Toggle sidebar

Periikö kukaan täysikäiseltä lapseltaan vuokraa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "lissukka"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Omat ei vielä täysi-ikäisiä, mutta tästä ollaan miehen kanssa jo keskusteltu. Kotona saa asua ilman vuokranmaksua, mutta kotona kodin säännöt ja kotitöihin osallistuttava, niinkuin nytkin. Lapset 12, 10, 3 ja 2-v kaksoset.

Itse muistan kuinka lukioaikainen ystäväni joutui maksamaan vuokraa vanhemmilleen siitä päivästä lähtien kun täytti 18. Lukion jälkeen muutti samantien pois kotoa. Ja nää vanhemmat ei edes olleet mitään köyhiä. Musta se tuntui julmalta.
 
En alkaisi periä omilta lapsiltani vuokraa. Kotona saa asua ja kotiin saa aina tulla, jos tiukka paikka tulee.
Asia saattaisi olla eri, jos se täysi- ikäinen lapsi olisi hyväpalkkaisessa duunissa, niin voisin siltä jotain "periäkkin". Tosin sen rahan laittaisin sille itselleen säästöön ja antaisin sitten, kun se on vaikka ostamassa omaa asuntoa tms.
 
Mun mies joutui osallistumaan kotonaan kuluihin siitä asti, kun kävi kesätöissä (15v=>) ja kuluihin kuului myös vuokranmaksu (ihan vanhempien oma tupa siis), myös armeijan ajalta. Yllättäen muutti pois kotoa heti armeijan jälkeen. En ikinä itse perisi, enkä tule perimään.
 
jos nyt vähän pyytää niin ei se nyt minusta vanhemmasta huonoa tee, kohtuus toki pitää siinä vuokran perinnässäkin olla että ei nyt pyydetä 50% siitä palkasta.
voi olla jopa että tekee karhunpalveluksen jos lapsi saa ilman vastuuta asua ja tienata kotona niin että vanhemmat maksaa jopa puhelinlaskutkin.
on kova pudotus sitten kun aikanaan omilleen muuttaa jos ei opi ottamaan vastuuta, jopa asuminen sähkö ruoka pyykkipesu ym maksaa.
 
  • Tykkää
Reactions: nokkimus
Opiskelevalta lapselta ei tietenkään vuokira, mutta jos näyttää siltä ettei opiskelu kiinnosta ja ollaan kotona ja käydään vähän töissä, tällöin laittaisin vuokran ja oman osuuden ruokakuluihin, että käsittää ettei sillä 1000 e palkalla oikeasti elä, lähteepi opiskelemaan.
 
Meillä esikoinen on 18v. mutta tän kevään abi vasta niin eipä ole tullu mieleenkään pyytää ja tuskin tuun pyytämäänkään,kyllä se aika julmalta tuntuis. Mutta sitä ollaan sanottu, että meillä on meidän säännöt, ne koskee myös häntä ja jos ei miellytä, niin sitte pitää alkaa harkita omaa kämppää. En siis todellakaan ole häätämässä lasta omasta kodista,kotiin saa aina tulla. Mutta meillä usei erimielisyyttä musiikin soitosta ja voluumista, poika kun harjottelee dj-hommia. Asutaan kerrostalossa ja olen yritäny tehdä selväksi, et musiikin soiton on oltava sen mukaista, samoin se, ettei telkkaria katota keskellä yötä kovaäänisesti. Ei vaan aina mee jakeluun...:( Siinä kohtaa ollaan yritetty selittää, et nää on täällä säännöt, oot täysi-ikäinen ja pitää kantaa myös vastuu ja ajatella muitakin. Jos ei säännöt miellytä niin omaa kämppää etsimään vaan.
 
Ymmärtäisin siinä tilanteessa, että pienituloinen yh-vanhempi pyytää vuokranmaksuun osallistumista, jos "joutuu" pitämään kotona asuvan täysi-ikäisen takia kahden makuuhuoneen asuntoa, kun yksin asuessaan voisi asua pienemmin ja halvemmin. Ainakin silloin, jos lapsi käy töissä. Mutta asiasta pitäisi pystyä sopimaan sen lapsen kanssa yhdessä ja hyvässä hengessä, ei mitään "rahaa tai ulos"-kiristyksiä. Ei kai se ole sen lapsenkaan etu, että vanhempi elää kädestä suuhun raha-asioita murehtien.
 
Toivottavasti ei kukaan. Serkuilta kyllä perittiin. Kai niillä silti ihan hyvät välit on vielä....

