Periaatteet elämässä

  • Viestiketjun aloittaja "Marmar"
  • Ensimmäinen viesti
"Marmar"
Itse olen aika ehdoton ja kun jotain olen päättänyt, niin siitä pidetään kiinni eikä päätäni saa käännettyä. Esimerkiksi itse en halua lapsia ennen avioliittoa. Tai siis haluan kyllä lapsia jo nyt, mutta joku päässä vain sanoo, että ensin naimisiin ja sitten lapset. Välillä sitä joutuu kamppailemaan itsensä kanssa, että saa pidettyä kiinni periaatteistaan.

Millaisia periaatteita noudatatte/olette noudattaneet elämässänne? Oletteko joskus joutuneet luopumaan periaatteistanne?
 
"vieras"
no ei mitään tuommoisia yksittäisi juttuja, enemmänkin sellaisia koko elämän kantavia. Rehellisyys maan perii, luotan siihen että kun olet rehellinen ja toimit oikein, se tulee hyödyttämään myös loppupelissä minua. Oikeudenmukaisuus ja reiluus. Anteeksianto, kosto ei tuo kuin lisää pahaa tullessaan. tiedän että minua pidetään tiukkapipona, joissain piireissä, ehkä ne puolitutut, mut ei kaikkia tarvitse miellyttää.
 
"Marmar"
"mii" Avomies löytyy ja hän on tietoinen periatteestani. Ainahan hän tietty voi muuttaa mieltään ja lähteä ennen kuin sinne asti päästään.

Nykyään ei enää avioliittoa arvosteta niinkuin ennen, vaan mennään naimisiin ja erotaan useammankin kerran ja lapsiakin tehdään useallekin eri miehelle. Tuskin se sinulta on pois, jos edes minä haluan tehdä lapset vasta sitten, kun olen naimisissa ja yhdelle miehelle. Koskaan ei tietysti saa sanoa ei koskaan, mutta haluan ainakin yrittää noudattaa periaatteitani.

Vieraan kanssa olen samaa mieltä. Etenkin tuo rehellisyys on minulle erittäin tärkeää. Ja minuakin pidetään ehkä tiukkapipona, mutta kaikkia ei tosiaan voi miellyttää.
 
"vieras"
Mä kyllä ymmärrän sinua, vaikka itselläni ei tuollaista periaatetta olekaan.

Minusta naiset, jotka haaveilevat pääsevänsä naimisiin, mutta suostuvat silti mm. tekemään lapset ja ottamaan yhteiset lainat ennen avioliittoa, nyt tekevät vaan aivan typerästi. Jos mies ei naimisiinmenoa pidä minkään arvoisena, niin vielä vaikeampi sitä on naimisiin saada sen jälkeen, kun sille on antanut kaiken mitä se tahtoo jo ennen avioliittoa.
 
Elikkä
Mun periaattena on, että yhteen en miehen kanssa muuta ennenkuin ollaan naimisissa. Tosin tuosta sen verran lipsuen, että yhteen ei muuteta ennenkuin ollaan ehdottomasti ja varmasti menossa naimisiin. Tuon verran jouduin periaatteestani joustamaan, sillä paremmin saamme säästettyä häitä varten kun emme maksa kahta vuokraa.

Mutta tuo periaate on toiminut, mies ymmärsi kosia ja hääpäivä on sovittu. Ei siis mikään kiristämiskeino vaan en vain viitsi ruveta "leikkimään kotia" jos siinä ei ehdottomasti olla vakavissaan ja sitouduttu. Jotkut näyttää muuttavan yhteen, vaikka eivät vakavissaan ole miettineet loppuelämää yhdessä. Mulle se vaikuttaa ihmeelliseltä leikkimiseltä. Yhdessä voi olla ja kuulostella onko tämä elämäni ihminen, ilman että asuu yhdessä.

Toinen periaate on, että pidän lupaukseni. Aina. Jos tuntuu, etten pysty lupausta pitämään, en edes lupaa vaan sanon "katsotaan" tms.
 
Mä halusin ekana naimisiin ja sitten vasta lapset. Toinen periaate oli, että ei kihloihin ellei samalla sovita häiden ajankohtaa (ja kihlaus ei kestä vuosikausia).

Ei mulla aina tuollaiset ajatukset ole ollut, ne tuli vasta parinkympin paremmalla puolella.

Niin ja en mä yksin oo jäänyt, on aviomies ja kaksi lasta.

Muita periaatteita on mm. se, että miehen tarvitsee lyödä mua vain kerran, jonka jälkeen se on ex-mies. Ei ole lyöty vielä koskaan. Lapset ei myöskään koskaan tule näkemään mua tai isäänsä humalassa, sekin periaate on toiminut hyvin jo 7 v (emmekä ole absolutisteja, ja voimme juoda alkoholia myös lasten ollessa paikalla).
 
Viimeksi muokattu:
"Kenguru"
Sellainen periaate on, että jos joku pettää, niin asiassa ei enää ole keskusteltavaa. Pettäjä on jo pettäessään päättänyt lopettaa suhteen. Ja sellainen periaate, että jokainen on oman onnensa seppä, ja on siis pidettävä itse huoli itsestään. Ei siis kuulu olla "lokki".
 
"vieras"
[QUOTE="mii";22558208]Oot varmaan loppuelämäs yksin kun noin jyrkät periaatteet on![/QUOTE]

haha :D mitä jyrkkää tuossa muka on? sama periaate on myös mulla... nyt naimisissa ja 2 lasta.
 
ehdoton periaatteni on yrittää elää niin että jos kuolen huomenna olen elänyt ja läheiseni voivat ajatella minua lämmöllä. Mitään en jätä "sitten kun" tai "ensin pitää" koska elämä on monta kertaa näyttänyt että täällä ei kuolla vain vanhuuteen.
 
No mulla oli kans tuo että halusin ehdottomasti naimisiin ennen kuin alettiin lapsia yrittämään. Siitä en halunnut joustaa. Rehellisyys on myös hyvin tärkeä asia ja tuo minkä joku mainitsi etten halua lasteni näkevän mua humalassa. Muut periaatteet, joita nuorempana oli kyllä paljonkin, on aika pitkälle joutaneet romukoppaan.
 
Non compos mentis
Mä en oikein ymmärrä ihmisiä jotka on suuntaan tai toiseen asioissa kovin ehdottomia, ettei niistä periaatteitaan voi edes kyseenalaistaa...
Juu, olen sitä mieltä, että ehdottomuus on rumimpia asioita elämässä. Vanhemmiten sitä on oppinut joustavaksi. Ei ehkä niinkään periaatteista luopumista kuin sen tajuamista, että elämä ei kliseenomaisesti ole mustavalkoista. Tiettyjä perusaatteita vielä tallella, kuten väkivallattomuus, alkottomuus yms.

Omalla kohdalla voi pitää kiinni ajatuksista, joita ei kuitenkaan enää katso muiden pakolliseksi noudattaa. Opettelen valitsemaan ne hetket, jolloin kannattaa seisoa omien ideoiden takana.
 
Hmm. Elän aika lailla periaatteen "Kohtele toisia, kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan" mukaan. Pyrin olemaan ehdottoman luotettava ja uskollinen sekä ystävänä että joskus mahd. kumppanina. Mulla on pari vahvaa periaatetta, joista aion pitää kiinni: en aio koskaan maistaa tupakkaa enkä harrastaa irtosuhteita.
 

Yhteistyössä