Perhepeti

Eli, miten teillä mahdutaan nukkumaan perhepedissä?

Meidän 1v7kk tyttö on nukkunut samassa sängyssä nyt puoli vuotta (oli kipeä, joten sai nukkua meidän kanssa ja sit tauti vaan pitkittyi ja pitkittyi ja lopulta huomattiin, että tyttö oppi nukkumaan meidän kanssa).Nyt on alkanut tehdä sellaista pyöritystä öisin, että jos itsellä on pienikin tila nukkua...niin hyvä.Pitäis alkaa siirtää omaan sänkyyn, mut kannattaako enää laittaa pinnikseen vai opettaako suoraan "isojen lasten" sänkyyn?
Ja miten kannattaa edetä?

 

omaan sänkyyn vaan, hophop!

 

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

 

Meillä on kuopus nukkunut paljon kainalossa. Hänellä on pinnasänky ihan kiinni meidän sängyssä ja otin siitä pois meidän sängyn puoleisen laidan. Nyt hän tyytyväisenä nukahtaa omaan sänkyyn ja tulee viereemme vasta aamulla.

 

Meillä on kokeiltu perhepetiä, mutta se ei ole kummankaan lapsen kanssa vaan toiminut. Lapset ovat pienestä vauvasta pitäen kaivanneet sen oman tilan ja nukkumarauhan. Ja meille vanhempina se on tietenkin sopinut, sillä turha väittää, että rakastaisin valvomista... =)

 

Meidän poika, 1 v 6 kk, on nukkunut aina perhepedissä. Tosin puolisen vuotta sitten laitettiin meidän sängyn ja seinän väliin tilan jatkeeksi pojalle oma sänky. Välillä nukkuu siinä, välillä kömpii ihan kainaloon. Sikeimmin nukkuu kyllä kainalossa. Kullakin on omat tarpeensa.

 

Elikäs meillä poika 1v2kk nukkuu meiän sängyn ja seinän väliin laitetussa tavallisessa laidattomassa sängyssä, herää yöllä mutta tyyntyy usein kun laitan vaan käden lähelle tai silittelen kevyesti.
Joskus kömpii aamuyöstä meidän väliin nukkumaan. Välillä oon sitte itse menny pojan sänkyyn tai sitten poika on ite "kieriny takasin" omaan punkkaansa. Eli tälläinen perhepeti meillä, oon huomannu tosi hyväksi meillä, nyt ei olla muutamaan yöhön tarvittu edes maitopulloa uudelleen nukahtamiseen eli sekin toivotavasti jäämässä nyt itekseen pois.

 

Meillä ei kukaan nukkunut hyvin perhepedissä. Vauva heräili ja huusi vähän väliä. Kun siirrettiin omaan huoneeseen, ollaan kaikki nukuttu hyvin. Se, että jollekin perheelle perhepeti on hyvä, ei tarkoita että kaikille olisi. Meillä vauvalle oma sänky on se maailman turvallisin paikka.

 

Esikoinen oli 3 ekaa kuukautta perhepedissä ja sitten väsyin siihen kun en saanut juurikaan nukuttua. Myös poikaa tuntui häiritsevän läsnäoloni ja hän heräsi vähän väliä syömään tai oikeastaan vain imemään. Sitten pulautteli liikamaitoja ja masua nipisteli. Samantien kun siirtyi omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen, yöt paranivat.

Kuopus on nyt 4 kuukautta ja nukkuu osan yöstä omassa huoneessaan (hyvin) ja osan vanhempien välissä. Sama juttu, perhepedissä heräilee loppuyöllä vähän väliä hereille ja imemään. Sitten imee liikaa ja vaipat räjähtelevät kakasta ja pitää vaihdella lakanoita keskellä yötä. Isi on jo muuttanut sohvalle kun ei jaksa sitä sählinkiä: ähinää, pieremistä ja maiskutusta, kitinää ja potkimista. Itsekin nukun välillä patjalla. Joten vauva nukkuu yksin isossa sängyssä "perhepedissä"!

Pitäis ehkä jatkossa jaksaa yösyötön jälkeen kantaa omaan sänkyyn...

 

Meillä poika on käytänössä koko elämänsä nukkunut omassa sängyssä ja 6kk lähtien omassa huoneessa. Vähän aikaa sitten (1v 8kk) oli kipeänä ja otettiin meidän väliin nukkumaan. Siitä ei tullut yhtään mitään, ei nimittäin kukaan nukkunut, ei lapsi eikä vanhemmat. Poika vaihtaa useasti asentoa yössä ja välillä ryömii eteenpäin, joten minä nukuin käsi kiinni hänen jalassaan, ettei tipahda jalkopäästä pois. Tai sitten hän havastuu 15 min "nukkumisen" jälkeen ja toteaa että pois ja jälkee muualle kävelemään ja leikkimään. Omaan sänkyyn sitten nukahti. Todettiin miehen kanssa jälleen kerran, että ei auta perhepeti meillä vaikka lapsi on kipeä, silloin ei yksinkertaisesti kukaan nuku.

 

Mulla esikko nukkui vieressä suunnilleen 1,5 vuotiaaksi. sitten laitoin sille jatkettavan sängyn ison sängyn ja seinän väliin ja sinne sen aina peittelin. joinakin öinä kiipesi minun viereen vielä, mutta pikku hiljaa jäi sinne. ja sit ku oli 2v10kk muutettiin isompaan asuntoon ja reippaana tyttönä meni ilosta kiljuen omaan "isojen tyttöjen huoneeseen" nukkumaan ja mitään ongelmia ei tullu.

