petetty

auttakaa sain tietää mieheni syrjähypyistä useammalta vuodelta.seksin takia alkoi ja jäi koukkuun. puhuimme eikä ero ole kummallakaan mielessä ja suhde on katki. mutta miten minä jaksaisin mahassa velloo huono olo ruoka ei maistu tuntuu kuin kaikki kaatuu eikä mitään jaksa ajaltella rakastan miestäni ja aiomme jatkaa liittoamme mutta itselläni on todella petetyn olo vaikka kuinka yritän ajatella että sattuuhan sitä paremmissakin perheissä

 

Miksi ei ole ero mielessä? Mikä teillä on niin ehyttä ja tärkeää, että olet valmis uhraamaan omaa ainutkertaista elämääsi lisää?

Etkö ole ihan oikeasti huomannut mitään?

Voimia.

 

Hei anteeks nyt,mutta haluaisin kanssa tietää miks ei ero ole vaihtoehto?Jotenkin vielä käsittäisin sen että on kerran pettänyt,mutta tuo useasti?!Minusta ei kyllä tuohon olisi.Eli hattua nostan sulle,jos pystyt tosta suhdettanne jatkaan.Etkö ite antanut seksiä sekö oli syynä?Siltikin vaikka näin olisi ei oikeuta pettään.Silloin olisi miehen tarvinnut puhua.Jaksamisia silti sule,vaikken pystykkään käsittään.

 

Kerran pettänyt tekee sen usein uudestaankin.Itse miettisin kyllä eroakin, olisin kyllä niin suruissani petturuudesta.

 

vastaan : ero käy kyllä mielessä, mutta meillä on kaksi ihanaa lasta joiden takia yritän vielä jatkaa vaikka se nyt tuntuukin hankalalta toivon että suhteemme tulee kuntoon sillä olemme olleet yli 20 v naimisissa .toivon että nyt kun tämä tuli päivänvaloon niin mieheni uskaltaa sanoa ei tälle toiselle osapuolelle. olen käsittänyt että sieltä on jotain painostusta nyt kun tiedän ei voi enää painostaa ainakaan minulle kertomalla.

 

Ei lapset saa olla pelkkä syy jäädä.Nimmerk kokemusta siitäkin,eli elin hetken lasten takia huonossa suhteessa ja lapset alkoivat oirehtia.Vaistosivat minun huonon oloni.
No toivottavasti saatte asiat sujumaan!

 

Kahteen kymmeneen vuoteen mahtuu jo niin paljon...

Ja mieti minkälaista teillä on ollut pettämisen aikoihin. Onko oma suhteenne ollut kriisissä? Minusta noin pitkä liitto voi tuoda mukanaan monia käänteitä ja asioita. Silloin ei pettäminen oli automaattisesti syy lyödä hanskoja tiskiin.

Mutta asian käsittely ja luottamuksen takaisin saaminen voi olla useamman mutkan ja kiven takana. Ja taatusti raskas tie. Minä antaisin todennäköisesti kuitenkin mahdollisuuden. Yksi mahdollisuus ei kai vie mitään niin suurta etteikö sitä voisi antaa.

 

Jos mielestäsi sinulla on sellainen mies, josta kannatta pitää kiinni ja jos kummallakin on halua jatkaa yhdessä niin yrittäkää!!!

Vaadi miestäsi lopettamaan toisen kanssa vehtaamisen. Etsikää uusia tuulia suhteeseenne, ole itsekin innostunut tekemään parhaasi äläkä vajoa itsesääliin. Kaikki voi muuttua vielä parempaan päin ja löydätte toisenne uudestaan, jos motivaatio siihen on mollemilla osapuolilla.

Tämä vaatii sinulta paljon, mutta yritä nostaa ylpeästi pääsi pystyyn, ole iloinen ja reipas, huolehdi myös ulkonäöstäsi, niin miehesi huomaa sinut uudelleen. Monesti naiset tekevät minun mielestäni sen virheen, että luovuttavat liian vähällä ja repsahtavat sen myötä.

Toivon sinulle PALJON VOIMIA ja POSITIIVISTA MIELTÄ tuleville päiville!!!

Tässä sinulle piristykseksi pieni runo, tekijästä en tiedä:

"Niin kuin meri
on ihmisen elämä
- tyynet ja myrskyt
siinä vaihtelevat
ja vaahtopäiden vaimentuessa
kimaltelee aurinko
kirkkaampana kuin koskaan.

Uljaasti ja täysin purjein
on elämän merelle
uskallettava mennä
- sillä kootuin purjein
satamassa lepäävä laiva
on vain surullinen sivustakatsoja
elämän suuressa seikkailussa."

 

kiitos kaunis aamu ja joanna että on vielä joku joka kannustaa jatkamaankin sillä on jo tuo että kuulee että kaikki ei ole aina eron kannalla piristää itsetuntoa ja auttaa jatkamaan ja katsomaan eteenpäin.
mies tosiaan katuu ("ei ois tuotakaan pitänyt tehdä") koetamme molemmat jatkaa uusin tuulin ja tosiaan etsiä elämäämme uutta.
mieheni on jäänyt työkiireiden myötä vähän paitsiolle meidän touhuista
mutta tästä on hyvä lähtä jatkamaan ja rakentamaan toisella tavalla. oikein paljon kiitoksia kyseisille nimimerkeille. ainahan ois parempi ettei näitä tilanteita tule mutta kyllä se avasi omat silmät myös ja pani vähän tutkailemaan asioita eriltä kantilta.

