perhepeti vs. oma peti

[vieras]

Meillä nukkuu 1 vee meidän kanssa, itse haluaisin että lapsi nukkuisi omassa mutta ei osaa nukkua yksin ja itse olen liian väsynyt mihinkään unikouluihin. Syy siihen miksi en tykkää perhepedistä on se että yksinkertaisesti nukun niin huomattavan paljon paremmin kun lapset nukkuu omissa sängyissä ja olen sitten virkeämpi päivällä.

Näinhän se on. Lapsen paras ei ole aina vanhempien paras. Kumman mukaan mennään?

 

[vieras]

Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat.

Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille:

"Nukkukaa lastenne kanssa!",

ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. McKenna on tarkkaillut vähintäänkin satoja äiti-lapsipareja unilaboratoriossaan ja on havainnut saman kaavan yhä uudelleen ja uudelleen.

McKennan mukaan vauvojen unta säätelee samassa huoneessa ja sängyssä nukkuvien hengitys, vauva tahdistuu äidin (yleensä vauvan vieressä nukkuja on äiti) hengityksestä ja liikkeistä. Tämä ilmiö saattaa olla yhteydessä kätkytkuolemiin, joskin niihin vaikuttavat todennäköisesti lukuisat muutkin tekijät. On kuitenkin viitteitä siitä, että joissain tapauksissa yksin nukkuva vauva saattaa vaipua liian syvään uneen, koska hänellä ei ole vierellään "tahdistajaa".

 

[vieras]

"Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö"

Ja siihen tärkeinpänä syynä on se, ettei nukuta tarpeeksi perhepedeissä??? Voi jee. Miten vaikuttaa unihäiriöihin seuraavat: Länsimaisen elämäntavan hektisyys, median lisääntyminen, huonot ruokatottumukset, epäsäännöllinen elämä, henkiset ongelmat, työelämän vaativuus, alokoholin runsas käyttö jnejnejne??? Mut eiku se on se perhepeti joka on olennaisin kysymys uniongelmien kanssa.

Niin, siis vauvan unihäiriöihinhän ei vielä työelämä, media tai alkoholin runsas käyttö vaikuta..

VAUVOJEN UNIHÄIRIÖT OVAT LÄNSIMAINEN ILMIÖ. JA SIIHEN ON SYYNÄ ETTEI NUKUTA PERHEPEDISSÄ.

Meillä vauva nukkunut aina omassa sängyssään ja nukkunut hyvin. Nukkunut aina hyvin(ei ole enää vauva ja yhä nukkuu hyvin). Ei unihäiriöitä. Äläpäs yleistä.

Ei ole minun ylesitykseni vaan asiantuntijoiden. Eli ihan lääkärikunnan. He saavat yleistää, koska tietävät paremmin.

Kukaan ei sanonut, että kaikilla vauvoilla olisi uniongelmia. Hyvin monilla kuitenkin on ja siihen on syynsä. Joten vaan koska SUN vauva nukkui hyvin, ei poista sitä tosiasiaa, että monen muun vauva ei nuku.

Jukka Mäkelä yksin ei edusta koko lääkärikuntaa

 

[viima80]

ja jos joskus lapsia saadaan niin näillänäkymin ne nukkuu aika kauan meidän makkarissa koska enempää huoneita ei ole. (kunnes jaksetaan yläkerta rakentaa)

 

[vieras]

Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia.

Jos äidin ja lapsen unirytmi on sama, äiti ei väsy kohtuuttomasti, koska hän havahtuu yöllä ruokkimaan vauvaansa molempien unen ollessa keveimmillään. Yösyöttöihin ei kulu paljon aikaa, ja äiti saa nukuttua pidempiä yhtäjaksoisia unijaksoja.

Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.

Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään.

