Perhepedistä omaan sänkyyn, kokemuksia

Meillä näköjään nukutaan perhepedissä vauvan kanssa. Esikoinen nukkui vauvasta asti pinniksessä, öisin syötin sängyssä, ja siirsin pojan jatkamaan uniaan. Vuoden iässä poika siirrettiin omaan huoneeseen, pois pinniksestä, ja on siitä asti nukkunut itse.

Kuopus-tyttömme on nyt 4,5 kk, ja aluksi hän nukkui myös pinniksessä. Toisin kuin esikoisen kanssa, nytpä olenkin nukahtanut yösyötöillä, ja havahtunut parin tunnin päästä, että tyttö nukkuu vieressä. Olen sitten siirtänyt tytön omaan sänkyyn, mutta pian hän taas on kitissyt ja olen jälleen ottanut viereen tissille.

Pari viikkoa sitten siirsin vauvan pinniksen isoveljensä huoneeseen. Päätin käydä öisin syöttämässä häntä istualleen, etten nukahtaisi. Aluksi menikin ihan kivasti, mutta nyt tytöstä on tullut kovin sitkeä. Ei siis meinaa nukkua millään ilman tissiä. Öisin meillä on syöty 2-3 tunnin välein, mutta sitten tyttö alkoi kitistä jo tunnin välein. Välillä annoin vain tutin, välillä imetin. Aamuöisin otin sitten viereeni. Nyt on menty siihen, että tuttikaan ei enää rauhoita. Eilen illalla sain tytön nukahtamaan omaan sänkyyn, mutta alkuyöstä kitisi, tutti ei auttanut, ja otin tytön viereeni. Muistaakseni syöttöjä oli yöllä vain kaksi.

Nyt kuitenkin pelottaa, ettei tyttö enää opikaan omaan sänkyyn ja nukkumaan ilman tissiä ja läheisyyttä. Yösyötöistä en halua kiirehtiä eroon. Esikoiseltakin ne jäivät pois reilun puolen vuoden iässä, kun iltapuuro tuli kuvioihin. Pitäisikö rauhassa jatkaa nukkumista vauva vieressä, vai yrittää pitää hänet omassa sängyssä?! Kokemuksia?

 

Jos yhtään lohduttaa niin meidän kuopus nukahti tissille meidän sänkyyn elämänsä ensimmäiset 6kk2viikkoa ja sit otettiin unikoulu ja siirrettiin veljen huoneeseen ja jo yhden tiukan unikouluyön jälkeen alkoi nukkumaan lähes 12 tuntisia öitä omaan sänkyyn nukahtaen. Että jos ei vielä niin sit ku on sen puoli vuotta ikää....

muoks, niin ja itseasiassa viikko ennen unikoulua opetettiin omaan sänkyyn nukahtaminen unikoulutyyliin tassuttelemalla. sekin meni jakeluun ihan hyvin vaikka aiemmin, siinä 3-4kk:n ikäisenä en saanut nukkuun omaan sänkyyn oikeastaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta milloinkaan. kait se 6kk on joku maaginen ikä et ne tajuaa jo että äiti kyllä on olemassa vaikka ei aina tissi suussa olisikaan.

 

Meillä molemmat lapset ajautuivat perhepetiin myös, koska en jaksanut istua yöllä heitä syöttämässä. Ja pianhan he oppivatkin perhepedissä nukkumiseen eikä oma sänky kelvannut.
Esikoinen nukkui perhepedissä 5kk asti. Tätä ennen en saanut häntä millään keinoin omaan sänkyyn, mutta sitten yksi ilta kokeillessani, jäikin sinne ihan suosiolla. Niin helposti kävi hänen kanssaan.
Kuopus nukkuin perhepedissä 7kk asti ja olin ihan varma, etten saa häntä koskaan vierestä pois. Hän kyllä jäi illalla omaan sänkyyn, mutta ensimmäisen syötön jälkeen ei rauhoittunutkaan enää kuin viereen. Siirsimme hänet 7kk iässä omaan huoneeseen ja siitä lähtien, hän onkin nukkunut omassa sängyssään. Jotenkin kummassa, hän suostui syömisten jälkeen menemään takaisin omaan sänkyynsä.
Meidän molemmat pojat ovat vaativaa laatua, joten en todellakaan olisi uskonut että näin helpolla onnistuisi. Mutta ehkä tässäkin asiassa on kyse oikeasta ajoituksesta?!
Unikoulua ihmeempiä vinkkejä minulla ei ole sinulle. Halusin vain tuoda ilmi, että joskus perhepedistä luopuminen voi käydä helpostikin.
Kannattaa nauttia perhepedistä vielä, kun siinä yhdessä nukutte. Kyllä sitä jää kaipaamaankin=)

 

Minä totesin imetyksen helpommaksi sängyssä ja viereen tuo poju jäi kunnes 5-6kk alkoi riehua unissaan siihen malliin että siirsin pinnikseen. Samalla loppui se tississä roikkuminen yöaikaan. Ajoitus oli just sopiva, siirtyi omaan sänkyyn helpolla ja ilman huudatusta. Nautin kyllä siitä vieressä uinuvasta, mutta myös siitä että sain taas tilaa itselleni. Sanoisin että ei kannata kiirehtiä omaan sänkyyn jos näyttää että aika ei vielä ole sopiva. Yösyöttöä voi kuitenkin rajoittaa.

