Perhevalmennuksesta!!

Meille on esikoinen tulossa ja perhevalmennusta on kolme käyntikertaa. Ongelmana on että mies on vasta aloittanu uudessa työpaikassa ja pelkään ettei hän välttämättä pääse perhevalmennukseen. Kun vasta alottanu siinä työssä, ja ei siis ehkä heti saa vapaata. Lisäksi työ on semmonen, että sitä on vähän hankala tulla aloittamaan esim. tuntia myöhässäkään vaan hällä pitäisi olla ajoissa töissä. Neuvolassa kyllä puhuttiin et jos ei pääse sinne valmennukseen ne voi pitää semmosen "yksityisistunnon" kun varaa ajan. Mut helpoin ois varmaan sinne varsinaiseen valmennukseen mennä.. Ei vaan huvittais mennä yksin kun se on PERHEvalmennus.. Ja mies ei oo neuvolassakaan kertaakaan ollu mukana (tosin siellä ei paljon semmosta oo ollu mistä mies ehkä ois hyötynytkään) mutta ultrissa on.. Mutta perhevalmennus ois kai hyvä molemmille..

 

Mä en itse kokenut perhevalmennusta mitenkään erityisen hyödylliseksi, joskaan en ihan turhaksikaan. Jos sulla on mies, joka on muuten ihan kartalla asioista, ei se perhevalmennukseen pääseminen ole mikään elämän ja kuoleman kysymys!

(Toki se, mitä perhevalmennuksessa käsitellään, riippuu ihan paikkakunnastakin.)

 

Meillä eka kerta on joku parisuhde, synnytys, yms... Toinen kerta isyys ja jotain muita ja kolmas kerta, tutustuminen synnärille.. Luulen että ois ihan hyvä meille käydä kun ollaan aika nuoria ja eka lapsi ja ei lastenhoitokokemusta hirveesti kummallakaan.. Jos nyt päästään käymään.

 

Meillä mies kävi oari valmennusta ja minä en yhtään. Ei se ole ongelma eikä niistä mitään maata mullistavaa irtoa.

 

Turha juttu joten ei haittaa vaikka ukkos ei pääse paikalle.

 

[QUOTE="Isipappa";30643991]Mikä vitun perhevalmennus?! Mulla on 2 vuotias tyttö ja en tarvinnut tuntiakaan kenenkään valmennusta siihen. Onko tuo nyt joku teiniraskaiden tai narkkien juttu vai?[/QUOTE]

On joo, koska neuvolassahan käyvät vain teiniraskaat ja narkit.

 

jos oisin tiennyt kuinka turhaa oli niin en olis edes käyny. meillä järjestettiin illal joten päästiin yhdes mut mitään uutta siel ei ollu. synnytyksestä olin lukeneyt niin paljo ettei enempää kaivannut, tiesin mitä toivoin ja ymmärsin et kaikki on mahdollista. imetys oli ihan tuttu juttu jo ajatuksena et siitähän se lähtee jos ei niin sit korviketta. vauva muuttaa kaiken. mut sen tajuaa vasta kun se on pihalla. vaik kuin sitä jankataan.

 

Valmennuksen idea on paitsi antaa tietoa, myös luoda keskustelua sinne kotipuoleen. Paikkakunnasta riippuen sisällöt vaihtelee ja yksinkin sinne voi mennä, mitään ei häviä.

 

mut aika pihalla täytyy pariskunnan olla jos ei tajua niit perusjuttuja. et näin imetetään lasta. näin se syntyy ja näin se muuttaa elämää. kyl suurimmalle osalle vanhemmista jutut on jo tuttuja. varsinkin kun tääl meillä valmennus toteutetaan joskus loppuraskaudesta viikolta 36ettepäin. niit tietoja on kerätty ja niistä puhuttu.

 

Mun on vaikea kuvitella, milli, että kukaan äiti (tai isä) sanoo vakavissaan noin. Ei synnytys, imetys tai vauva-aika ole sellaisia "no kaikkihan sen nyt etukäteen tietää" -juttuja. Ei KUKAAN tiedä etukäteen, mutta vähän kannattaa yrittää. Toki asiat voi oppia monella tapaa muutenkin kuin valmennuksessa, mutta todella harva imetys on sellainen "sen kun vaan laitat tissille", ja minä ainakin olen oppinut uutta ja yllättynyt vielä kolmannenkin lapsen kanssa, vaikka taustalla on terveydenhoitajan tutkinto ja imetysohjaajakoulutus.

Ei ne perhevalmennukset mitään tyhjentäviä tai välttämättömiä tietopaketteja ole, mutta jos lähtee ajatuksella että "tyhmäkin tietää" eikä jälkikäteenkään myönnä miten paljon on pitänyt oppia ja selvittää, niin hurjalta kuulostaa.

 

Täällä on 6tapaamiskertaa ennen synnytystä ja 2synnytyksen jälkeen. Verkostoitumistahan tuo myös osaltaan on. Osa oli yksin, osa pareittain.