Valkoihoisten amerikkalaisvanhempien ja guatemalalaisten maya-intiaanien jälkeläisten vauvojen nukkumistavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Maya-vauvat nukahtavat silloin kun heitä alkaa nukuttaa ja nukkuvat yhdessä äitinsä kanssa. Isä ja perheen muut sisarukset nukkuvat lähellä tai samassa vuoteessa. Äidit eivät pidä lukua yöimetyksistä, koska eivät häiriinny niistä.

Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja.

Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä.

 

[ninaTT]

mie en ymmärrä miks pitää ottaa se asenne että jos ei osaa/halua nukkua lapsen vieressä niin ei sitten varmaan osaa/halua nukkua miehenkään vieressä.. mie nukun hyvin miehen vieressä mutta erittäin huonosti lapsen vieressä.. sitä paitsi tykkään siitä että voi illalla nukkumaan mennessä vehdata miehen kanssa... nukkua kainalossa etc. ja mun poika ainakin nukkuu parhaiten silloin kun ei häiriinny muiden äänistä tai kyljen kääntämisistä... ja voisin kuvitella ettei nykyinen mieheni ilahtuisi jos poika tuonne meidän väliin tunkis...

Kun se on vähän asennekysymys. Mä rupesin jossaki vaiheessa aristelemaan yöllä ku pelkäsin herättäväni tytön. KUNNES tajusin, että olenhan mä exänkin kanssa nukkunu ja liikkunu öisin jne... Kun siihen ottaa oikean asenteen, niin havahtuminen yöllä ei haittaa ketään. Varsinkin siksi, koska vauvan nukkuessa vierellä synkronoituu äidin ja lapsen unisyklit niin, että vauva ei herätä äitiä tärkeän syvän unijakson aikana.

 

[vieras]

Jukka Mäkelä on kuitenkin lastenpsykiatri.

 

[ninaTT]

Meillä nukkuu 1 vee meidän kanssa, itse haluaisin että lapsi nukkuisi omassa mutta ei osaa nukkua yksin ja itse olen liian väsynyt mihinkään unikouluihin. Syy siihen miksi en tykkää perhepedistä on se että yksinkertaisesti nukun niin huomattavan paljon paremmin kun lapset nukkuu omissa sängyissä ja olen sitten virkeämpi päivällä.

Näinhän se on. Lapsen paras ei ole aina vanhempien paras. Kumman mukaan mennään?

Asennekysymyksiä nämäkin.

Vai ollaanko me suomalaiset tässäkin jotenkin erilaisia kun muu maailma kerta monessa maassa äidit eivät voisi kuvitellakaan nukkuvansa vauvastaan erillään, mutta suomalaisäideistä huomattava osa ei osaa nukkua vauvansa kanssa?

 

[coatrack]

Jukka Mäkelä yksin ei edusta koko lääkärikuntaa

Mäkelähän on yksi tämän alan arvostetuimmista henkilöistä, mutta mielelläni lukisin vastakkaista kantaa edustavien lääkäreiden mielipiteitä viitteineen, jos jollakin on niitä tiedossa! Koskaan ei ole vaan kellään ollut sellaisia antaa

 

[vieras]

aiheesta pippurimyllyyn

eli olenko minä nukkunut lapsena pehepedissä kun nukuin samassa huoneessa vanhempieni kanssa ehkä 4 vuotiaaksi. omassa sängyssä kylläkin? vai siis miten määritellään perhepeti?

Se, että lapsi nukkuu omassa sängyssään vanhempien huoneessa tai jos vauva nukkuu pinnasängyssä vanhempien sägyssä kiinni, on perhepetinukkumista.

Perhepeti ei siis tarkoita sitä, että välttämättä ollaan kaikki samassa sängyssä. Samassa huoneessa riittää.

siistii. eli tässä istuu 'täysijärkinen' perhepedissä kasvanut nainen.

