R
Raadeltu
Vieras
Olen 40v mies,pitkälle koulutettu. hyvässä ammatissa, varakas. Olen pitänyt itsestäni huolta, eli en ole lihava enkä huonokuntoinen. Olen myös raitis, enkä millään tavoin väkivaltainen-edes puheissani. Minulla on harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. Ne eivät kuitenkaan ole, eivätkä koskaan ole olleet minulle elämässä tärkeintä, kuten ei myöskään työ.
Löysin 15v elämäni naisen, kauniin, samoin hyvin koulutetun, tavallaan kaltaiseni. Menimme vuoden sisällä naimisiin, saimme 3 lasta. Aviomme oli hyvää, läheisyyttäkin oli. Välillä oli toki ajanjaksoja, jolloin oli huonoakin, muttei koskaan mitään erityisen dramaattista. Materiaalisesti meillä on kaikkea mitä voi kohtuudella toivoa. Yhdessä on koettu ja tehty vaikka mitä. Elämämme on ollut millä tahansa mittarilla mitaten rikasta ja vaihtelevaa-kaikin puolin. Olin tyytyväinen, niin piti oleman vaimonikin-ainakin sanomansa mukaan.
Tänä syksynä koin sitten elämäni järkytyksen: vaimoni oli hankkiutunut kuluneesta keväästä harvahkoon seksisuhteeseen työkaverinsa kanssa. Seksi oli alkanut työmatkalla "vahingossa" ja jatkunut sitten tilanteen tempaamina erilaisten työpaikan tapahtumien jatkona. Asia selvisi minulle epäilyn perusteella pienellä viekkaudella. Alkuun asia ei paljastunut siinä mittakaavassa kuin se oli tapahtunut. Lisäksi siihen liittyi runsaasti valehtelua ja asioiden kertomista vähän sinnepäin. Paljastumiseen asti pettäminen oli kielletty useaan, useaan kertaan.
Tein hirveällä, lohduttoman itseäni repivällä päämäärätietoisella angstilla töitä, että sain asioiden oikean tolan selville. Mitä jäi käteen? Muutamia pettämiskertoja, jotain niihin liittyneitä tunteiden ilmaisuja, mutta ennenkaikkea salailua, sopimuksia, valehtelua. Kyse ei kuulemma ollut rakkaudesta tai ihastuksesta vaan seksistä. Miksi, siihen en ole saanut ymmärrettävää selitystä. Mitää ei kuulemma puutu, eikä minussa sinänsä ole mitään merkittäviä vikoja tai puutteita. Olin ja olen ymmälläni.
Selvittelyjeni loputtua olin poissa tolaltani. Informoin pettäjäkumppanin vaimoa ja myös muita pettäjän petoskumppaneita ja heidän puolisojaan. En kuitenkaan kertonut vaimoni tai omille sukulaisilleni/lähipiirille. Pakotin vaimoni kertomaan lapsillemme, lähinnä siis sen että on ollut perustavaalaatua epärehellinen. Halusin erota ja laitoinkin asian vireille. Vaimoni rukoili, aneli ja kaikin tavoin esteli minua lähtemästä. Sanoi katuvansa, olevansa pahoillaan ja haluavansa saada anteeksi, sekä enemmän kuin mitään muuta etten lähtisi. Jäin, lähinnä keskimmäisen lapseni järkytyksen ja surun vuoksi. Nyt asumme edelleen saman katon alla-naimisissa.
Mitä minulle tapahtui? En enää pystynyt jatkamaan nykyistä työtäni, koska kokemus vei voimat ja keskittymiskykyni. Vaihdoin kevyempään, saman alan työhön, tosin osittain johtotehtäviin. Tämä tiesi myös paikkakunnan vaihtoa. Vaimoni hankki myös uuden työpaikan, uudelta paikkakunnalta. En pystynyt sittemmin enää keskittymään harrastuksiini tai mielenkiintoihini. Minua kalvaa epäilyt, epäluuloisuus ja totaalinen luottamuspula vaimooni. Syytä ei välttämättä enää ole. Inhoan pettäjäkumppania ja ajattelen myös häntä aktiivisesti. Tästä ei luonnolisestikaan juuri iloa ole. Mietin maksamista potut pottuina, mutta minusta ei pettäjäksi ole. Haluan edelleen erota, mutten pysty siihenkään. En tosin ole varma olisiko se hyväksi enää kenellekään. Vaimoni pelkää eroajatuksiani ja varoo mitenkään ärsyttämästä minua. Hän haluaa kanssani neljännen lapsen, muttei kuitenkaan painostaa siihen. Muutoinkin hän on kuin kiltti puudeli, joka pyrkii kaikin tavoin miellyttämään ja palvelemaan minua. Tällainen käytös ärsyttää minua. Emme ole enää tasaveroisia.
En tiedä mitä tekisin. En ole enää onnellinen, luottavainen tai mitenkään muutenkaan mainittavan positiivinen. Tilalle on tullut kyynisyys, ultrarealismi ja syvä epäluuloisuus ihmisiin ylipäätään. Olen katkera ja surullinen jouduttuani luopumaan työstäni, alitajuisesti syytä siitä vaimoani.
En ymmärrä pettämistä, enkä pettäjiä. Pettäjät ovat raukkamaisia ja petollisia rottia, jotka eivät näytä ymmärtävän edes omaa etuaan vaikka omia halujaan toteuttaen toimivatkin.