 

Mun on vaikea kuvitella, milli, että kukaan äiti (tai isä) sanoo vakavissaan noin. Ei synnytys, imetys tai vauva-aika ole sellaisia "no kaikkihan sen nyt etukäteen tietää" -juttuja. Ei KUKAAN tiedä etukäteen, mutta vähän kannattaa yrittää. Toki asiat voi oppia monella tapaa muutenkin kuin valmennuksessa, mutta todella harva imetys on sellainen "sen kun vaan laitat tissille", ja minä ainakin olen oppinut uutta ja yllättynyt vielä kolmannenkin lapsen kanssa, vaikka taustalla on terveydenhoitajan tutkinto ja imetysohjaajakoulutus.

Ei ne perhevalmennukset mitään tyhjentäviä tai välttämättömiä tietopaketteja ole, mutta jos lähtee ajatuksella että "tyhmäkin tietää" eikä jälkikäteenkään myönnä miten paljon on pitänyt oppia ja selvittää, niin hurjalta kuulostaa.

ehkä mulle homma on ollut aika luonnollinen. tiesin mitä synnyttäminen on. siis ymmärsin et se sattuu ja on ihan epärealistista touhua. mut silti halusin luomuna. ja sain. imetys onnistui täysin. joo, aluks sattu ihan helvetisti ja laps oli tissil kokoajan kuukauden verran mut sit se muuttu. koko eläm'ä muuttu. sekin oli selvää, vaikka sen kyl tajus vasta kun tultiin kotiin. olin laitoksel ihan et pitääkö toi ottaa mukaankin?

koko neljä vuotta onmennyt semmoses varmuudes et mä tiedän miten olla. kerran olen kaivannut apua kun epäilin pissatulehdusta. mut sekin oli väärä hälytys. mulla on vahva vaisto miten lapsen kanssa olla. mistä tietää et se on kipee tai mitä se kaipaa. ja uskon et kaikilla olsi tää jos vain unohtais nää paineet mitä vanhemmuuteen kaadetaan ja antais mennä.

 

Meillä on 2 lasta ja esikoista odottaessa käytiin synnärin valmennuksessa. Oli muistaakseni 2 kertaa koko ryhmänä ja sen lisäks synnytyksen "suunnittelu"-keskustelu kätilön kanssa (siis kirjattiin toiveet mm kivunlievityksen suhteen). Noista ryhmäkerroista eka keskitty loppuraskauteen ja synnytykseen (sisälsi myös tutustumisen synnytyssaliin) ja toka sitten "elämään synnytyksen jälkeen" eli vauvanhoito,imetys jne. Pidin tästä valmennuksesta ja oli mukava että synnärikin tuli jo etukäteen tutuksi,mutta jälkeenpäin harmitti ettei oltu neuvolan valmennuksessa - just verkostoitumisen takia. Varsinkin sillon n puolivuotiaan vauvan kanssa,olis ollu kiva tuntea joku samassa tilanteessa oleva siitä lähialueelta.. Joten,jos muut asiat tuntuu "turhalta" niin suosittelen että meet vaikka yksin,ihan vaan luomaan kontaktia tuleviin leikkipuistokavereihin.

 

Esikoista odottaessani kävin yksin perhevalmennuksessa, koska mieheni ei töiden takia päässyt. Olikohan tapaamisia ennen synnytystä nelisen kertaa. Osallistumisprosentti vaihteli ja kun oli seurakunnan perheohjaajan ja isäkahvilan pitäjän luentokerta niin olin siellä yksin!!! Siinä sitten he kysyivät, että haluanko, että pidetään "tunti" vai perutaanko. En sitten kehdannut sanoa, että joo kiitti hei, vaan jutskattiin sitten se kerta kolmistaan Mutta siis aika turhia. Ainoa hyödyllinen kerta oli se jossa kerrottiin vauvan käsittelystä; kylvetyksistä, yms.

 

Mä olen kans raskaana ja neuvolassa terveydenhoitaja kertoi et perhevalmennukseen ois mahd. päästä jos kiinnostaa. Me ei koettu sitä tarpeelliseks joten ei menty.
Ap, millaiseen aikaan noi teidän paikkakunnan valmennukset sit on? Meillä olis ollu illalla joskus 18-20 muistaakseen.. mietin vaan tuota työjuttua kun sanoit ettei mies pääse niin onko valmennus sit aamupäivällä tms..

 

Ei se haittaa vaikka mies ei pääse voi mennä yksinkin.

Ja minusta perhevalmennukset oli ihan kivoja, ei se sitä tarkoita että silti joku tupauuno olisin. On minullakin lastenhoitajan koulutus sentään ja useamman vuoden työkokemus 9 kuukautta vanhoista vauvoista koululaisiin...

Jokainen sen tiedon kuitenkin jostain haalii ja hankkii, toivottavasti. Ei se kaikki ihan täysin luonnostaan tule. Imetyksessäkin on omat kommervinkkinsä.

 

Perhevalmennuksen parasta antia oli ehdottomasti sitä kautta tulleet mammakaverit, joiden kanssa nähdään edelleen säännöllisesti vaikka muksutkin on jo 2v.