Täällä toinen. Kun mun äiti meitä sisaruksia kasvatti, ei kukaan puhunut perhepedistä missään. Mutta yhdessä huoneessa ja/tai sängyssä nukuttiin. Joku siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan aiemmin kuin toinen. Neuvolassa äiti ei juuri näistä nukkumisjäjestelyistä kertonut ja jos joskus vahingossa kertoi ja sai kauhistelua osakseen, niin hän vaan nöykytteli ja hymyili nätisti -ja teki sitten ihan täsmälleen miten itse halusi.

Musta tuntuu että suurin osa ihmisistä perhepeteilee ainakin jossakin vaiheessa.

 

[vieras]

Teollistuneiden länsimaiden erääksi ongelmaksi on noussut ilmiö, jota kutsutaan "kateissa olevaksi vanhemmuudeksi", tai "varastetuksi vanhemmuudeksi". Vanhemmat eivät osaa toimia lastensa kanssa ilman oppaita ja ohjeita, lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta on tullut asiantuntijavetoista.

On myös paljon normiksi muuttuneita lastenhoito- ja kasvatuskäytäntöjä, jotka eivät perustu vauvan tai lapsen parhaaseen, vaan aikuisten tehokkuutta korostavaan ajankäyttöön ja varhaisen itsenäisyyden vaatimuksiin.

 

[vieras]

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä.

Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin.

Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin:

"Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

 

[ymmällään]

mie en ymmärrä miks pitää ottaa se asenne että jos ei osaa/halua nukkua lapsen vieressä niin ei sitten varmaan osaa/halua nukkua miehenkään vieressä.. mie nukun hyvin miehen vieressä mutta erittäin huonosti lapsen vieressä.. sitä paitsi tykkään siitä että voi illalla nukkumaan mennessä vehdata miehen kanssa... nukkua kainalossa etc. ja mun poika ainakin nukkuu parhaiten silloin kun ei häiriinny muiden äänistä tai kyljen kääntämisistä... ja voisin kuvitella ettei nykyinen mieheni ilahtuisi jos poika tuonne meidän väliin tunkis...

Kun se on vähän asennekysymys. Mä rupesin jossaki vaiheessa aristelemaan yöllä ku pelkäsin herättäväni tytön. KUNNES tajusin, että olenhan mä exänkin kanssa nukkunu ja liikkunu öisin jne... Kun siihen ottaa oikean asenteen, niin havahtuminen yöllä ei haittaa ketään. Varsinkin siksi, koska vauvan nukkuessa vierellä synkronoituu äidin ja lapsen unisyklit niin, että vauva ei herätä äitiä tärkeän syvän unijakson aikana.

paitsi että kun poika oli pieni ja nukkui siis imetyksen jälkeen mun vieressä kunnes heräsin uudelleen ja siirsin omaan sänkyyn, niin nukuin todella huonosti, kokoajan samassa asennossa, heräsin pienimpäänkin liikkeeseen, poika nukui samassa huoneessa 5kk ikään asti, havahtui jokaiseen ääneen ja liikkeeseen mitä yöllä kuului.. heräiltiin siis 5-7 kertaa öisin.. kun poika siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan niin heräämiset väheni heti, mun unen laatu parani, samaten pojan... toki jouduin näkemään sen vaivan että kävelin alakertaan hakemaan vastikkeen ja sitten pojan huoneeseen ja sieltä sitten omaan sänkyyn kun poika oli syönyt mutta yhtälailla oisin joutunut alakerrassa käymään vaikka poika olisvieressä nukkunutkin...
lisäksi, nyt ei todella ole sitä ongelmaa että tuo kohta 2v ipana kömpisi sänkyyn... saan siis nukkua rauhassa, joko yksin tai miehen kainalossa...

 

[v]

Jukka Mäkelä yksin ei edusta koko lääkärikuntaa

Mäkelähän on yksi tämän alan arvostetuimmista henkilöistä, mutta mielelläni lukisin vastakkaista kantaa edustavien lääkäreiden mielipiteitä viitteineen, jos jollakin on niitä tiedossa! Koskaan ei ole vaan kellään ollut sellaisia antaa

Eipä niin. Kuten sanottu, lastenpsykologia ja -psykiatria ihan avoimesti tunnustaa perhepedissä nukkumisen edut. Yksi lääkäri voi tosin olla asiaan enemmän perhetynyt kuin toinen ja joku toinen siis myös voi suositella perhepetiä enemmän kuin toinen.

 

[ninaTT]

paitsi että kun poika oli pieni ja nukkui siis imetyksen jälkeen mun vieressä kunnes heräsin uudelleen ja siirsin omaan sänkyyn, niin nukuin todella huonosti, kokoajan samassa asennossa, heräsin pienimpäänkin liikkeeseen, poika nukui samassa huoneessa 5kk ikään asti, havahtui jokaiseen ääneen ja liikkeeseen mitä yöllä kuului.. heräiltiin siis 5-7 kertaa öisin.. kun poika siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan niin heräämiset väheni heti, mun unen laatu parani, samaten pojan... toki jouduin näkemään sen vaivan että kävelin alakertaan hakemaan vastikkeen ja sitten pojan huoneeseen ja sieltä sitten omaan sänkyyn kun poika oli syönyt mutta yhtälailla oisin joutunut alakerrassa käymään vaikka poika olisvieressä nukkunutkin...
lisäksi, nyt ei todella ole sitä ongelmaa että tuo kohta 2v ipana kömpisi sänkyyn... saan siis nukkua rauhassa, joko yksin tai miehen kainalossa...

Lämpö lastasi kohtaan oikein huokuu kirjoituksestasi...

 

[vieras]

On aivan ihanaa nukkua lapsen kanssa. Patjoilla lattialla eikä putoamisvaaraa. Tulee sellainen ihana yhtenäinen olo. Tämä on meidän perhe ja meillä on ihanaa nukkua samassa huoneessa. Ilman itkuja ja muita taisteluita, joita tuttavaperheessämme käydään, kun yrittävät pakottaa lapsensa omiin sänkyihin omiin huoneisiin.

Miehen kanssa hoidetaan parisuhdetta muualla kuin sängyssä. Parisuhde ei ole kunnossa, jos sitä voi hoitaa vain siellä. Luja ja vakaa suhde kestää myös sen, että samassa huoneessa nukkuu lapsi.

 

[ymmällään]

paitsi että kun poika oli pieni ja nukkui siis imetyksen jälkeen mun vieressä kunnes heräsin uudelleen ja siirsin omaan sänkyyn, niin nukuin todella huonosti, kokoajan samassa asennossa, heräsin pienimpäänkin liikkeeseen, poika nukui samassa huoneessa 5kk ikään asti, havahtui jokaiseen ääneen ja liikkeeseen mitä yöllä kuului.. heräiltiin siis 5-7 kertaa öisin.. kun poika siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan niin heräämiset väheni heti, mun unen laatu parani, samaten pojan... toki jouduin näkemään sen vaivan että kävelin alakertaan hakemaan vastikkeen ja sitten pojan huoneeseen ja sieltä sitten omaan sänkyyn kun poika oli syönyt mutta yhtälailla oisin joutunut alakerrassa käymään vaikka poika olisvieressä nukkunutkin...
lisäksi, nyt ei todella ole sitä ongelmaa että tuo kohta 2v ipana kömpisi sänkyyn... saan siis nukkua rauhassa, joko yksin tai miehen kainalossa...

