mitään hyvää, vaan pelkästään vikoja. Kun vaimo lopulta jäi kiinni, teki hän valintansa ja valitsi uuden miehen, koska oli rakastunut tuohon "sielunkumppaniin".

Ero oli raastava ja tuskallinen kaikille, minulle, vaimolle ja lapsillemme. Koskaan eron jälkeen en ole voinut luottaa naiseen täydellisesti, koska luotto meni niin totaalisesti.

Vaimon uusi suhde kesti muutaman kuukauden ja sen jälkeen hän on ollut yleinen kiertopalkinto.
 
omni
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja å:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Jotenkin tässä nyt ulkopuolisen silmään tulee kovasti ristiriitaista infoa.
Tarkoitin kai sitä, että mies on edelleen sama hyvä itsensä kuin aiemminkin. Oman pääni sisältä lähtenyt tuo ärsyyntyminen ja muu, syistä mitä en itsekään oikein ymmärrä. Edes sivusuhteen ollessa tuore juttu en tuntenut tällaista. Nyt on aikaa joitain kuukausia, siksi ihmettelen itsekin omaa reaktiotani. Ei mies ole sen ärsyttävämmäksi muuttunut. Miksi olisi..
Kun aloit olemaan toisen miehen kanssa, päässäsi käynnistyi varmasti itsestään vertailu näiden kahden miehen ja kahden suhteen välillä. Toinen on hyvää turvallista peruskamaa ja sinä tiedät aina mitä on tarjolla, toinen on jännitävä uusi viritys. Kuten tuossa alussa arvelitkin, pettämisestä saa yleensä rangaistuksen. En osaa suositella sinulle yhtään mitään, koska kaikki ratkaisut ovat luultavasti huonoja pettämisen jälkeen.
 
omni
Alkuperäinen kirjoittaja Adam:
Ex-vaimoni teki täsmälleen samalla tavalla kuin ap ja myös tunsi samoin minua kohtaan. Lopulta minussa ei ollut mitään hyvää, vaan pelkästään vikoja. Kun vaimo lopulta jäi kiinni, teki hän valintansa ja valitsi uuden miehen, koska oli rakastunut tuohon "sielunkumppaniin".

Ero oli raastava ja tuskallinen kaikille, minulle, vaimolle ja lapsillemme. Koskaan eron jälkeen en ole voinut luottaa naiseen täydellisesti, koska luotto meni niin totaalisesti.

Vaimon uusi suhde kesti muutaman kuukauden ja sen jälkeen hän on ollut yleinen kiertopalkinto.
Otan osaa:( Tämä on niin tavallinen tarina. Valtava määrä ihmisiä (sinun listaltasi puuttuivat eronneiden vanhemmat, asia koskee myös heitä koska kyse on heidän lapsestaan ja lapsenlapsistaan) joutuu kärsimään yhden ihmisen mielitekojen vuoksi ja sama toistuu Suomessa varmaan tuhansissa perheissä joka vuosi. Lastenkaan tunteilla ja elämällä ei ole mitään väliä, kun metsästetään uutta rakastumisen tunnetta, joka kuitenkin väistämättä hiipuu arjessa. Moni itkee ja katuu jälkikäteen, mutta minkäs teet kun maito on jo kaatunut.

Sinun kannattaisi yrittää päästä jaloillesi keinolla millä hyvänsä, sinä olet ansainnut mahdollisimman onnellisen elämän. Etsi jotain aihetta käsittelevää kirjallisuutta tai mene vaikka terapiaan, jos ei muu auta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
En jäänyt kiinni, ei morkkista vaikka useamman kerran saman miehen kanssa olin. Ei tauteja, raskauden mahdollisuutta.Toisen miehen kanssa edelleen viestejä välillä laitellaan, mahdollisuus uuteen tapaamiseen olemassa.

Omaa rakastan ja kaikki menee hyvin, seksi on aina ollut hyvin tyydyttävää. Sitä se oli myös koko suhteeni aktiivisen ajan. Mutta nyt kun suhde ainakin tapaamisten osalta katkolla, oma ei enää sytytä. Tai en tiedä sytyttäisikö kun ärsyttää vain kaikki mitä mies tekee tai sanoo. Koko olemus. Kertoa en halua, koska mies varmaankin arvaisi suhteen toisen osapuolen ja kävisi huonosti. Viestittelyä en haluaisi lopettaa koska se on ainoa piristys tässä ankeassa tilanteessa. Erotakaan en haluaisi koska meillä kuitenkin hyvä suhde ja perhe-elämä kunnossa, mies on loistava isä ja rakastaja myös.

