Perhepäivähoitajan työn arvostaminen; hukassako?

[pphoitajaksi opiskellut]

Valitettavan usein tällä palstalla törmää tosi rajuihin väitteisiin liittyen perhepäivähoitajien koulutukseen, työhön ja ammattitaitoisuuteen. Edelleen mielikuva tuntuu olevan, että perhepäivähoitajaksi pääsee kuka tahansa. Valitettavaa, jos joissain kunnissa tällaista pääsee vielä tapahtumaan, sillä aivan selkeät linjaukset on olemassa siitä, että aloittavalla perhepäivähoitajalla tulisi olla ammattitutkinto. Monia vuosia ammattia harjoittaneita perhepäihoitajiakin riittää ja pyrkimys täydennyskoulutukseen on. Perhepäivähoitajan työ on muuttunut tavoitteellisemmaksi ja samat tavoitteet pätevät perhepäivähoidossa kuin päiväkodeissakin.

Kaikilla aloilla on ihmisiä, jotka eivät viihdy työssään tai suoriudu siitä toivottavalla tavalla. Perhepäivähoitajien, lastentarhaopettajien, opettajien, poliisien jne joukosta löytyy varmasti monta sellaista henkilöä, joille jokin toinen ammatti sopisi paremmin, mutta ei meillä ole silti oikeutta koko ammattikunta syyllistää yksittäistapauksien vuoksi. Pitää muistaa, että samasta joukosta löytyy myös paljon niitä, jotka suhtautuvat intohimoisesti työhönsä ja haluavat tehdä parhaansa, kehittää itseään ja työympäristöään.

Tällä palstalla mielipiteitään kertoneista perhepäivähoitajista osa on varmasti aivan oikeasti perhepäivähoitajia, joukossa kuitenkin varmasti myös provoja, jotka enemmän tai vähemmän tarkoituksella haluavat mustamaalata perhepäivähoitajia.

Perhepäivähoitajan työ on raskasta, mutta antoisaa. Palkka on kunnallisella puolella todella heikko työn haastavuuteen nähden, yksityisellä on paremmat mahdollisuudet hinata palkkaansa lähemmäs kohtuullista tasoa. Opiskellessani perhepäivähoitajaksi harjoittelupaikkani oli ihanan pph:n luona, joka sanoi, ettei voisi tehdä työtä, jollei asuntolaina olisi jo maksettu ja mies saisi kunnon palkkaa. Meitä nuoria on vaikea saada alalle, varsinkin jos omat lapset ovat alle kouluikäisiä.

Koulutettujen perhepäivähoitajien tulisi pitää paremmin lippua korkealla. Työmme on tärkeää! Monesti olettamukset ammattiin ja ammattikuntaan liittyen ovat aivan pielessä. Nyt on aika tuoda julkisuuteen mitä perhepäivähoito todella on!

Mukavaa kevättä kaikille!

 

[Nih]

Tälle palstalle pph:n arvostusta ei ole kasautunut.

 

[Kowalski]

Vaikka joku on ehkä eri mieltä, niin minä arvostan perhepäivähoitajia. Hyviä sellaisia. He tekevät arvokasta työtä, usein pitkää päivää, antavat kotinsa hoitolasten käyttöön, eikä palkkakaan ole työn määrään nähden kummoinen.

Miinuksena pidän sitä, että ainakin joissain kunnissa pääsee edelleen pph:ksi ilman koulutusta, ja joillekin pph:n työ on vain keino saada jäädä kotiin omien lasten kanssa (eli ne hoitolapset voivat olla ikäänkuin välttämätön paha). Lisäksi itselläni on karvaat kokemukset kahdestakin pph:sta kun olin lapsi, ja tunnen pari pph:ta joista en keksi paljoa hyvää sanottavaa. Mutta kuten jo totesin, arvostan niitä hyviä, työtään täydellä sydämellä tekeviä perhepäivähoitajia. Minusta ei siihen työhön olisi :flower:

 

[Wilmuska]

Mulla on vaan hyvää sanottavaa perhepäivähoidosta toisin kuin päiväkodista. Meillä on aivan loistava pph joka hoitaa erityislasta hienosti. Toivoisin vaan, että työajat ja palkkaus kohtaisivat toisensa. He todellakin tekevät työtä pienellä palkalla, huonoin eduin.

 

[mamma]

Itselläni on pelkästään hyviä kokemuksia pph:sta. Olen itse ollut pienenä ja tyttäreni myös oli pph:lla hoidossa. Mieluummin perhepäivähoitajalle laitan hoitoon, kuin päiväkotiin.