Itse asuin kotona 21-vuotiaaksi. Töissä aloin käymään koulun ohella 16-vuotiaana, ja siitä lähtien maksoin itse omat puhelinlaskuni, bussikortin latauksen. Paljolti myös maksoin omat vaatteet jne... asuminen, ruoka, lääkkeet, koulukirjat yms maksoi vanhemmat. Kotitöihin toki velvoitettiin, tosin kilttinä lapsena tein niitä ihan käskemättäkin 0:)

Samaa kaavaa aion noudattaa omien lasten kanssa. Kun töihin menee niin pieniä juttuja saa pikkuhiljaa maksaa omasta pussista, mutta kotona saa asua ilmaiseksi ja ruokaa saa aina.
 
Jotkut aikuiset miehet omaavat pohjattoman vatsan vaikka eivät olisikaan mitään läskejä (lihas vaatii myös energiaa). Tällöin ymmärrän, että jos poika armeijan jälkeen asuu vielä "jonkun aikaa" kotona, niin osallistuu ruokakuluihin.

Eli se kokonaisuus ratkaisee. Jos on välivuosi tai armeijan takia jonkinlainen "välivuosi" ja jos käy silloin töissä ja on vakaa aikomus lähteä opiskelemaan, niin silloin on mun mielestä täysin fine, että poika laittaa sitä rahaa säästöön opiskeluja varten, mutta silti osallistuu kodin töihin ja jonkun verran myös ruokahuoltoon. Mutta jos aikomus on kasvaa kiinni tietokoneen eteen ja olla siinä vielä 40 vuotiaana, niin silloin pitäisi joko periä vuokraa tai muuta "ylläpitomaksua" tai potkia nahjus pihalle. Toki voi mennä katsomaan itseään peilistä ja miettiä että miksi se meidän pikku Pertti 35v. asuu vielä kotona.
 
No ensinnäkin musta on ihan ok olettaa, että täysi-ikäinen tienaava lapsi osallistuu vaikka ruokakuluihin, maksaa omat vaatteensa, bensansa, puhelimensa ja sellaiset kulut. Mutta jos vanhemmilla oma talo, siitä on kurjaa alkaa perimään vuokraa. Ymmärrän taas tuolla ylemmällä mainitun pointin, että jos vanhemmalla tiukkaa rahasta ja voisi muuttaa pienempään ja halvempaan kämppään, niin sitten jälkikasvu saa osallistua vuokraan.
 
Meillä on sellainen tapa että Jos on täysi-ikäinen, niin saa asua ilmaisekis kotona jos opiskelee. Jos tekee töitä, niin maksaa vuokraa (ei kuitenkaan yhtä paljon kuin esimerkiksi kaupungin yksiöstä maksaisi). Omat puhelinlaskut on meillä maksettu 18-vuotiaasta saakka huolimatta siitä mitä tekee. Ja luonnollisesti jos kotona asuu, niin myös osallistuu kotitöihin.
 
Me tehdään yks sellanen aika ovela järjestely ja mun vanhemmat tytöt hyötyy siitä kumpikin ja kyllä mäkin ja sitä kautta toi nuorinkin. Mun mielestä työttömyys rahaa kuuluis maksaa 16 vuotiaalle ja se poistaisi paljon ongelmia.
 
Riippuu tietysti paljon vanhempien ja lapsen taloudellisista tilanteista.

Mun mielestä on kuitenkin ihan ok ja hyväkin juttu, jos työssäkäyvältä lapselta peritään ihan vaan muodon vuoksi vaikka satanen kuussa, vaikka vanhemmat olisivat kuinka äveriäitä.
Tai vaihtoehtoisesti aikuinen, työssäkäyvä lapsi käy välillä koko perheelle kaupassa tmv.
En siis "tue" ajatuksena sitä, että aikuinen lapsi olisi kuin hotellissa vanhempiensa luona, eli opiskelevakin "joutuu" osallistumaan kotitöihin jne.
 
Työllä on aina saanut kuitattua nuo asiat, koska vanhemmilla on ollut työtä tehtävänä. Ei siis olisi tullut mieleenkään puhua rahasta, mutta ei sen puoleen kieltäytyä työstäkään, kun sitä tarjottiin. Omilla lapsille toivoisin samanlaista asennetta. Jos taas tilanne on jossakin perheessä se, että vanhemmilla niukat tulot ja lapsi töissä, en pöyristyisi, jos kuluihin pitäisi osallistua edes jotenkin. Ehkä varakkaammissa perheissä vuokranperinnällä on tarkoitus opettaa jotakin, enkä näe sitä huonona asiana.

Loistava oli tuo erään idea, että lapselta perityt vuokrarahat saa myöhemmin omaa asuntoa varten. Tosin jos summa on iso ja edellyttää lahjaveron maksamista, menettely voi sikäli olla vähän hölmökin. Pääasia kuitenkin lienee se, että nuorena jo ymmärtää kantaa vastuuta muistakin kuin itsestään ja että kaikki ei tule aina ilmaiseksi.
 