 

Kaikkein pehmein perhepedistä vieroituskeino taitaa olla juuri tuo että hankkii lapselle jatkettavan lastensängyn vanhempien sängyn viereen.

Esikoisemme nukkuin vauvasta asti välissämme, ja ostimme hänelle lastensängyn kun hän oli 1v3kk (pikkusisko ilmoitti tulostaan joten halusimme esikoisen omaan sänkyynsä). Pari viikkoa meni hyvin, mutta sitten hän ei suostunut siinä enää nukkumaan vaan alkoi itkeä aina kun yritin sinne nukuttaa. Otimme tytön takaisin väliimme. Pikkusisko syntyi kun esikoinen oli 1v9kk, ja vauva sitten meni sivuvaunuun nukkumaan ) Korotimme lastensängyn patjoilla niin että se oli samalla tasalla meidän sänkymme kanssa, joten yöimetykset onnistuivat yhtä helposti kuin jos vauva olisi ollut omassa sängyssämme. Parin kuukauden päästä vauvan syntymästä esikoinen oli valmis omaan sänkyynsä ja on nukkunut siellä siitä asti. On edelleen minun puolellani parisängyn vieressä, mutta 3,5v esikoinen odottaa jo lastenhuoneen valmistumista. Enkä usko sinne siirtymisen tuottavan mitään vaikeuksia, kun lapsi vain on tottunut ajatukseen omaan tahtiinsa.

Nyt nukkuu kuopus 1v9kk välissämme ja meillä on aikeissa ostaa hänellekin lastensänky, koska kolmonen on tulossa puolen vuoden päästä. Aika ahdasta makuuhuoneessa on kun parisängyn viereen ja päätyyn laitetaan lastensängyt, mutta nukkumistahan varten makuuhuone on. Ja kaikki nukkuvat hyvin. Kuopus kärsii flunssaisena laryngiitistä, enkä todellakaan osaisi silloin nukkua kohtausten välissä ellei lapsi olisi kosketusetäisyydellä. Nyt saan edes hiukan unta silloinkin kun sairastetaan.

 

Tulipas kummallinen hymiö tuonne tekstiin. Ei siis ollut tarkoitus kauhistella vaan laittaa ihan tavallinen hymynaama

 

\

Eli, miten teillä mahdutaan nukkumaan perhepedissä?

Meidän 1v7kk tyttö on nukkunut samassa sängyssä nyt puoli vuotta (oli kipeä, joten sai nukkua meidän kanssa ja sit tauti vaan pitkittyi ja pitkittyi ja lopulta huomattiin, että tyttö oppi nukkumaan meidän kanssa).Nyt on alkanut tehdä sellaista pyöritystä öisin, että jos itsellä on pienikin tila nukkua...niin hyvä.Pitäis alkaa siirtää omaan sänkyyn, mut kannattaako enää laittaa pinnikseen vai opettaako suoraan "isojen lasten" sänkyyn?
Ja miten kannattaa edetä?

Jos teitä ei häiritse samassa huoneessa nukkuminen, ja makuuhuoneessa on tilaa, laittaisin lasten sängyn teidän sängyn viereen ja siirtäisin lapsen vähitellen siihen nukkumaan. Jos haluatte lapsen omaan huoneeseensa, se varmaan sujuisi helpommin jos aloitatte pinniksellä. Mutta riippuu hirveästi lapsesta.

Me nukuttiin perhepedissä vauva-aika, sitten rupesi pyöriminen ja yösyöminen häiritsemään meidän kaikkien öitä ja lapsi siirtyi pinnasänkyyn. Alku oli vähän hankalaa, mutta tästä muutoksesta selvittiin kuitenkin melko nopeasti, ja pian tuntui ettei lapsi enää osannut rauhoittuakaan meidän viereen. Reilu 1v9kk iässä alkoi tuntua, että samassa huoneessa nukkuminenkin oli kaikille vähän hankalaa, ja sitten siirrettiin pinnasänky eri huoneeseen. Suureksi yllätyksekseni se ei tuottanut meidän neidille minkäänlaisia ongelmia, alusta asti yöt menivät ihan kuin ennenkin. Samoihin aikoihin meillä myös ruvettiin nukahtamaan yksin, ihan ilman mitään huudattamisia. Meillä taisteltiin ensimmäinen 1v7kk erilaisten nukkumiseen liittyvien ongelmien kanssa, joten olen aivan ällikällä lyöty, miten helposti nämä kaksi isoa muutosta oikein tapahtuivatkaan.

Eli parin kuukauden odottelukin saattaa helpottaa hommaa. 1v6kk tienoissa on käsittääkseni monillakin lapsilla jonkinlainen äitiintakertumiskausi, jonka ohi mentyä tällaiset muutokset saattavat sujua hämmästyttävän helpostikin.

Mutta jos kaikki osapuolet ovat sinänsä tyytyväisiä perhepetiin ratkaisuna, niin ihan harkitsemisen arvoista olisi myös vaihtaa leveämpään sänkyyn, tai laittaa yksi täyspitkä sänky "jatkopalaksi" parisänkyyn. Useimmat lapset kuitenkin tuntuvat ravaavan öisin vanhempiensa sänkyyn vielä useamman vuoden iässäkin, vaikka kuinka olisi nukutettu vastasyntyneestä asti omaan sänkyyn, joten on aika vaikea keksiä ratkaisua, joka varmasti ratkaisisi ongelman lopullisesti.