Martsu, luitko ton runon?
Sisältöhän meni jotakuinkin niin, että suhteen alamäki alkoi pienistä riidoista ja mies toi lepytelläkseen vaimolle kukkia. Myöhemmin otteet kovenivat, mutta vaimo koki että toki mies rakastaa kun tuo aina jälkeenpäin kukkia.
Viimeisessä säkeistössä todetaan, että on naisen hautajaispäivä. Mikäli hän olisi lähtenyt suhteesta ajoissa, ei hän olisi saanut sinä päivänä kukkia - elämänsä viimeisiä pahoinpitelyn jälkeisiä.
Puistattavaa.
Minä en voi ymmärtää, miten nainen voi arvostaa itseään niin vähän että jää kaltoinkohdeltavaksi?
Mikään ei oikeuta toista ihmistä lyömään tai olemaan paha, alentamaan toista millään tavoin. Ei mikään selittely auta siihen. Vaikka miehellä olisi mitä omia lapsuudenkipuja ja kokemuksia, niin hänellä EI OLE oikeutta purkaa niitä ulos väkivallalla.
Toivoisin niin, että kaikki väkivaltaisessa suhteessa elävät saisivat kerättyä rohkeutta lähteä. Ketään se jääminen ei hyödytä - ei nyt eikä pidemmän päälle. :flower: