J
Järki-ihminen?
Vieras
Hei vaan kaikki erovanhemmat ja muutkin...
Meillä on tällainen eroperhetilanne, jossa aina yhdestä jos toisestakin asiasta tunnutaan olevan vahvasti eri mieltä kummassakin "leirissä". Kyselenpä hieman mielipidettänne asiasta, kun itsestä seuraava tilanne tuntuu vähän kummalliselta.
Katsotaan tätä periaatetta vaikka ihan oikeasti tapahtuneen esimerkin kautta:
Nuorempi pääsee käymään Puuhamaassa ensimmäistä kertaa, ikää 10 v. Vanhempi (17-v) on käynyt aikanaan Puuhamaassa eikä tietenkään halua enää lähteä sinne mukaan, koska on muutakin tekemistä ja se on pikkulasten puuhaa. No, vanhempi sitten valittaa että häntä kohdellaan eriarvoisesti. Ex-vaimon ja tämän vanhempien mielestä oikea tapa olisi laskea Puuhamaassa lasta kohden kulutettu raha ja tilittää tämä summa vanhemman tilille... Ja joka kerta aina kun nuorempi sattuu tekemään jotain oman ikäisensä puuhaa jonka vanhempi luonnollisesti on aikanaan itse jo tehnyt. Sitten oltaisiin muka tasa-arvoisia.
Toinen samanlainen asia - jos perheemme haluaa mennä yhdessä jonnekin käymään ja sen jälkeen mennään vaikka syömään, ja vanhin ei missään nimessä tahdo tehdä mitään yhdessä ja osallistua, olisi edelleen tämän toisen leirin mielestä oikea vaihtoehto taas kilauttaa rahaa vanhemman kassaan "tasoitukseksi".
Tällainen puljaaminen on minun mielestäni ihan käsittämätöntä. Ja miettikäähän ihmiset sitä, että kuljettaisiin jonkun tilikirjan kanssa ja vanhempi voisi jatkuvasti "laskuttaa" tekemättömistä & haluamattomista asioista, ja sisarukset kyttäisivät toisiinsa käytettyjä euroja.
Minun periaatteeni on, että haluamattomuudesta ja tekemättömyydestä tai osallistumattomuudesta, ts. tyhjästä, ei voi eikä pidä maksaa lapselle mitään, vaan nimenomaan kannustaa yhdessä olemiseen ja tekemiseen. Muuten tästä seuraa vanhan sanonnan mukaan ns. "kusipäisiä mukuloita", tiedätte varmaan hemmotellut ja itsekkäät tapaukset.
Kukaan ei tietenkään ota huomioon, että vanhempi on jo kaiken em. aikanaan saanut sekä myös häneen kohdistuvat hankinnat (puhelimet, tietokoneet tms.) ovat ihan omaa luokkaansa koko ajan suhteessa pieniin, jotka eivät sellaisia vielä tietenkään tarvitse.
Tällaista sitä joutuu kohtaamaan, ja yksin kumpaakin lasta käytännössä huoltaessaan (ex ei osallistu mihinkään vaan valtio maksaa minimielatustuen), saa vain jatkuvalla syötöllä arvosteluja ja haukkuja täältä "paremmasta" leiristä, ja lasten kuullen haukutaan ja opetetaan tällaisia umpimielisiä periaatteita. Vanhempi on opetettu tällaiseen logiikkaan exän vanhempien puolesta, joten hän kapinoi kotona jatkuvasti tästä, ja muistakin asioista.
Summa summarum, ihmisillä on varmasti isompiakin ongelmia ja niistä tänne kirjoittaminen on varmasti tärkeämpää, mutta minun mielestäni tällaisesta asiasta kun joutuu "syytetyksi" ja jatkuvasti veivaamaan, on lähinnä aivan käsittämätöntä joutua koko ajan tällaisesta kärsimään, ja että kukaan voi olla tuollaisilla periaatteilla liikenteessä.