Mitä hittoa tässä tekisi.
Sun on tehtävä valinta, kaikkea et voi saada.
Ja tuo ärsytys tosiaan nousee sun pään sisältä liittyen huonoon omaan tuntoon. Jos haluat pitää miehesi ja perheesi niin lopeta heti se viestittely ja suhde ja keskitä energiasi perheesi ja miehesi hyvinvointiin, sitä kautta voit itsekkin paremmin. Tee ratkaisu ja elä sen mukaan!

 
Tuo tilanne on ihan kestämätön, kuten varmaan itsekin tajuat. Et voi sekä säästää kermaa että juoda sitä. Nyt sun on vaan valittava.

Minä toimin edellisessä elämässäni samoin ja vieläkin sitä kadun ja häpeän. Lopulta jäin kiinni ja sillä tavoin ratkottuna asia oli tosi kipeä kaikille osapuolille. Ainoa puolustukseni on se, että olin vielä melko teini eikä todellakaan ollut vielä perhettä kuvioissa mukana.

Nyt kun on, lapsia ja mummuja ja pappoja tässä jo mukana, niin en vois enää koskaan toistaa noita virheitä. Sulle en voi sanoa, kumpi mies sulle on se oikea tai mitä sun pitäis tehdä, mutta sen voin sanoa, että päätä asia mahdollisimman pian ja pysy päätöksesi takana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sapfo:
Jokin suhteessasi mättää jos pettää pitää. Pettämiseen on aina syy.
Mutta ei välttämättä mitään sen kummempaa syytä kuin luonne. Minun paras ystäväni on pettänyt jokaista kumppaniaan enkä usko että ikinä voisi olla uskollinen vaikka kuinka löytäisi täydellisen puolison.

Olen minäkin kyllä nuorempana pettänyt ilman mitään syytä, oli vain tilaisuus jolle ei huvittanut/osannut sanoa ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Adam:
Ex-vaimoni teki täsmälleen samalla tavalla kuin ap ja myös tunsi samoin minua kohtaan. Lopulta minussa ei ollut mitään hyvää, vaan pelkästään vikoja. Kun vaimo lopulta jäi kiinni, teki hän valintansa ja valitsi uuden miehen, koska oli rakastunut tuohon "sielunkumppaniin".

Ero oli raastava ja tuskallinen kaikille, minulle, vaimolle ja lapsillemme. Koskaan eron jälkeen en ole voinut luottaa naiseen täydellisesti, koska luotto meni niin totaalisesti.

Vaimon uusi suhde kesti muutaman kuukauden ja sen jälkeen hän on ollut yleinen kiertopalkinto.
Kauheeta. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Silmukka-:
Alkuperäinen kirjoittaja Sapfo:
Jokin suhteessasi mättää jos pettää pitää. Pettämiseen on aina syy.
Mutta ei välttämättä mitään sen kummempaa syytä kuin luonne. Minun paras ystäväni on pettänyt jokaista kumppaniaan enkä usko että ikinä voisi olla uskollinen vaikka kuinka löytäisi täydellisen puolison.

Olen minäkin kyllä nuorempana pettänyt ilman mitään syytä, oli vain tilaisuus jolle ei huvittanut/osannut sanoa ei.
Tästä melko samaa mieltä. Ei mullakaan tuossa nuoruuden suhteessa edes ollut mitään vialla, jos oikeesti miettii. Poika oli kunnollinen, kiltti ja hyvä, meillä oli yhteinen harrastus ja arki sujui. Eli omalle luonteelleni ilmeisesti kaikki oli turhankin tasaista ja hyvin ja piti keksiä jotain pientä piristystä :|

Onneksi olen tasaantunut tuosta nuoruuden hulluudesta. Mutta edelleen mulla on sellaista ongelmaa, etten oikein osaa olla rauhassa, jos asiat on hyvin. Se on tosi outoa oikeasti, mutta ihan kuin mulla aina pitäis olla joku asia mitä murehtia ja pohtia ja miettiä - ja jos ei ole, keksin sellaisia kivien alta. Nykyisin en kuitenkaan enää etsi niitä pettämisen kautta vaan ihan pään sisällä.

Mutta olen siis sitä mieltä, että vahvasti persoona/luonnekysymys on pettäminen ainakin osan kohdalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja s:
No mä olen sitä mieltä että pettämiseen on aina syy. Oli se itsessä tai toisessa.
Näin. Mutta siis ei se välttämättä ole lähtökohtaisesti suhteessa se vika tai syy - se voi olla ihan toisen osapuolen pään sisällä :/ Ja silloin sillä on tapana myös valittettavasti siirtyä suhteesta toiseen sen ihmisen mukana, ellei ihminen ite herää asiaan ja päätä muuttaa itseään.
 
dfdf
Älä leiki tulella, ainakaan liian kauaa. Voit polttaa siipesi pahasti. Sitten katkerana yksinhuoltajana voit vain ihmetellä, oliko sivusuhde tosiaan sen arvoista, että entinen hyvä elämä piti heittää romukoppaan.
 

Yhteistyössä