Lämpö lastasi kohtaan oikein huokuu kirjoituksestasi...

melkoinen kommentti... se että rakastan lastani yli kaiken ei tarkoita sitä että haluaisin pojan viereeni potkimaan ja riekkumaan unissaan, arvostan omaa untani oman jaksamiseni takia.. ja kun kerran pojalla ei mitään ongelmia ole tämän järjestelyn suhteen... lisäks, kun vierestä olen seurannut sitä kuinka kolme lasta ja vanhemmat yrittävät sopia samaan sänkyyn kun ovat tottuneet vieressä nukkumaan niin ei kiitos sitä samaa... että 4 vuotiasta koitetaan opettaa omaan sänkyyn, josta kumminkin kömpii vanhempien viereen.. samaten pikkusisko.. lisäksi, mie nyt vaan tykkään nukkua miehen kainalossa tai ihan vaan yksin... enkä jaksa ainaisia niska ja hartia kipuja mitä tulee kun yritänkin lapsen vieressä nukkua...

 

[ymmällään]

paitsi että kun poika oli pieni ja nukkui siis imetyksen jälkeen mun vieressä kunnes heräsin uudelleen ja siirsin omaan sänkyyn, niin nukuin todella huonosti, kokoajan samassa asennossa, heräsin pienimpäänkin liikkeeseen, poika nukui samassa huoneessa 5kk ikään asti, havahtui jokaiseen ääneen ja liikkeeseen mitä yöllä kuului.. heräiltiin siis 5-7 kertaa öisin.. kun poika siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan niin heräämiset väheni heti, mun unen laatu parani, samaten pojan... toki jouduin näkemään sen vaivan että kävelin alakertaan hakemaan vastikkeen ja sitten pojan huoneeseen ja sieltä sitten omaan sänkyyn kun poika oli syönyt mutta yhtälailla oisin joutunut alakerrassa käymään vaikka poika olisvieressä nukkunutkin...
lisäksi, nyt ei todella ole sitä ongelmaa että tuo kohta 2v ipana kömpisi sänkyyn... saan siis nukkua rauhassa, joko yksin tai miehen kainalossa...

Lämpö lastasi kohtaan oikein huokuu kirjoituksestasi...

melkoinen kommentti... se että rakastan lastani yli kaiken ei tarkoita sitä että haluaisin pojan viereeni potkimaan ja riekkumaan unissaan, arvostan omaa untani oman jaksamiseni takia.. ja kun kerran pojalla ei mitään ongelmia ole tämän järjestelyn suhteen... lisäks, kun vierestä olen seurannut sitä kuinka kolme lasta ja vanhemmat yrittävät sopia samaan sänkyyn kun ovat tottuneet vieressä nukkumaan niin ei kiitos sitä samaa... että 4 vuotiasta koitetaan opettaa omaan sänkyyn, josta kumminkin kömpii vanhempien viereen.. samaten pikkusisko.. lisäksi, mie nyt vaan tykkään nukkua miehen kainalossa tai ihan vaan yksin... enkä jaksa ainaisia niska ja hartia kipuja mitä tulee kun yritänkin lapsen vieressä nukkua...

niin ja lisään vielä että jos pojalla on kuumetta tai muuten vaan joku eroahdistus kausi menossa niin siirrän patjani pojan huoneen lattialle, eli en mie sitä yksin jätä jos mua tarvii... herään pojan itkuun muuten omasta sängystäni omasta huoneestani, nyt en enää vaan joka inahdukseen mitä poika unissaan päästää...

 

[ninaTT]

paitsi että kun poika oli pieni ja nukkui siis imetyksen jälkeen mun vieressä kunnes heräsin uudelleen ja siirsin omaan sänkyyn, niin nukuin todella huonosti, kokoajan samassa asennossa, heräsin pienimpäänkin liikkeeseen, poika nukui samassa huoneessa 5kk ikään asti, havahtui jokaiseen ääneen ja liikkeeseen mitä yöllä kuului.. heräiltiin siis 5-7 kertaa öisin.. kun poika siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan niin heräämiset väheni heti, mun unen laatu parani, samaten pojan... toki jouduin näkemään sen vaivan että kävelin alakertaan hakemaan vastikkeen ja sitten pojan huoneeseen ja sieltä sitten omaan sänkyyn kun poika oli syönyt mutta yhtälailla oisin joutunut alakerrassa käymään vaikka poika olisvieressä nukkunutkin...
lisäksi, nyt ei todella ole sitä ongelmaa että tuo kohta 2v ipana kömpisi sänkyyn... saan siis nukkua rauhassa, joko yksin tai miehen kainalossa...

Lämpö lastasi kohtaan oikein huokuu kirjoituksestasi...

melkoinen kommentti... se että rakastan lastani yli kaiken ei tarkoita sitä että haluaisin pojan viereeni potkimaan ja riekkumaan unissaan, arvostan omaa untani oman jaksamiseni takia.. ja kun kerran pojalla ei mitään ongelmia ole tämän järjestelyn suhteen... lisäks, kun vierestä olen seurannut sitä kuinka kolme lasta ja vanhemmat yrittävät sopia samaan sänkyyn kun ovat tottuneet vieressä nukkumaan niin ei kiitos sitä samaa... että 4 vuotiasta koitetaan opettaa omaan sänkyyn, josta kumminkin kömpii vanhempien viereen.. samaten pikkusisko.. lisäksi, mie nyt vaan tykkään nukkua miehen kainalossa tai ihan vaan yksin... enkä jaksa ainaisia niska ja hartia kipuja mitä tulee kun yritänkin lapsen vieressä nukkua...

Jotkut vaa onnistuvat tekemään nukkumisjärjestelyistä sellaisia, että mitään taisteluita ei tarvitse käydä. Eikä tarvitse laittaa lasta häkkiin 2-vuotiaaksi asti öisin.

4-vuotias on jo sen ikäinen, että pärjää yön yksinkin, vaikka tietenkin jos on kipeänä tms niin saattaa tarvita äitiänsä enemmän. Mä ajattelisin, että hankin tytölle oman sängyn hänen ollessaan n 3-vuotias ja hän saa sitten itse päättää milloin siirtyy siihen nukkumaan, ja milloin hän sitten haluaa omaan huoneeseensa nukkumaan.

Mutta en aio kieltää lasta tulemasta luokseni, enkä laita omaan sänkyyn ennen kun lapsi on tarpeeksi iso tullakseni luokseni itse tarpeen mukaan. Voin kuvitella pienen lapsen kauhun kun hän herää keskellä yötä pimeässä yksin eikä pääse mitenkään äidin luokse...

 

[Aaban]

Minusta tuohon kysymykseen ei olekaan yksiselitteistä vastausta, että kumpi on parempi vaihtoehto. Joku vauva/lapsi nukkuu paremmin vanhempiensa sängyssä mutta joku saattaa haluta omaan sänkyynsä jo pienenä, siihenkin on annettava lapselle mahdollisuus. vanhempikin saattaa olla levoton nukkuja, jolloin samassa sängyssä nukkuva lapsi voi kärsiä siitä. Jos lapsi haluaa olla vieressä ja vanhemmat myös pystyvät siten nukkumaan, on perhepeti hyvä ratkaisu varmasti kaikille, mutta jos unet jäävät sen vuoksi huonoiksi puolin tai toisin kannattaa siitä luopua.

 

[Oisku]

Lämpö lastasi kohtaan oikein huokuu kirjoituksestasi...

Aika ikäviä kommentteja heität. Miksi täytyy ivata toista jos hän ei satu tekemään juuri siten kuin sinä? Miksi et voi hyväksyä että se mikä sopii sinulle ei sovi toiselle?

 

[ninaTT]

Lämpö lastasi kohtaan oikein huokuu kirjoituksestasi...

Aika ikäviä kommentteja heität. Miksi täytyy ivata toista jos hän ei satu tekemään juuri siten kuin sinä? Miksi et voi hyväksyä että se mikä sopii sinulle ei sovi toiselle?