Kellään vastaavia kokemuksia?
Meillä on tällainen eroperhetilanne, jossa aina yhdestä jos toisestakin asiasta tunnutaan olevan vahvasti eri mieltä kummassakin "leirissä". Kyselenpä hieman mielipidettänne asiasta, kun itsestä seuraava tilanne tuntuu vähän kummalliselta.
Katsotaan tätä periaatetta vaikka ihan oikeasti tapahtuneen esimerkin kautta:
Nuorempi pääsee käymään Puuhamaassa ensimmäistä kertaa, ikää 10 v. Vanhempi (17-v) on käynyt aikanaan Puuhamaassa eikä tietenkään halua enää lähteä sinne mukaan, koska on muutakin tekemistä ja se on pikkulasten puuhaa. No, vanhempi sitten valittaa että häntä kohdellaan eriarvoisesti. Ex-vaimon ja tämän vanhempien mielestä oikea tapa olisi laskea Puuhamaassa lasta kohden kulutettu raha ja tilittää tämä summa vanhemman tilille... Ja joka kerta aina kun nuorempi sattuu tekemään jotain oman ikäisensä puuhaa jonka vanhempi luonnollisesti on aikanaan itse jo tehnyt. Sitten oltaisiin muka tasa-arvoisia.
Toinen samanlainen asia - jos perheemme haluaa mennä yhdessä jonnekin käymään ja sen jälkeen mennään vaikka syömään, ja vanhin ei missään nimessä tahdo tehdä mitään yhdessä ja osallistua, olisi edelleen tämän toisen leirin mielestä oikea vaihtoehto taas kilauttaa rahaa vanhemman kassaan "tasoitukseksi".
Tällainen puljaaminen on minun mielestäni ihan käsittämätöntä. Ja miettikäähän ihmiset sitä, että kuljettaisiin jonkun tilikirjan kanssa ja vanhempi voisi jatkuvasti "laskuttaa" tekemättömistä & haluamattomista asioista, ja sisarukset kyttäisivät toisiinsa käytettyjä euroja.
Minun periaatteeni on, että haluamattomuudesta ja tekemättömyydestä tai osallistumattomuudesta, ts. tyhjästä, ei voi eikä pidä maksaa lapselle mitään, vaan nimenomaan kannustaa yhdessä olemiseen ja tekemiseen. Muuten tästä seuraa vanhan sanonnan mukaan ns. "kusipäisiä mukuloita", tiedätte varmaan hemmotellut ja itsekkäät tapaukset.
Kukaan ei tietenkään ota huomioon, että vanhempi on jo kaiken em. aikanaan saanut sekä myös häneen kohdistuvat hankinnat (puhelimet, tietokoneet tms.) ovat ihan omaa luokkaansa koko ajan suhteessa pieniin, jotka eivät sellaisia vielä tietenkään tarvitse.
Tällaista sitä joutuu kohtaamaan, ja yksin kumpaakin lasta käytännössä huoltaessaan (ex ei osallistu mihinkään vaan valtio maksaa minimielatustuen), saa vain jatkuvalla syötöllä arvosteluja ja haukkuja täältä "paremmasta" leiristä, ja lasten kuullen haukutaan ja opetetaan tällaisia umpimielisiä periaatteita. Vanhempi on opetettu tällaiseen logiikkaan exän vanhempien puolesta, joten hän kapinoi kotona jatkuvasti tästä, ja muistakin asioista.
Summa summarum, ihmisillä on varmasti isompiakin ongelmia ja niistä tänne kirjoittaminen on varmasti tärkeämpää, mutta minun mielestäni tällaisesta asiasta kun joutuu "syytetyksi" ja jatkuvasti veivaamaan, on lähinnä aivan käsittämätöntä joutua koko ajan tällaisesta kärsimään, ja että kukaan voi olla tuollaisilla periaatteilla liikenteessä.
Kellään vastaavia kokemuksia?