Minusta on kohtuullista, että sitten kun menee töihin koulujen jälkeen, maksaa pari sataa kulurahaa, jos kotona vielä asuu. Ei se mitään vuokraa ole, mutta miksi minun pitäisi työssä käyvälle nuorelle maksaa täysin asuminen, ruoka, sähkö jne ja hän saisi kaikien rahan tällätä omiin rientoihinsa.
Mutta jos käy esim lukiota ja iltatöissä, ei tietenkään mitään maksa.
 
Taysi-ikaiselta pojalta perittiin vuokraa sen jalkeen kun opiskelut eivat maistuneet ja jatti ne kesken ja meni toihin. Vuokraa piti maksaa - muuten asui kotona samoin hyodyin kuin muutkin lapset. Itse maksoi puhelimensa, seka auto kulunsa (bensat ja vakuutuksen). Muita laskuja hanella ei sitten oikein ollutkaan eli palkka olisi mennyt ihan vaan kaikkeen muuhun. Hanen piti maksaa 400/kk ja pistimme sen vuokran erilliselle tilille hanen tulevaisuuttaan varten (poika ei tata tiennyt). Jos menee takasin opiskelemaan tai haluaa ostaa asunnon tai muuta suurempaa elamanhoitoa niin rahat on hanelle jemmassa ja silloin saatavilla.
 
Meillä asuu mun ja miehen lisäksi mun 12-vuotias tytär ja miehen 19-vuotias tytär. Oman lapsen kohdalla tämä ei ole vielä ajankohtaista muutamaan vuoteen, mutta eiköhän mennä samalla tavalla kuin mennään miehen tyttären kanssa. Eli mä ja mies maksetaan asuminen, ruoka ja netti. Mies hoitaa oman ja tyttärensä vakuutukset kuten myös autonsa kulut ja molempien puhelinlaskut. Mä maksan oman ja lapsen puhelinlaskut ja muut laskuni. Miehen tytär on opiskelija joka ei saa kovin isoa opintotukea. Tyttö valmistuu tämän kuun lopussa ja on töissä ainakin heinäkuun loppuun tällä tietoa. Ei hänen mun mielestä tarvitse maksaa asumisesta mitään vaikka töihin meneekin. Säästäköön tulevaa varten, tyttö on aika säästäväinen eikä tuhlaile rahojaan tai laita kurkusta alas.
 
Pienipalkkaisissa töissä ollaan, mutta ei peritä aikuisilta lapsiltamme. Oma huone on kotona niin kauan kuin sitä tarttee. Yksi on jo opiskelupaikkakunnalla ja käy kotona, itse hoitaa omat menonsa. Yksi "lähtökuopissa" mutta pakko ei ole lähteä, saa lähteä jos siltä tuntuu. Normiteinit on olleet eli on kyllä kasvatettu vastuuseen ja kotitöihin mut hei oikeesti ketä kiinnostaa... sehän se on kuultu miljoonat kerrat. Pakotettu ei olla mihinkään, pakottamalla ei ihminen toimi. Vasta kun kypsyyttä on tullut iän myötä, meistä vanhemmista ja teineistä on tullut läheisiä. on tullut kiitosta jopa! Nyt tekevät kotitöitäkin pyytämättä. Tekevät sen mitä tekevät, meillä ei tartte kenenkään orjailla. Töitten ja opiskelupäivän jälkeen on joskus niin väsynyttä porukkaa ettei kukaan jaksa tehdä mitään. Ei ressata, tehdään kotihommatkin kuhan keritään. Aina ollaan keritty ja tehty. Annetaan rahaa, vähistämme jaetaan ja ollaan pärjätty. Ei ole tarvinnut lapsia laskuttaa eikä lasten omia kerjätä.
 
Ei oo omien lasten kanssa vielä kymmeneen vuoteen ajankohtainen.
Mutta mä maksoin itse vapaaehtoisesti vuokraa vanhemmilleni vastikkeen verran kun asuin vielä kotona ja kävin töissä. Itse sitä vaadin. Muutenkin maksoin omat laskuni. Siskoni on aina taasen laittanut rahansa omiin menoihin vaatteisiin yms.
Ostin oman asunnon 19v:na kun lähdin toiselle puolelle Suomea opiskelemaan. Siskoni asui kotona liki 30v :ksi. Ero kyllä rahan käytössä näkyy edelleen...
 
Kun tytär kirjoitti ylioppilaaksi, niin kysyi meiltä että täytyykö hänen mennä töihin ja alkaa maksaa elämisestään. En tiedä mistä tuon päähänsä sai, koska ahkeralta opiskelijalta ei ollut edes ajatelu mitään ottaa. Tietysti sanoimme, että ei tietenkään, maksamme kaiken kunnes pääsee opiskelemaan. No, lääkäriksi pääsi kouluttautumaan ja tienaa nyt enemmän kuin me. Jos asuisi edelleen kotona, niin varmaan vaatisi saada maksaa osansa, mutta emme varmaan mitään ottaisi.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa