Enpä tiedä oikein miten aloittaisin, mutta kauhulla tällaisia luen. Lapsi tarvitsee rakkautta, äitiä ja isää, mummoja, vaareja ym. läheisiä ystäviä ja rakkaita. Lapsi oppii heiltä kaiken, mitä he tekee, mitä he sanoo, miten he toimivat eri tilanteissa. Ei lapsi niitä itse päähänsä saa. Tuskinpa se äidin ja isän rakas lapsi sinne vanhempien sänkyyn pakolla tulee. Jos hänellä olisi siellä kauheaa olla hän pysyttelis omassa sängyssä. Siinä ei ole mitään sairasta vaikka lapsi nukkuu vieressä. Lapsi tarvitsee niitä haleja, pusuja, lämpimiä sanoja, ilon hetkiä, läheisyyttä. Tarjotkaa niitä. Näitä lueskennellessa tulee mieleen kysymys. Millaisia ihmisiä me tänne Suomeen oikein halutaan kasvattaa ? Sellaisiako jotka pelkäävät läheisen kosketusta, -katsetta, -haleja , -rakkautta. Suomessa on pikkuhiljaa ajauduttu hakoteille lasten kustannuksella. Täällä kysellään kaikenlaisia asioita netissä. Ei osata enään itse päättää mikä on oikein ja väärin. Ennen sitä osattiin sanoa, että lähdetään saunaan. Nykyään taas ensin kirjoitetaan nettiin ja kysellään onkohan soveliasta mennä porukalla saunaan. Kyllä se maailma muuttuu ja kovasti näköjään huonommaksi. Tällaisin miettein tällä kertaa.