Tuo kommentti oli siis vähän pilke silmäkulmassa heitetty, sen takia tuo hymiö. Mutta tarkoitus on myös vähän herätellä ajatuksia; miksi se on niin hirveätä, vastenmielistä ja/tai ärsyttävää, että pieni lapsi haluaa olla vanhempiensa läheisyydessä? Lapsista puhutaan niin alentavaan ja epäkunnioittavaan sävyyn, myös kun keskustellaan unijärjestelyistä. Aina pitää korostaa sitä, kuinka mahtavaa on kun ei kukaan häiritsevä ja rasittava kakara edes kehtaa tulla yöllä vanhempiensa luokse. Mä en näe siinä mitään hienoa.

 

[vieras]

Meillä nukkuu 1 vee meidän kanssa, itse haluaisin että lapsi nukkuisi omassa mutta ei osaa nukkua yksin ja itse olen liian väsynyt mihinkään unikouluihin. Syy siihen miksi en tykkää perhepedistä on se että yksinkertaisesti nukun niin huomattavan paljon paremmin kun lapset nukkuu omissa sängyissä ja olen sitten virkeämpi päivällä.

Näinhän se on. Lapsen paras ei ole aina vanhempien paras. Kumman mukaan mennään?

No lapsen tietenkin, jos mulla olis voimia alkaa nukuttaan lapsi omaan sängyyn niin sitten varmaan mentäis niin jos lapsi nukkuu hyvin omassakin.
Mutta ehkä sitä joskus vielä saa itse vallata oman sängyn.

 

[ymmällään]

paitsi että kun poika oli pieni ja nukkui siis imetyksen jälkeen mun vieressä kunnes heräsin uudelleen ja siirsin omaan sänkyyn, niin nukuin todella huonosti, kokoajan samassa asennossa, heräsin pienimpäänkin liikkeeseen, poika nukui samassa huoneessa 5kk ikään asti, havahtui jokaiseen ääneen ja liikkeeseen mitä yöllä kuului.. heräiltiin siis 5-7 kertaa öisin.. kun poika siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan niin heräämiset väheni heti, mun unen laatu parani, samaten pojan... toki jouduin näkemään sen vaivan että kävelin alakertaan hakemaan vastikkeen ja sitten pojan huoneeseen ja sieltä sitten omaan sänkyyn kun poika oli syönyt mutta yhtälailla oisin joutunut alakerrassa käymään vaikka poika olisvieressä nukkunutkin...
lisäksi, nyt ei todella ole sitä ongelmaa että tuo kohta 2v ipana kömpisi sänkyyn... saan siis nukkua rauhassa, joko yksin tai miehen kainalossa...

Lämpö lastasi kohtaan oikein huokuu kirjoituksestasi...

melkoinen kommentti... se että rakastan lastani yli kaiken ei tarkoita sitä että haluaisin pojan viereeni potkimaan ja riekkumaan unissaan, arvostan omaa untani oman jaksamiseni takia.. ja kun kerran pojalla ei mitään ongelmia ole tämän järjestelyn suhteen... lisäks, kun vierestä olen seurannut sitä kuinka kolme lasta ja vanhemmat yrittävät sopia samaan sänkyyn kun ovat tottuneet vieressä nukkumaan niin ei kiitos sitä samaa... että 4 vuotiasta koitetaan opettaa omaan sänkyyn, josta kumminkin kömpii vanhempien viereen.. samaten pikkusisko.. lisäksi, mie nyt vaan tykkään nukkua miehen kainalossa tai ihan vaan yksin... enkä jaksa ainaisia niska ja hartia kipuja mitä tulee kun yritänkin lapsen vieressä nukkua...

Jotkut vaa onnistuvat tekemään nukkumisjärjestelyistä sellaisia, että mitään taisteluita ei tarvitse käydä. Eikä tarvitse laittaa lasta häkkiin 2-vuotiaaksi asti öisin.

4-vuotias on jo sen ikäinen, että pärjää yön yksinkin, vaikka tietenkin jos on kipeänä tms niin saattaa tarvita äitiänsä enemmän. Mä ajattelisin, että hankin tytölle oman sängyn hänen ollessaan n 3-vuotias ja hän saa sitten itse päättää milloin siirtyy siihen nukkumaan, ja milloin hän sitten haluaa omaan huoneeseensa nukkumaan.

