vierailija
Helpottaako petetyn tuska ikinä? En ymmärrä ihmisiä jotka pettävät, en ole ikinä ymmärtänyt. En voisi ikinä kuvitellakkaan aiheuttavani kenellekkään rakkaalleni sellaista tuskaa. Olen tämän tuonut hyvin selväksi suhteissani. Arvostan ja kunnioitan parisuhdetta. Ongelmia tulee eteen jokaisessa suhteessa, mutta itse haluan panostaa omaani. Haluan viettää aikaa kahdestaankin, käydä syömässä, näyttää kauniilta edes välillä omaksi ja toisen iloksi. Kaipaan läheisyyttä, kosketuksia ja haluan pitää intohimoa yllä, omassa suhteessani.
Miten paljon voikaan loukata ja satuttaa miehen, nykyisin exän, muiden naisten vokottelu, tapailu, viestittely, salailu, valehtelu ja kyllä koen että minut on hylätty jo vuosia sitten kun toiset naiset tulivat kuvioihin, tietämättäni, ilman että minulla oli mitään mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseen tai estää tätä tuskaa. Miten pettäjä voi kuvitella että mikään voi olla ennallaan enää kaiken jälkeen? Ikävää että lapset tilanteesta kärsivät. En vain pysty enkä kykene enää kohtaamaan exää, aivan liian tuskallista ja ahdistavaa. Kaikki on jäänyt selvittämättä, exä ei ole halunnut ja itse en enää halua. Yritän päästä elämässä eteenpäin, jollain tavalla. Exän odotukset yhteisestä vanhemmuudesta koen kuitenkin hyvin epäreliastisiksi. En kykene siihen mitä hän odottaa, ja syyllistää kun en kykene. Kun itse ei kykene ottamaan edes vastuuta tilanteesta, jonka itse aiheutti.
Miksi jotkut pettävät toistuvasti? Hajoittavat kaiken? En vain käsitä. Salailun ja valheiden anteeksiantaminen on vaikeinta, ei ne toiset naiset. Ja kun pettäjä kuvittelee, ettei toista satuta se mitä ei tiedä, on pahasti väärässä. Tunsin lähes koko parisuhteen ajan outoa tunnetta, että jokin on pielessä, en vain tiennyt mikä. Välillä oli parempia hetkiä. Mutta jälkeenpäin, nyt tiedän, että toinen antoi minulle, suhteelle ja perheelle vain osan itsestään, ja loput muille. Ei osannut arvostaa sitä mikä oli kotona vaan itsekkyys meni kaiken edelle. Ja nyt ei kykene elämään tuskan kanssa jonka itselleen aiheutti, vaan olettaa että me muut jaksamme nyt helpottaa hänen pahaa oloaan tekemällä kaiken helpoksi, ettei mitään pahaa ja vahingollista tapahtunut.
Miten paljon voikaan loukata ja satuttaa miehen, nykyisin exän, muiden naisten vokottelu, tapailu, viestittely, salailu, valehtelu ja kyllä koen että minut on hylätty jo vuosia sitten kun toiset naiset tulivat kuvioihin, tietämättäni, ilman että minulla oli mitään mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseen tai estää tätä tuskaa. Miten pettäjä voi kuvitella että mikään voi olla ennallaan enää kaiken jälkeen? Ikävää että lapset tilanteesta kärsivät. En vain pysty enkä kykene enää kohtaamaan exää, aivan liian tuskallista ja ahdistavaa. Kaikki on jäänyt selvittämättä, exä ei ole halunnut ja itse en enää halua. Yritän päästä elämässä eteenpäin, jollain tavalla. Exän odotukset yhteisestä vanhemmuudesta koen kuitenkin hyvin epäreliastisiksi. En kykene siihen mitä hän odottaa, ja syyllistää kun en kykene. Kun itse ei kykene ottamaan edes vastuuta tilanteesta, jonka itse aiheutti.
Miksi jotkut pettävät toistuvasti? Hajoittavat kaiken? En vain käsitä. Salailun ja valheiden anteeksiantaminen on vaikeinta, ei ne toiset naiset. Ja kun pettäjä kuvittelee, ettei toista satuta se mitä ei tiedä, on pahasti väärässä. Tunsin lähes koko parisuhteen ajan outoa tunnetta, että jokin on pielessä, en vain tiennyt mikä. Välillä oli parempia hetkiä. Mutta jälkeenpäin, nyt tiedän, että toinen antoi minulle, suhteelle ja perheelle vain osan itsestään, ja loput muille. Ei osannut arvostaa sitä mikä oli kotona vaan itsekkyys meni kaiken edelle. Ja nyt ei kykene elämään tuskan kanssa jonka itselleen aiheutti, vaan olettaa että me muut jaksamme nyt helpottaa hänen pahaa oloaan tekemällä kaiken helpoksi, ettei mitään pahaa ja vahingollista tapahtunut.