Mitä tekisin? Olen kiinnostunut lukemaan tämän vuodatuksen lukeneiden ajatuksia ja siitä heränneitä mielipiteitä.
Löysin 15v elämäni naisen, kauniin, samoin hyvin koulutetun, tavallaan kaltaiseni. Menimme vuoden sisällä naimisiin, saimme 3 lasta. Aviomme oli hyvää, läheisyyttäkin oli. Välillä oli toki ajanjaksoja, jolloin oli huonoakin, muttei koskaan mitään erityisen dramaattista. Materiaalisesti meillä on kaikkea mitä voi kohtuudella toivoa. Yhdessä on koettu ja tehty vaikka mitä. Elämämme on ollut millä tahansa mittarilla mitaten rikasta ja vaihtelevaa-kaikin puolin. Olin tyytyväinen, niin piti oleman vaimonikin-ainakin sanomansa mukaan.
Tänä syksynä koin sitten elämäni järkytyksen: vaimoni oli hankkiutunut kuluneesta keväästä harvahkoon seksisuhteeseen työkaverinsa kanssa. Seksi oli alkanut työmatkalla "vahingossa" ja jatkunut sitten tilanteen tempaamina erilaisten työpaikan tapahtumien jatkona. Asia selvisi minulle epäilyn perusteella pienellä viekkaudella. Alkuun asia ei paljastunut siinä mittakaavassa kuin se oli tapahtunut. Lisäksi siihen liittyi runsaasti valehtelua ja asioiden kertomista vähän sinnepäin. Paljastumiseen asti pettäminen oli kielletty useaan, useaan kertaan.
Tein hirveällä, lohduttoman itseäni repivällä päämäärätietoisella angstilla töitä, että sain asioiden oikean tolan selville. Mitä jäi käteen? Muutamia pettämiskertoja, jotain niihin liittyneitä tunteiden ilmaisuja, mutta ennenkaikkea salailua, sopimuksia, valehtelua. Kyse ei kuulemma ollut rakkaudesta tai ihastuksesta vaan seksistä. Miksi, siihen en ole saanut ymmärrettävää selitystä. Mitää ei kuulemma puutu, eikä minussa sinänsä ole mitään merkittäviä vikoja tai puutteita. Olin ja olen ymmälläni.
Selvittelyjeni loputtua olin poissa tolaltani. Informoin pettäjäkumppanin vaimoa ja myös muita pettäjän petoskumppaneita ja heidän puolisojaan. En kuitenkaan kertonut vaimoni tai omille sukulaisilleni/lähipiirille. Pakotin vaimoni kertomaan lapsillemme, lähinnä siis sen että on ollut perustavaalaatua epärehellinen. Halusin erota ja laitoinkin asian vireille. Vaimoni rukoili, aneli ja kaikin tavoin esteli minua lähtemästä. Sanoi katuvansa, olevansa pahoillaan ja haluavansa saada anteeksi, sekä enemmän kuin mitään muuta etten lähtisi. Jäin, lähinnä keskimmäisen lapseni järkytyksen ja surun vuoksi. Nyt asumme edelleen saman katon alla-naimisissa.
Mitä minulle tapahtui? En enää pystynyt jatkamaan nykyistä työtäni, koska kokemus vei voimat ja keskittymiskykyni. Vaihdoin kevyempään, saman alan työhön, tosin osittain johtotehtäviin. Tämä tiesi myös paikkakunnan vaihtoa. Vaimoni hankki myös uuden työpaikan, uudelta paikkakunnalta. En pystynyt sittemmin enää keskittymään harrastuksiini tai mielenkiintoihini. Minua kalvaa epäilyt, epäluuloisuus ja totaalinen luottamuspula vaimooni. Syytä ei välttämättä enää ole. Inhoan pettäjäkumppania ja ajattelen myös häntä aktiivisesti. Tästä ei luonnolisestikaan juuri iloa ole. Mietin maksamista potut pottuina, mutta minusta ei pettäjäksi ole. Haluan edelleen erota, mutten pysty siihenkään. En tosin ole varma olisiko se hyväksi enää kenellekään. Vaimoni pelkää eroajatuksiani ja varoo mitenkään ärsyttämästä minua. Hän haluaa kanssani neljännen lapsen, muttei kuitenkaan painostaa siihen. Muutoinkin hän on kuin kiltti puudeli, joka pyrkii kaikin tavoin miellyttämään ja palvelemaan minua. Tällainen käytös ärsyttää minua. Emme ole enää tasaveroisia.
En tiedä mitä tekisin. En ole enää onnellinen, luottavainen tai mitenkään muutenkaan mainittavan positiivinen. Tilalle on tullut kyynisyys, ultrarealismi ja syvä epäluuloisuus ihmisiin ylipäätään. Olen katkera ja surullinen jouduttuani luopumaan työstäni, alitajuisesti syytä siitä vaimoani.
En ymmärrä pettämistä, enkä pettäjiä. Pettäjät ovat raukkamaisia ja petollisia rottia, jotka eivät näytä ymmärtävän edes omaa etuaan vaikka omia halujaan toteuttaen toimivatkin.
Mitä tekisin? Olen kiinnostunut lukemaan tämän vuodatuksen lukeneiden ajatuksia ja siitä heränneitä mielipiteitä.