Mutta en aio kieltää lasta tulemasta luokseni, enkä laita omaan sänkyyn ennen kun lapsi on tarpeeksi iso tullakseni luokseni itse tarpeen mukaan. Voin kuvitella pienen lapsen kauhun kun hän herää keskellä yötä pimeässä yksin eikä pääse mitenkään äidin luokse...

noh, kukin tyylillään ja meillä tämä.. poika pääsee mun huoneeseen jos haluaa, nukkuu matalassa sängyssä.. ja pääsi se jo aiemminkin kun pinniksestä oppi kiipeämään pois... ja mitä tulee tuohon heräämiseen ja kauhuun, niin kylä poitsu on aina itkenyt jos on joku hätä ollut ja mie oon siihen herännyt ja AINA mennyt sen luokse.. mutta lapsi nukkuessaan saattaa itkeskellä, tutin perään tai unien takia, itku kestää minuutin kaks ja lapsi ei ole hereillä, jos poika nukkuisi mun vieressä/samassa huoneessa niin heräilisin näihin turhiin itkuihin jatkuvasti ja se vaikuttaisi suoraan mun unen laatuun ja näin ollen jaksamiseen... lisäksi tarhassa joutuu kuitenkin nukkumaan omassa sängyssä niin parempi että sama juttu toimii kotona..

 

[ymmällään]

Lämpö lastasi kohtaan oikein huokuu kirjoituksestasi...

Aika ikäviä kommentteja heität. Miksi täytyy ivata toista jos hän ei satu tekemään juuri siten kuin sinä? Miksi et voi hyväksyä että se mikä sopii sinulle ei sovi toiselle?

Tuo kommentti oli siis vähän pilke silmäkulmassa heitetty, sen takia tuo hymiö. Mutta tarkoitus on myös vähän herätellä ajatuksia; miksi se on niin hirveätä, vastenmielistä ja/tai ärsyttävää, että pieni lapsi haluaa olla vanhempiensa läheisyydessä? Lapsista puhutaan niin alentavaan ja epäkunnioittavaan sävyyn, myös kun keskustellaan unijärjestelyistä. Aina pitää korostaa sitä, kuinka mahtavaa on kun ei kukaan häiritsevä ja rasittava kakara edes kehtaa tulla yöllä vanhempiensa luokse. Mä en näe siinä mitään hienoa.

no mie saatan kutusa lastani apinaksi, riiviöksi,hirniöksi, ipanaksi,vekaraksi.. mutta en pahassa mielessä... ja fakta on se että on mahtavaa kun se ei ole siellä mun sängyssä häiriköimässä... ja syyt on nämä, mie käyn töissä, tosin, yötöissä... eli saan ennen työyötä nukkua sen 6-8 tuntia, valvon päivän pojan kanssa, olen yön töissä ja nukun 4-5 tuntia päivällä ennenkuin haen pojan tarhasta.. joten jos tuo mun yöuni ennen töihin menoa olisi huonoa, jatkuvaa heräilyä niin mie oisin jo laitos hoidossa... poika herää kerran yössä vieläkin (ei joka yö) jomaan maitoa, sen mie kestän... mutta sitä 10 kertaa heräämistä en todellakaan... ja kun kerran pojan pitää tarhassa nukkua "yksin" niin miksi opettaa kotona nukkumaan äidin vieressä, silloinhan siinä kävis niin ettei tarhassa nukkuis ja kaikki enis ihan plörinäksi... poika on myös levoton nukkuja, eli pyörii ja hyörii sängyssä, mun äiti, joka siis siskon lapset pitää vieressään nukkumassa, on todennut ettei mun poikaa voi pitää, koska siinä ei nuku ketään kunnolla...