V
vierailija
Vieras
Mua on lähiaikoina vaivannut yksi ihan hassu asia. Olen vasta 20-vuotias, mutta murehdin sitä että mitä täällä maallisessa elämässä tapahtuu heti kuolemani jälkeen. Minulla ei ole siis mitään itsetuhoisia ajatuksia tms, mutta kun koskaan ei voi tietää että milloin kuolee. Jos siis kuvitellaan että jään huomenna auton alle, niin pelkään sitä ajatusta kun läheiset alkavat käydä läpi omaisuuttani ja tyhjentää asuntoani.
Sehän tarkoittaa että kaikilla on vapaa pääsy esimerkiksi vanhoihin päiväkirjoihin ja ehkä puhelimeen ja läppäriinkin pääsee käsiksi salasanasta huolimatta. Luonnollisesti päiväkirjoissa on asioita jotka ei sovi kenenkään silmille. Jotkut ei varsinkaan perheen silmille. En halua että vanhemmat lukee vanhoista päiväkirjoista esimerkiksi jotain seksijuttuja ex-poikaystävän kanssa.
On monta yksityistä juttua. En voi olla ainoa jolla on salaisuuksia. Ja tämä on tosiaan hypoteettista ajattelua. Mutta kysyn silti huvikseni että miten kuolleen omaisuutta on tapana käsitellä? Varsinkin kun kyseessä on nuori ihminen. Luetaanko yleensä kaikki päiväkirjat yms läpi, vaikka kyse olisi ihan luonnollisesta kuolemasta?
Itse ei haudan takaa enää voi hävetä, kai. Mutta ahdistaa miettiä että mitä minusta täällä ajateltaisiin jos minusta tiedettäisiin yhtäkkiä "kaikki." Huomaan tosi usein ajattelevani siihen malliin että esimerkiksi "en kehtaa säilyttää tämmöistä laatikossani, jos kuolen ja joku löytää tämän."
Ihan outo juttu, mutta en ole hullu, tietääkseni.
Sehän tarkoittaa että kaikilla on vapaa pääsy esimerkiksi vanhoihin päiväkirjoihin ja ehkä puhelimeen ja läppäriinkin pääsee käsiksi salasanasta huolimatta. Luonnollisesti päiväkirjoissa on asioita jotka ei sovi kenenkään silmille. Jotkut ei varsinkaan perheen silmille. En halua että vanhemmat lukee vanhoista päiväkirjoista esimerkiksi jotain seksijuttuja ex-poikaystävän kanssa.
On monta yksityistä juttua. En voi olla ainoa jolla on salaisuuksia. Ja tämä on tosiaan hypoteettista ajattelua. Mutta kysyn silti huvikseni että miten kuolleen omaisuutta on tapana käsitellä? Varsinkin kun kyseessä on nuori ihminen. Luetaanko yleensä kaikki päiväkirjat yms läpi, vaikka kyse olisi ihan luonnollisesta kuolemasta?
Itse ei haudan takaa enää voi hävetä, kai. Mutta ahdistaa miettiä että mitä minusta täällä ajateltaisiin jos minusta tiedettäisiin yhtäkkiä "kaikki." Huomaan tosi usein ajattelevani siihen malliin että esimerkiksi "en kehtaa säilyttää tämmöistä laatikossani, jos kuolen ja joku löytää tämän."
Ihan outo juttu, mutta en ole hullu, tietääkseni.