 

Olen ollut samassa tilanteessa. Meillä ollaan jatkettu eloa yhdessä. Ei se ero aina ole se oikea ratkaisu. Ne ketä ei ole petetty on helppo huutaa että jätä se. Mutta elämässä on muutakin kuin pettämiset. Voimia, sitä tarvitset :hug:

 

Minä voin omasta kokemuksestani kertoa että mieheni jäi kiinni pettämisestä n. vuosi sitten, yhdessä on jatkettu, mutta anteeksi en pysty varmaan ikinä antamaan. Syvällä sisimmässäni halveksin miestäni ja mietin miksen itse tekisi samaa? En enää pidä suhdettamme ehyenä ja merkityksellisenä. Aivan hyvin voisin itsekin petää tilaisuuden tullen. Aiemmin vannoin uskollisuuden nimiin, mutta miehen teko sai ajatukset muuttumaan.. lasten takia hyvä näin että yhdessä ollaan koko perhe. Päällisin puolin kaikki hyvin enkä ole onneton. Mutta yksikin pieni riita niin tekisi mieli sylkeä päin miehen naamaa, niin paljon sitä itsekästä #&%?$!* vihaankaan.. Rakasti toista naista vaikka meillä meni samaan aikaan ihan hvyin ja seksielämä ok. En voi ymmärtää miehiä.... :headwall:

 

Onpa ihanaa kuulla, että joku haluaa jatkaa liittoaan noinkin kauheista vastoikäymisistä huolimatta. Kunnioitan kovasti päätöstäsi ja toivon sulle vilpittömästi paljon voimia ja viisautta. Toivottavasti sulla on joku luottoystävä, terapeutti tai neuvolantäti joka on valmis sua kuuntelemaan, onhan sulla varmasti paljon purettavaa ja pureskeltavaa tuossa pettymyksessä. Anna itellesi lupa tuntea kaikki tunteet vihasta ja katkeruudesta aina suruun asti, mutta älä jää niiden vangiksi. Anna kyyneleiden tulla, itke vaan jos itkettää. Halaus sulle hyvä ystävä,taidat olla oikea aarre!!

 

Olen kohtalotoverisi ja tiedan milta sinusta tuntuu, haluan siis lahettaa sinulle voimia tuovia ajatuksia! Toivon etta sinulla on joku laheinen ystava, joka voi tukea sinua ja antaa olkapaansa sinua varten kun sita tarvitset. itse en olisi selvinnyt ilman muutamaa rakkainta ystaaani, jotka ymmarsivat ja tulivat minua heikoimpina hetkina.

Olimme olleet mieheni kanssa yhdessa jo 3vuotta kunnes tulin raskaaksi, halusimme molemmat lapsen ja odotimme lastamme innolla. Sitten mieheni muuttui, tunsin etta se johtui minusta ja muuttuvasta vartalostani, mieheni ei enaa halunnut minua kuten ennen. Olen masennuksen pohjamudissa ja tunsin itseni rumaksi elefantiksi.
Mieheni oli yha useammin pois ja sulki puhelimensa tullessaan kotiin. Han sai soittoja ja viesteja jos puhelin jai paalle. En jaksa selittaa kaikkea mita kavi, mutta han rikkoi sisimpani. Rakastin hanta niin paljon etta tulin sokeaksi, sain hanet kiinni monta kertaa ja kaiken lisaksi sain viela naiden naikkostenkin vihat niskoilleni. He soittelivat minulle etta olin kuulemman pitanyt lapsen ilman etta mies olisi halunnut. Sain siis tuplasti #&%?$!* niskaan, mies petti ja antoi viela naiden pikku tyttosten hyppia silmilleni.

Annoin anteeksi kun mies sita ruikutti, rakastin hanta silti ja olihan meilla se hyvakin menneisyys takanamme. Mies oli eksynyt kaveriseuraan jolle pettaminen oli pakkomielle, tapa.
Mies muuttui, viettaa nykyaan kaiken aikansa kanssamme, tapauksesta on kulunut nyt 4vuotta. On esimerkillinen ja rakastava isa ja jaksaa joka paiva muistuttaa kuinka minua rakastaa. Ja saa oloni hyvaksi ja onnellieksi. Valitamme toisistamme, siksi annoin anteeksi...mutta mieti tarkkaan voitko unohtaa. anteeksi aina voi antaa mutta unohtaminen on eri asia.

Mina naen vielakin pettamisesta painajaisia, joskus se vaan tulee mieleeni ja naen kaiken kuin videolla paassani. Saatan yhtakkia vain alkaa itkea vaikkei mikaan tietty asia olekkaan minua muistuttanut menneista. Nyt 4vuoden jalkeen olen alkanut miettia ensimmaista kertaa terapiaan menoa, koska asiat vain kummittelevat mielessani edelleen.
Toisinaan tunnen suurta vihaa itseani kohtaan, ja kysyn itseltani miksi et silloin lahtenyt menemaan. Aina valilla haluan vain erota siksi mita silloin tapahtui, mutta sitten ajattelen etten voi enaa tehda niin koska vuosia on jo kulunut. Sitten jonkin aikaa kaikki taas on hyvin ja olemme onnellisia.

Epavarmuus on kuitenkin jaanyt, saatan salaa tarkistaa miehen puhelimen. Tahdon aina tietaa missa han liikkuu, kenen kanssa. En oi sille mitaan mutta se on kuin pakonomaista minulle, en vain haluaisi enaa kokea samaa.

Mieti siis tarkkaan voitko unohtaa....se ei ehka ole niin helppoa kuin luulee.

Voimia sinulle! Yritetaan kaikki jaksaa!