 

Minä totesin imetyksen helpommaksi sängyssä ja viereen tuo poju jäi kunnes 5-6kk alkoi riehua unissaan siihen malliin että siirsin pinnikseen. Samalla loppui se tississä roikkuminen yöaikaan. Ajoitus oli just sopiva, siirtyi omaan sänkyyn helpolla ja ilman huudatusta. Nautin kyllä siitä vieressä uinuvasta, mutta myös siitä että sain taas tilaa itselleni. Sanoisin että ei kannata kiirehtiä omaan sänkyyn jos näyttää että aika ei vielä ole sopiva. Yösyöttöä voi kuitenkin rajoittaa.

Peesi tähän. Tosin meillä pullovauva (imetystä 4 kk) ja heräsi tuolloin syömään yöllä 2-3 kertaa. Ikää oli siis 7 kk. Yhtenä iltana vaan sain päähäni laittaa omaan sänkyyn asiaa sen kummemmin miettimättä ja koska eka yö meni hyvin, totesin että pakko kai alkaa nukuttaa omassa sängyssä.. :ashamed: Ja siitä se lähti.
Kokeile kuukauden-kahden päästä uudelleen.

 

Meillä oli vaavi samassa sängyssä alusta lähtien, oli niin paljon helpompi sekä minulle, että vauvalle. Sopi meille. Sitten 3n kk iässä alkoi levottomammat yöt, poika heräili vähän väliä hamuamaan tissiä ja sitten tuli aika jolloin ei laskenut irti ollenkaan. Ei syönyt koko aikaa, mutta kunhan piti kiinni. Poika heräsi oitis jos irrottauduin. Tällä mammalla oli selkä jo aivan kipeä, kun ei pystynyt kunnolla vaihtelemaan asentoa.

Neuvolassa kehottivat silloin 3,5kk iässä aloittamaan soseiden maistelu, josko se auttaisi. Heti ei tullut muutosta, mutta pikkuhiljaa alkoi helpottamaan . Nyt kun poika on 5kk, niin nukahtaa aika kivasti itsekseen omaan sänkyynsä, mistä ei olisi ollut PUHETTAKAAN aiemmin. Kävi syömässä pari kertaa yössä mamman viekussa. Nyt tilanne tällä viikolla muuttui vielä niin kovin, että poika tuli syömään vasta 6.30 ensimmäisen kerran. Yöllä muutaman kerran tuttia saa mennä korjailemaan (sitä ei aiemmin, perhepeti-aikana, huolinut laisinkaan), mutta nukahtaa samantein uudestaan.

Olen itsekin ihan ihmeissäni, muutos tapahtui kuitenkin yllättävän nopeasti. Päiväunille nukahtaa nykyään myös itsekseen =) . Eli meillä poika alkoi tarvitsemaan enempi energiaa ja soseiden kautta tilanne helpottui.

 

Meillä meni niin, että tarkoitus oli nukuttaa alusta alkaen omassa sängyssä, mutta jotenkin ajauduttiin melkein heti perhepetiin. Imetyksenkin kanssa tuntui jotenkin helpommalta.

Sitten joskus 7kk iässä nukahti mun viereen ja siirsin siitä omaan sänkyyn nukkumaan (vaikka jossain sanottiinkin lapsen saavan siitä traumoja niin aina heräsi sieltä iloisena.).
10kk iässä yhtenä iltana meni itse seisomaan pinniksensä viereen (on siis samassa makkarissa meidän sängyn vieressä) ja nostin tytön kokeeksi sinne. Ihme ja kumma, ei halunnut pois vaan nukahti sinne itsekseen. Seuraavana iltana sama toistui jne.

Homma siis hoitui itsekseen. Samalla tavalla kävi imetyksen kanssa, nukahti monta kuukautta tissi suussa, mutta yhtenä iltana vaan kieltäytyi siitä ja nukahti ilman.

Stressasin etukäteen kovasti unikoulusta ja muusta, mutta näillä näkymin vauva osasi itse kertoa kun oli valmis seuraavaan vaiheeseen.

Eihän se aina näin mene, mutta kerroin meidän kokemuksen, koska olen monessa asiassa lapsen myötä huomannut että ne tapahtuvat sitten kun on niiden aika. Ja kun olen aika stressaavainen tyyppi niin olen turhaan pähkinyt näitä etukäteen.

 

Meillä nukuttiin ekat 2-3kk perhepedissä. Sittemmin omassa pinnasängyssä on poika yöt nukkunut.

Nyt pieni 10kk:n ikäinen ja viimeinen kuukausi ollut yöt yhtä hulinaa. Tai siis, herää kerran yössä kunnolla. Nousee sängyssään pinnoja vasten ja huutaa eikä rauhoitu ennen kuin ottaa vanhempien väliin jatkamaan unia. En tiedä, kuinka paljon tähän vaikuttanut muutto asunnosta toiseen, pojan kuukausia kestänyt räkätauti ja yskä, yksi korvatulehdus sekä hampaat joita puhkeilee aina useampi kerralla. Kuitenkaan ei yleensä keskellä yötä mihinkään nälkään herätä ja se uni tulee uudestaan heti, jos viereemme vain pääsee, mutta omaan sänkyyn ei rauhoitu.
Mitään unikouluja en ole moisen takia jaksanut edes ajatella enkä kroppani puolesta (olen viimeisilläni raskaana) jaksa painia pojan kanssa ja vääntää häntä alituiseen takaisin omaan sänkyynsä makuuasentoon. Nukkukoon vieressämme ne aamuyön tunnit, jos siinä paremmin rauhoittuu ja tarvitsee tankata läheisyyttä. Tuskin tuo kuitenkaan enää teini-iässä viereemme aamuyöstä mistään kömpii...