Perhesuunnittelua! Auttakaa, 1 vai 2 lasta?

["vieras"]

Sekä mulla että miehelläni on sisaruksia pienellä ikäerolla, ja olemme molemmat kokeneet sen parhaana mahdollisena ratkaisuna. Ainahan sisarukset voivat riitautua pahasti tjs, mutta ei kai se kuitenkaan niin yleistä ole, että sen pelossa pitäisi jättää lapset tekemättä. Ainakin meidän kummankin suvussa on lähes pelkästään useassa sukupolvessa 2-3-lapsisia perheitä, enkä tiedä yhtäkään huonossa väleissä olevaa sisarusparia/-parvea.

Nyt aikuisena olen löytänyt vielä uuden näkökulman sisarusten olemassaolon etuihin. Paras ystäväni on ainoa lapsi, ja hän asuu eri paikkakunnalla kuin vanhempansa. Hän käy aika paljon heitä katsomassa, mutta huokailee usein, kuinka nämä niin kovasti odottavat häntä aina ja ovat pahoillaan, kun tytär joutuu lähtemään. Kaverini on myös huolissaan heidän pärjäämisestään, kun alkavat olla jo aika vanhoja. Tätä seuratessani olen ymmärtänyt, kuinka ihanaa on se, että minulla on sisaruksia, joiden kanssa jaan huolen ja vastuun ikääntyvistä vanhemmistamme.

Minun mielipiteeni ei tietenkään ole lainkaan objektiivinen. Sinä varmasti itse tiedän parhaiten yksilapsisuuden parhaat puolet, minulla ei niistä ole omakohtaista kokemusta.

 

[leijona76]

Meillä on molemmilla sisaruksia, meijän poika on ainoa ja meille hyvä näin. Ei sitä kukaan ap pysty teille sanomaan. Teet just niinkun sun mieli ja sydän sanoo. Tuttavaperheen vanhemmat tossa tuumas kyläillessään että ois kyllä piisannu yksikin lapsi(heillä on 2). Lapsi on sosiaalinen ja osaa jakaa omastaan jne. Anteeksi pyytää.

 

[Vaimo-Rakas]

2 lasta todettu meille sopivaksi määräksi. Ovat syntyneet alle kahden vuoden ikäerolla. Heille on toisistaan seuraa ja tukea, mm. päiväkodissa. Kahden kanssa on vielä helppoa tehdä mitä haluaa, lomailla jne. Enempää ei tule mutta ennen ensimmäistäkään olimme sopineet että kaksi tehdään jos heidät meille suodaan.

 

[..]

Ei monellakaan ole suurta vauvakuumetta vielä ensimmäisen ollessa 1v! Odottelisin siis rauhassa.

Mulla on kolme lasta, kaksi ensimmäistä melkein 3v ikäerolla ja ovat molemmat poikia. Ovat olleet läheisiä aina ja olen todella onnellinen että heillä on toisensa, uskon että tuo hyvä suhde jatkuu aikuisenakin. Kolmas on sitten tyttö ja esikoiseen ikäeroa 8v. Tavallaan surettaa, ettei hänellä ole tulossakaan siskoa tai veljeä pienellä ikäerolla, koska noihin veljiin tuskin syntyy älyttömän vahvaa suhdetta noin isolla ikäerolla varsinkaan.

Yksi lapsi on... No, yksi ja yksinäinen. Mietin minäkin yksilapsisia perheitä, että ovatko kokeneet sen yhden älyttömän raskaaksi tai ehkä katuneetkin sen tekoa kun ei ole sisaruksia. Varmaan lapsikin jossain vaiheessa miettii näin? Minä en usko noihin selityksiin, että "saa enemmän huomiota ja on paremmin varaa", pelkkää shittiä! Kyllä aikuinen ihminen pystyy huomioimaan useamman kuin yhden lapsen oikein hyvin

 

["vieras"]

[QUOTE="tyttönen";27835839]alkaako se ainokainen ajattelemaan haluttiinko muakaan kun ei haluttu siskoja...[/QUOTE]

Eivät ainokaiset noin ajattele.

Monilapsisten perheiden lapset ajattelevat, että vanhemmat eivät ole halunneet heitä ja ovat pettyneet heihin, kun ovat hankkineet lisää lapsia.

 

[puhuu]

[QUOTE="vieras";27835831]Minusta 2 lasta olis hyvä. Suurin osa tapaamistani ainoista lapsista on aika itsekkäitä ja vähän erikoisia luonteeltaan. Ei se tietenkään välttämättä sisarusten puutteesta johdu, mutta olen joskus ppohtinut asiaa.

Sisarussuhde on kuitenkin luultavasti elämän pisin ja kestävin ystävyyssuhde, jos hyvin käy. En näe ainokaisen osassa paljoakaan hyvää, mutta aina ei toista lasta enää tule tai ei vain haluta.[/QUOTE]

Asiat pois tyyppi yks lapsi antaa enemmän sullekin kuin monta.kato toiset saattaa olla vielä siskompii tai veljiä ku se pimpistä tullut ja jää enempi nuoruuttaki jälel.Mononen lapsen kasvattajat koko ajan kuses

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27837853]Tätä seuratessani olen ymmärtänyt, kuinka ihanaa on se, että minulla on sisaruksia, joiden kanssa jaan huolen ja vastuun ikääntyvistä vanhemmistamme.[/QUOTE]

Harvassa ovat sellaiset sisarusparvet, joissa jaetaan vastuu vanhemmista. Yleensä yksi sisarus hoitaa vanhemmat, oli lapsia sitten 1 tai 15.

 

["vieras"]

Meillä on kaksi lasta ja se toimii erinomaisesti. Helppo reissata lasten kanssa. Mahdutaan ihan normaaliin autoon tavaroineen päivineen. Pitävät seuraa toisilleen.

Itse olen iltatähti, joten periaatteessa olen ollut ainokaisen lapsen asemassa. Olisin kaivannut sisarusta, joka olisi ollut samanikäinen. Oli monesti tosi tylsää olla ainoana lapsena aikuisten mukana.

 

[puoliksi vitsi mutta]

Meillä siis nyt yksi 1-vuotias lapsi. Toisaalta olen tyytyväinen tähän lapsimäärään, mutta toisaalta mielessä kummittelee (vanhanaikainen?) ajatus, että lapsen kannalta ei ole hyvä jäädä ainokaiseksi.

Mies ei sano juuta eikä jaata, hänellä on yksi veli. Itse olen ainokainen.
Yhden kanssa on helppo matkustella, aikaa jää lapselle enemmän, on taloudellisesti tietysti rennompaa mutta mitä hyvää olisi kahdessa lapsessa?? Auttakaa, kiitos ihanat ihmiset!!

Meillä on kaksi koska ajattelen että kun yritämme panostaa siihen että heillä on hyvät välit olemalla tasapuolisia, niin sitten aikuisena he eivät olisi niin yksin vaan voisivat yhdessä valittaa kurjasta lapsuudestan...

 

[juuh]

[QUOTE="vieras";27836014]Tiedän myös sisaruspareja jotka tulevat tosi huonosti toimeen keskenään. Ehkä kahta lasta vertaillaan enemmän toisiinsa? Useita sisaruksia taas ei niinkään.[/QUOTE]

no tämä on huono puoli kahdessa, varsinkin jos samaa sukupuolta, totta.

 

[Kerpele]

Mä näen asian niin että ihan sama. Kyllä se yksi lapsi yksinäänkin voi olla tyytyväinen, tai mitäs sitten jos sisaruussuhde ei toimikaan vaikka olis kaksikin? Jos taas on kolme niin entä jos yksi jätetään aina vähän ulkopuolelle?

Silti, siis itselläni on kolme lasta pienellä, ja suht pienellä ikäerolla ja olen tähän tyytyväinen. Ovat toisilleen ihan kamalan tärkeitä, ja isommat eivät oikein osaa missään ollakaan ilman toista

 

["vieras"]

Yksi lapsi on... No, yksi ja yksinäinen. Mietin minäkin yksilapsisia perheitä, että ovatko kokeneet sen yhden älyttömän raskaaksi tai ehkä katuneetkin sen tekoa kun ei ole sisaruksia. Varmaan lapsikin jossain vaiheessa miettii näin? Minä en usko noihin selityksiin, että "saa enemmän huomiota ja on paremmin varaa", pelkkää shittiä! Kyllä aikuinen ihminen pystyy huomioimaan useamman kuin yhden lapsen oikein hyvin

Oletko itse ainoa lapsi? Vai miksi kuvittelet ainokaisten olevan yksinäisiä? Yksi on lapsiluku siinä missä muutkin lapsiluvut. Ei se mistään lapsen raskaaksi kokemisesta johdu. Millä perusteella ainoa lapsi kuvittelisi, että hänen tekemistään on kaduttu? Jos katuu lastaan, silloin sitä tekee useamman lapsen siinä toivossa, että seuraava lapsi olisi parempi. Tätä asiaa surevat suurperheiden lapset. He tietävät, että vanhemmat katuvat heidän tekemistään.