 

[Jellonainen]

Vika on siinä, että vanhemmat eivät voi tietää millaisella hoitajalla lapsensa on. Ne huonotkin hoitajat kun saavat yleensä työssään jatkaa, joten on ihan tuurista kiinni millaisen hoitopaikan lapsi saa.

Ja varahoitojärjestelyjen takia pph on muutenkin todella huono vaihtoehto. Jos sattuu hoitaja joka on sairaana vähän väliä (tai jonka lapsi sairastelee), tai joutuu käymään lääkärissä säännöllisesti tms., lasta pompotellaan hoitopaikasta toiseen.

 

[TULKINNANVARAINEN]

pph tekee työtä suurella sydämmellä ja ainakin näin pienellä paikkakunnalla sana kulkee ja yhtään huonoa hoitajaa ei ole. sen kyllä tietäisi ihan kaikki. varahoitojärjestelmä on pielessä kun ei ole kunnilla varaa/mielenkiintoa tehdä toimivaa systeemiä. ( esim. tietty paikka mihin pph lapset vietäisiin jos tarvitsevat varapaikkaa. siellä sitten sama/samat hoitajat ). itse erilaisissa koulutuksissa työni puolesta olleena tiedän että varhaiskasvatuksen "gurut" arvostavat valtavasti perhepäivähoitoa!

 

[Eräs pph]

Minä taistelen juuri jaksamisen kanssa. Minulla on omat pienet lapset ja kaksi hoitolasta jotka ovat tulleet tärkeiksi koko meidän perheelle. Perheiden kanssa menee myös hyvin, lapset ovat nauttineet olostaan (niin omat kuin hoidokitkin).Minulla on koulutus, olen aiemmin työskennellyt päiväkodissa.
Olen antanut lapsille kaikkeni, kaiken ammattitaitoni, jaksamiseni, materiaaleja ja välineitä (paljon enemmän kuin kulukorvaus antaisi myöten. Silti tuntuu kuin mikään ei riittäisi. En pysty enempään. Ulkopuoliset paineet on hirveät, olen lueskellut näitä ketjuja ja tulen aina ahdistuneemmaksi. Tuntuu että naapuritkin jo kyttäävät. Olen niin yksi, ohjaajaa ei näe koskaan, työkavereita joskus, lasten vanhempia 2 kertaa päivässä pikaisesti. Siivoan, laitan rukaa, huolehdin pienten perushoidot, laulan, leikin, askartelen. Suunnittelen toimintaa ja yritän ohjata lasta vaikeuksissa. Yksin. Nyt tuntuu, että saa riittää. laitan omanikin hoitoon ja menen takaisin päiväkotiin. Mutta minne omat? Päiväkodin arkea läheltä seuranneena en haluaisi heitä vielä sinnekään? Myös hoitolapset mietityttävät, mihin he sitten menevät, hoitopaikoista on huutava pula.

En tiedä enää mistään mitään.

 

[raskasta työtä]

Minä olen törmännyt sekä hyviin perhepäivähoitajiin, että sellaisiin, joilla ehkä olisi toivomisen varaa asenteessa, mutta en voi kun nostaa hattua niille jotka todella sitä työtä jaksavat tehdä!!! Itse en sillä palkalla sellaiseen työmäärään suostuisi!

Eikös tilanne ole sellainen, että omien lapsien ollessa alle kouluikäisiä ja kotona, pph ei saa edes kotihoidontukea omistaan?!? Jos on esim kaksi alle kouluikäistä kotona ja siihen päälle 2½hoitolasta, niin rahaa tulee vain noiden 2½lapsen hoitamisesta ja omista ei saa mitään tukiakaan?

 

[Jellonainen]

pph tekee työtä suurella sydämmellä ja ainakin näin pienellä paikkakunnalla sana kulkee ja yhtään huonoa hoitajaa ei ole. sen kyllä tietäisi ihan kaikki. varahoitojärjestelmä on pielessä kun ei ole kunnilla varaa/mielenkiintoa tehdä toimivaa systeemiä. ( esim. tietty paikka mihin pph lapset vietäisiin jos tarvitsevat varapaikkaa. siellä sitten sama/samat hoitajat ). itse erilaisissa koulutuksissa työni puolesta olleena tiedän että varhaiskasvatuksen "gurut" arvostavat valtavasti perhepäivähoitoa!

Tänne ainakin muuttaa niin paljon muualta väkeä, että eivät he ehdi kuulla juoruja siitä kuka on hyvä hoitaja ja kuka ei. Lapsi menee sinne hoitoon, minne sattuvat paikan saamaan.

Ja vakituinen varahoitopaikkakin (oma ryhmä pk:ssa perhepäivähoidon varahoitoa tarvitseville) täällä on, mutta olen tuttavilta kuullut että lapset eivät siellä viihdy. Ja ymmärtäähän sen, ei 1-2-vuotias muista niitä varahoitajia ja -hoitopaikkaa kovin kauan, joka kerta se on tavallaan uusi paikka.

 

[Pph:t usein "yksin"]

Perhepäivähoitaja tekee tärkeää työtä ja uskoisin valtaosan tekevän enemän kuin parhaansa, mutta itse järjestelmässä on vikaa. Monesti pph on jätetty oman onnensa nojaan joten peräänkuulutan työnantajan vastuuta!

 

[hoya bella]

Arvostan kyllä pph:n työtä, kunhan se tehdään OIKEIN. Ja itsekin olen toisinaan haaveillut ryhtyväni joskus siihen duuniin.

Omia lapsia en kyllä sellaiseen laittaisi, ellen tietäisi 100% jonkun erittäin hyvin työnsä tekevän. Itselläni on omasta lapsuudesta todella kurjat muistot perhepäivähoidosta jotka ovat seuranneet läpi elämän.

 

[Eräs pph]

Arvostan kyllä pph:n työtä, kunhan se tehdään OIKEIN. Ja itsekin olen toisinaan haaveillut ryhtyväni joskus siihen duuniin.

Omia lapsia en kyllä sellaiseen laittaisi, ellen tietäisi 100% jonkun erittäin hyvin työnsä tekevän. Itselläni on omasta lapsuudesta todella kurjat muistot perhepäivähoidosta jotka ovat seuranneet läpi elämän.

Mikä se sitten on kun tekee OIKEIN? Ja hyvin tehty? Minä en ainakaan ole mikään yli-ihminen, aina en osaa asetella sanojani oikein, ettei vanhemmat vahingossakaan käsitä väärin, aina en saa selvää lapsen puheesta, tänäänkin lapsi kastui pahasti puistossa ja joutui kävelemään kylmissään takaisin kotiin.
Minä yritän ja yritän, mutta parempaan en pysty. Eivätkö rakkaat kanssaihmiset voisi vähän armahtaa, miten ihmeessä meidän pitäisi pystyä tekemään paljon pienemmillä resursseilla asiat paremmin kuin koskaan päiväkodilta vaaditaan?

 

[Saako omista lapsista mitään?]

Minä taistelen juuri jaksamisen kanssa. Minulla on omat pienet lapset ja kaksi hoitolasta jotka ovat tulleet tärkeiksi koko meidän perheelle. Perheiden kanssa menee myös hyvin, lapset ovat nauttineet olostaan (niin omat kuin hoidokitkin).Minulla on koulutus, olen aiemmin työskennellyt päiväkodissa.
Olen antanut lapsille kaikkeni, kaiken ammattitaitoni, jaksamiseni, materiaaleja ja välineitä (paljon enemmän kuin kulukorvaus antaisi myöten. Silti tuntuu kuin mikään ei riittäisi. En pysty enempään. Ulkopuoliset paineet on hirveät, olen lueskellut näitä ketjuja ja tulen aina ahdistuneemmaksi. Tuntuu että naapuritkin jo kyttäävät. Olen niin yksi, ohjaajaa ei näe koskaan, työkavereita joskus, lasten vanhempia 2 kertaa päivässä pikaisesti. Siivoan, laitan rukaa, huolehdin pienten perushoidot, laulan, leikin, askartelen. Suunnittelen toimintaa ja yritän ohjata lasta vaikeuksissa. Yksin. Nyt tuntuu, että saa riittää. laitan omanikin hoitoon ja menen takaisin päiväkotiin. Mutta minne omat? Päiväkodin arkea läheltä seuranneena en haluaisi heitä vielä sinnekään? Myös hoitolapset mietityttävät, mihin he sitten menevät, hoitopaikoista on huutava pula.

En tiedä enää mistään mitään.

Saatko omien lasten hoitamisesta "palkkaa" tai kotihoidon tukea???

 

[Eräs pph]

Minä taistelen juuri jaksamisen kanssa. Minulla on omat pienet lapset ja kaksi hoitolasta jotka ovat tulleet tärkeiksi koko meidän perheelle. Perheiden kanssa menee myös hyvin, lapset ovat nauttineet olostaan (niin omat kuin hoidokitkin).Minulla on koulutus, olen aiemmin työskennellyt päiväkodissa.
Olen antanut lapsille kaikkeni, kaiken ammattitaitoni, jaksamiseni, materiaaleja ja välineitä (paljon enemmän kuin kulukorvaus antaisi myöten. Silti tuntuu kuin mikään ei riittäisi. En pysty enempään. Ulkopuoliset paineet on hirveät, olen lueskellut näitä ketjuja ja tulen aina ahdistuneemmaksi. Tuntuu että naapuritkin jo kyttäävät. Olen niin yksi, ohjaajaa ei näe koskaan, työkavereita joskus, lasten vanhempia 2 kertaa päivässä pikaisesti. Siivoan, laitan rukaa, huolehdin pienten perushoidot, laulan, leikin, askartelen. Suunnittelen toimintaa ja yritän ohjata lasta vaikeuksissa. Yksin. Nyt tuntuu, että saa riittää. laitan omanikin hoitoon ja menen takaisin päiväkotiin. Mutta minne omat? Päiväkodin arkea läheltä seuranneena en haluaisi heitä vielä sinnekään? Myös hoitolapset mietityttävät, mihin he sitten menevät, hoitopaikoista on huutava pula.

En tiedä enää mistään mitään.

Saatko omien lasten hoitamisesta "palkkaa" tai kotihoidon tukea???

Saa, alle kolmevuotiaasta saman kotihoidontuen kuin tavalliset kotiäidit. Sit kun nuorin on yli 3, ei saa enää mitään.

 

[*]

Arvostan kyllä pph:n työtä, kunhan se tehdään OIKEIN. Ja itsekin olen toisinaan haaveillut ryhtyväni joskus siihen duuniin.

Omia lapsia en kyllä sellaiseen laittaisi, ellen tietäisi 100% jonkun erittäin hyvin työnsä tekevän. Itselläni on omasta lapsuudesta todella kurjat muistot perhepäivähoidosta jotka ovat seuranneet läpi elämän.

Mikä se sitten on kun tekee OIKEIN? Ja hyvin tehty? Minä en ainakaan ole mikään yli-ihminen, aina en osaa asetella sanojani oikein, ettei vanhemmat vahingossakaan käsitä väärin, aina en saa selvää lapsen puheesta, tänäänkin lapsi kastui pahasti puistossa ja joutui kävelemään kylmissään takaisin kotiin.
Minä yritän ja yritän, mutta parempaan en pysty. Eivätkö rakkaat kanssaihmiset voisi vähän armahtaa, miten ihmeessä meidän pitäisi pystyä tekemään paljon pienemmillä resursseilla asiat paremmin kuin koskaan päiväkodilta vaaditaan?

Eiköhän se riitä että tekee parhaansa, välittää aidosti hoitolapsistaan ja päivä koostuu ravitsevasta sapuskasta, leikistä, levosta, ulkoilusta ja sopivassa määrin ohjatusta toiminnasta. Kaikki päiät eivät ole samanlaisia, eikä pidäkään olla. On päiviä, jolloin on kommelluksia ja sitten niitä kun asiat sujuvat sulavammin. Jos työ alkaa käydä liian raskaaksi, ota yhteyttä ohjaajaan ja punnitse perheesi kanssa onko kotona tehtävä työ liikaa vaadittu nykyisessä elämäntilanteessa. Muistaa armahtaa itsesi! Arvostelijoita riittää, mutta yritä olla välittämättä heistä!

 

[?]

Minä taistelen juuri jaksamisen kanssa. Minulla on omat pienet lapset ja kaksi hoitolasta jotka ovat tulleet tärkeiksi koko meidän perheelle. Perheiden kanssa menee myös hyvin, lapset ovat nauttineet olostaan (niin omat kuin hoidokitkin).Minulla on koulutus, olen aiemmin työskennellyt päiväkodissa.
Olen antanut lapsille kaikkeni, kaiken ammattitaitoni, jaksamiseni, materiaaleja ja välineitä (paljon enemmän kuin kulukorvaus antaisi myöten. Silti tuntuu kuin mikään ei riittäisi. En pysty enempään. Ulkopuoliset paineet on hirveät, olen lueskellut näitä ketjuja ja tulen aina ahdistuneemmaksi. Tuntuu että naapuritkin jo kyttäävät. Olen niin yksi, ohjaajaa ei näe koskaan, työkavereita joskus, lasten vanhempia 2 kertaa päivässä pikaisesti. Siivoan, laitan rukaa, huolehdin pienten perushoidot, laulan, leikin, askartelen. Suunnittelen toimintaa ja yritän ohjata lasta vaikeuksissa. Yksin. Nyt tuntuu, että saa riittää. laitan omanikin hoitoon ja menen takaisin päiväkotiin. Mutta minne omat? Päiväkodin arkea läheltä seuranneena en haluaisi heitä vielä sinnekään? Myös hoitolapset mietityttävät, mihin he sitten menevät, hoitopaikoista on huutava pula.

En tiedä enää mistään mitään.

Saatko omien lasten hoitamisesta "palkkaa" tai kotihoidon tukea???

Saa, alle kolmevuotiaasta saman kotihoidontuen kuin tavalliset kotiäidit. Sit kun nuorin on yli 3, ei saa enää mitään.

Anteeksi kun utelen, mutta paljonko palkka on kotihoidontuki mukaan laskettuna kuussa? Voimia ja tsemppiä kaikille perhepävähoitajille!!! Teette hienoa työtä!

 

[Eräs pph]

Arvostan kyllä pph:n työtä, kunhan se tehdään OIKEIN. Ja itsekin olen toisinaan haaveillut ryhtyväni joskus siihen duuniin.

Omia lapsia en kyllä sellaiseen laittaisi, ellen tietäisi 100% jonkun erittäin hyvin työnsä tekevän. Itselläni on omasta lapsuudesta todella kurjat muistot perhepäivähoidosta jotka ovat seuranneet läpi elämän.

Mikä se sitten on kun tekee OIKEIN? Ja hyvin tehty? Minä en ainakaan ole mikään yli-ihminen, aina en osaa asetella sanojani oikein, ettei vanhemmat vahingossakaan käsitä väärin, aina en saa selvää lapsen puheesta, tänäänkin lapsi kastui pahasti puistossa ja joutui kävelemään kylmissään takaisin kotiin.
Minä yritän ja yritän, mutta parempaan en pysty. Eivätkö rakkaat kanssaihmiset voisi vähän armahtaa, miten ihmeessä meidän pitäisi pystyä tekemään paljon pienemmillä resursseilla asiat paremmin kuin koskaan päiväkodilta vaaditaan?

Eiköhän se riitä että tekee parhaansa, välittää aidosti hoitolapsistaan ja päivä koostuu ravitsevasta sapuskasta, leikistä, levosta, ulkoilusta ja sopivassa määrin ohjatusta toiminnasta. Kaikki päiät eivät ole samanlaisia, eikä pidäkään olla. On päiviä, jolloin on kommelluksia ja sitten niitä kun asiat sujuvat sulavammin. Jos työ alkaa käydä liian raskaaksi, ota yhteyttä ohjaajaan ja punnitse perheesi kanssa onko kotona tehtävä työ liikaa vaadittu nykyisessä elämäntilanteessa. Muistaa armahtaa itsesi! Arvostelijoita riittää, mutta yritä olla välittämättä heistä!

Kiitos sinulle. Nautin kyllä työstäni. Siis siitä peruslastenhoidosta. Laulamisesta, hoitamisesta, sylittelystä, lasten leikkien seuraamisesta heidän ohjaamisestaan jne. Mutta nyt kun olen vähän aikaa tätä tehnyt, tuntuu kuin ulkopuolelta tuleva paine musertaisi minut. Oma äiti arvostelee, palstalla moititaan kaikki pph:t maan rakoon, lehtien mielipidepalstoilta saa lukea ties mitä. Myös hoitolasten vanhemmat alkavat vaatia omalleen vaikka mitä etuja.. Minä en yksinkertaisesti enää repeä kaikkeen..

 

[Eräs pph]

Minä taistelen juuri jaksamisen kanssa. Minulla on omat pienet lapset ja kaksi hoitolasta jotka ovat tulleet tärkeiksi koko meidän perheelle. Perheiden kanssa menee myös hyvin, lapset ovat nauttineet olostaan (niin omat kuin hoidokitkin).Minulla on koulutus, olen aiemmin työskennellyt päiväkodissa.
Olen antanut lapsille kaikkeni, kaiken ammattitaitoni, jaksamiseni, materiaaleja ja välineitä (paljon enemmän kuin kulukorvaus antaisi myöten. Silti tuntuu kuin mikään ei riittäisi. En pysty enempään. Ulkopuoliset paineet on hirveät, olen lueskellut näitä ketjuja ja tulen aina ahdistuneemmaksi. Tuntuu että naapuritkin jo kyttäävät. Olen niin yksi, ohjaajaa ei näe koskaan, työkavereita joskus, lasten vanhempia 2 kertaa päivässä pikaisesti. Siivoan, laitan rukaa, huolehdin pienten perushoidot, laulan, leikin, askartelen. Suunnittelen toimintaa ja yritän ohjata lasta vaikeuksissa. Yksin. Nyt tuntuu, että saa riittää. laitan omanikin hoitoon ja menen takaisin päiväkotiin. Mutta minne omat? Päiväkodin arkea läheltä seuranneena en haluaisi heitä vielä sinnekään? Myös hoitolapset mietityttävät, mihin he sitten menevät, hoitopaikoista on huutava pula.

En tiedä enää mistään mitään.

Saatko omien lasten hoitamisesta "palkkaa" tai kotihoidon tukea???

Saa, alle kolmevuotiaasta saman kotihoidontuen kuin tavalliset kotiäidit. Sit kun nuorin on yli 3, ei saa enää mitään.

Anteeksi kun utelen, mutta paljonko palkka on kotihoidontuki mukaan laskettuna kuussa? Voimia ja tsemppiä kaikille perhepävähoitajille!!! Teette hienoa työtä!

Se riippuu siitä montako hoitolasta on. Yhdestä "kokonaisesta" saa 350e, eli minä saan hoitolapsista (2) n. 700. kotihoidontukea n. 350 muistaakseni. Näistä siis verot vielä pois. Kulukorvauksia noin 200 yhteensä, jotka eivät riitä kuluihin vaan palkasta on otettava lisäksi.

 

[******]

Kyllä pph:lla itsellään pitää olla itsetuntoa sen verran, että jos tietää tekevänsä työnsä hyvin, niin ei sitä arvostusta tarvitse muilta ruinata. Se on kaikki mitä voi tehdä, muihun ei voi vaikuttaa. Aika harvoissa muissakaan ammateissa rutistaan aina siitä, ettei mua arvosteta ja toisaalta paineet on monissa muissakin ammateissa monenlaiset. Joka työssä on puolensa ja puolensa.

 

[Eräs pph]

Kyllä pph:lla itsellään pitää olla itsetuntoa sen verran, että jos tietää tekevänsä työnsä hyvin, niin ei sitä arvostusta tarvitse muilta ruinata. Se on kaikki mitä voi tehdä, muihun ei voi vaikuttaa. Aika harvoissa muissakaan ammateissa rutistaan aina siitä, ettei mua arvosteta ja toisaalta paineet on monissa muissakin ammateissa monenlaiset. Joka työssä on puolensa ja puolensa.

No minun suurin "ongelmani" ei ole se arvostuksen puute, vaan se, että paskaa sataa niskaan ihan vain sillä, että sattuu olemaan pph. Aiemmin työskennellessäni päiväkodissa, vain olin ja toimin kuin muutkin työntekijät. Tässä työssä joutuu selittelemään ja puolustelemaan ja osoittamaan pätevyyttään jatkuvasti.
Tällähetkellä minun väsähdykseni johtuu osittain myös tautikierteestä (omat lapset, hoitolapset, itse, jne..) ja väsymyksestä..

 

[*]

Arvostan kyllä pph:n työtä, kunhan se tehdään OIKEIN. Ja itsekin olen toisinaan haaveillut ryhtyväni joskus siihen duuniin.

Omia lapsia en kyllä sellaiseen laittaisi, ellen tietäisi 100% jonkun erittäin hyvin työnsä tekevän. Itselläni on omasta lapsuudesta todella kurjat muistot perhepäivähoidosta jotka ovat seuranneet läpi elämän.

Mikä se sitten on kun tekee OIKEIN? Ja hyvin tehty? Minä en ainakaan ole mikään yli-ihminen, aina en osaa asetella sanojani oikein, ettei vanhemmat vahingossakaan käsitä väärin, aina en saa selvää lapsen puheesta, tänäänkin lapsi kastui pahasti puistossa ja joutui kävelemään kylmissään takaisin kotiin.
Minä yritän ja yritän, mutta parempaan en pysty. Eivätkö rakkaat kanssaihmiset voisi vähän armahtaa, miten ihmeessä meidän pitäisi pystyä tekemään paljon pienemmillä resursseilla asiat paremmin kuin koskaan päiväkodilta vaaditaan?

Eiköhän se riitä että tekee parhaansa, välittää aidosti hoitolapsistaan ja päivä koostuu ravitsevasta sapuskasta, leikistä, levosta, ulkoilusta ja sopivassa määrin ohjatusta toiminnasta. Kaikki päiät eivät ole samanlaisia, eikä pidäkään olla. On päiviä, jolloin on kommelluksia ja sitten niitä kun asiat sujuvat sulavammin. Jos työ alkaa käydä liian raskaaksi, ota yhteyttä ohjaajaan ja punnitse perheesi kanssa onko kotona tehtävä työ liikaa vaadittu nykyisessä elämäntilanteessa. Muistaa armahtaa itsesi! Arvostelijoita riittää, mutta yritä olla välittämättä heistä!

Kiitos sinulle. Nautin kyllä työstäni. Siis siitä peruslastenhoidosta. Laulamisesta, hoitamisesta, sylittelystä, lasten leikkien seuraamisesta heidän ohjaamisestaan jne. Mutta nyt kun olen vähän aikaa tätä tehnyt, tuntuu kuin ulkopuolelta tuleva paine musertaisi minut. Oma äiti arvostelee, palstalla moititaan kaikki pph:t maan rakoon, lehtien mielipidepalstoilta saa lukea ties mitä. Myös hoitolasten vanhemmat alkavat vaatia omalleen vaikka mitä etuja.. Minä en yksinkertaisesti enää repeä kaikkeen..

Saatko ohjaajalta tukea vanhempien vaatimuksista selviämiseen? Monesti käy niin, että vanhemmat vaativat omilleen milloin mitäkin, ymmärtämättä mikä on kohtuullista. Samaan tapaan asioita ei olla vaatimassa jos lapsi on päiväkodissa hoidossa, mutta pph on tavallaan turvaton kun ei ole työyhteisöä ympärillä. Tiedän tämän kun olen nähnyt mitä työ on päiväkodissa ja pph:lla omassa kodissa. Perhepäivähoitajan ei tarvitse olla yli-ihminen ja suostua kaikkeen tai kokea olevansa velvollinen selittelemään kaikessa miksei jokin asia käy.

Kerron esimerkin eräästä tuttavasta, joka on tehnyt perhepäivähoitajan työtä reilusti yli kymmenen vuotta. Hän kertoi minulle kerran miten alkuaikoina meinasi uupua työhönsä täysin. Hoitolasten vanhemmat olivat suurelta osalta vuorotyöläisiä, omaa aikaa ei jäänyt oikeastaan lainkaan. Päivät alkoivat olla ympäripyöreitä, kun poikkeustilanteista vaivikaa muodostui käytäntö. Oma jaksaminen oli kovilla kun hoitolapsia oli aamusta iltamyöhään, välillä yöhoidossakin, lapsia tuotiin hoitoon kipeinä jne. Onneksi järjen ääni sai tuttavani viheltämään pelin poikki. Hän ilmoitti vanhemmille mm.että lapset saa tuoda aikaisintaan klo 6, haetaan viimeistään klo 18, sairas lapsi on haettava kotiin eikä kipeänä tulla hoitoon, ruokaa saa tiettyinä kellonaikoina ja jos ei kunnon kotiruoka kelpaa, ei muuta tarjota. Marinaa siitä alkuun syntyi, mutta kaikkeen ei tarvitse suostua vaikka työtään rakastaisi!!!

 

[Eräs pph]

Arvostan kyllä pph:n työtä, kunhan se tehdään OIKEIN. Ja itsekin olen toisinaan haaveillut ryhtyväni joskus siihen duuniin.

Omia lapsia en kyllä sellaiseen laittaisi, ellen tietäisi 100% jonkun erittäin hyvin työnsä tekevän. Itselläni on omasta lapsuudesta todella kurjat muistot perhepäivähoidosta jotka ovat seuranneet läpi elämän.

Mikä se sitten on kun tekee OIKEIN? Ja hyvin tehty? Minä en ainakaan ole mikään yli-ihminen, aina en osaa asetella sanojani oikein, ettei vanhemmat vahingossakaan käsitä väärin, aina en saa selvää lapsen puheesta, tänäänkin lapsi kastui pahasti puistossa ja joutui kävelemään kylmissään takaisin kotiin.
Minä yritän ja yritän, mutta parempaan en pysty. Eivätkö rakkaat kanssaihmiset voisi vähän armahtaa, miten ihmeessä meidän pitäisi pystyä tekemään paljon pienemmillä resursseilla asiat paremmin kuin koskaan päiväkodilta vaaditaan?

Eiköhän se riitä että tekee parhaansa, välittää aidosti hoitolapsistaan ja päivä koostuu ravitsevasta sapuskasta, leikistä, levosta, ulkoilusta ja sopivassa määrin ohjatusta toiminnasta. Kaikki päiät eivät ole samanlaisia, eikä pidäkään olla. On päiviä, jolloin on kommelluksia ja sitten niitä kun asiat sujuvat sulavammin. Jos työ alkaa käydä liian raskaaksi, ota yhteyttä ohjaajaan ja punnitse perheesi kanssa onko kotona tehtävä työ liikaa vaadittu nykyisessä elämäntilanteessa. Muistaa armahtaa itsesi! Arvostelijoita riittää, mutta yritä olla välittämättä heistä!

Kiitos sinulle. Nautin kyllä työstäni. Siis siitä peruslastenhoidosta. Laulamisesta, hoitamisesta, sylittelystä, lasten leikkien seuraamisesta heidän ohjaamisestaan jne. Mutta nyt kun olen vähän aikaa tätä tehnyt, tuntuu kuin ulkopuolelta tuleva paine musertaisi minut. Oma äiti arvostelee, palstalla moititaan kaikki pph:t maan rakoon, lehtien mielipidepalstoilta saa lukea ties mitä. Myös hoitolasten vanhemmat alkavat vaatia omalleen vaikka mitä etuja.. Minä en yksinkertaisesti enää repeä kaikkeen..

Saatko ohjaajalta tukea vanhempien vaatimuksista selviämiseen? Monesti käy niin, että vanhemmat vaativat omilleen milloin mitäkin, ymmärtämättä mikä on kohtuullista. Samaan tapaan asioita ei olla vaatimassa jos lapsi on päiväkodissa hoidossa, mutta pph on tavallaan turvaton kun ei ole työyhteisöä ympärillä. Tiedän tämän kun olen nähnyt mitä työ on päiväkodissa ja pph:lla omassa kodissa. Perhepäivähoitajan ei tarvitse olla yli-ihminen ja suostua kaikkeen tai kokea olevansa velvollinen selittelemään kaikessa miksei jokin asia käy.

Kerron esimerkin eräästä tuttavasta, joka on tehnyt perhepäivähoitajan työtä reilusti yli kymmenen vuotta. Hän kertoi minulle kerran miten alkuaikoina meinasi uupua työhönsä täysin. Hoitolasten vanhemmat olivat suurelta osalta vuorotyöläisiä, omaa aikaa ei jäänyt oikeastaan lainkaan. Päivät alkoivat olla ympäripyöreitä, kun poikkeustilanteista vaivikaa muodostui käytäntö. Oma jaksaminen oli kovilla kun hoitolapsia oli aamusta iltamyöhään, välillä yöhoidossakin, lapsia tuotiin hoitoon kipeinä jne. Onneksi järjen ääni sai tuttavani viheltämään pelin poikki. Hän ilmoitti vanhemmille mm.että lapset saa tuoda aikaisintaan klo 6, haetaan viimeistään klo 18, sairas lapsi on haettava kotiin eikä kipeänä tulla hoitoon, ruokaa saa tiettyinä kellonaikoina ja jos ei kunnon kotiruoka kelpaa, ei muuta tarjota. Marinaa siitä alkuun syntyi, mutta kaikkeen ei tarvitse suostua vaikka työtään rakastaisi!!!

Ohjaajalta ei juuri tukea saa, enemmän hoitaa vain näitä toimistoasioita. Ja sepä se, kun vanhempien vaatimukset ei ole mitään hurjia, eikä mitään hirveitä työaikoja, toinen vain epäsäännöllisen säännöllinen. Mutta noihin pieniin vaatimuksiin meinaa hukkua. Yhden ei tarvitse nukkua, toinen pitää herättää kun lopulta saa nukahdettua. Yhden kielivaikeudet on vanhemman mielestä ihan ok., yhden vaatteet tulevat milloin märkinä, milloin likaisina. Yksi kantaa omia leluja hoitoon, eikä anna toisten leikkiä jne. Mutta minun pitäisi olla lujempi. Nämä ovat vain pikkuhiljaa tulleet meille nämä tavat, mutta kun siihen yrittää sopeuttaa vielä oma perhe ja omienkin lasten tarpeet niin johan sauhuaa..

 

[Jutta]

Minä olen yksityinen perhepäivähoitaja ja meillä otettiin työsopparissa ihan selkeet säännöt, niin maksuihin kun työaikoihinkin. Samalla keskusteltiin asioista mitä vanhemmat mahdollisesti haluavat ja mihin minun resurssini riittävät! Palkka ei päätä huimaa, mutta minulla on se hyvä asia tässä että 2 hoitolastani ovat samsta perheestä. Vanhemmat tekevät vuorotyötä mikä tarkoittaa että lapset eivät ole hoidossa joka päivä. Hoidan kotona samalla 3 omaa joten ihan haastavaakin tämä välillä on.
Jos tulee joku patti tilanne niin se keskustellaan heti alta pois!!
Nämä siis helpottavat minun arkeani ja välit hoitolasten vanhempien kanssa pysyvät hyvänä!

 

[pph minäkin]

Ja täytyy sanoa, että vuosien myötä paineet ovat kasvaneet kovasti. Minulla on ammattitutkinto ja silti koulutusta on vielä usein iltaisin jopa monena iltana kuussa. Olen tällä hetkellä voimieni äärirajoilla ja vaikka lapsista pidänkin on käynyt alan vaihto edessä. Pidän ainakin koko kesän lomaa, sen verran rankka kausi takana.

eniten harmittaa ne muutamat vanhemmat, jotka osaavat pilata kaiken :/ Mahtuuhan pph:ien joukkoon aina joku mätämuna, mutta myös vanhempien. Perättömät syytökset ovat saaneet minut masennuksen partaalle ja tällä hetkellä olenkin sairaslomalla. En viitsi sen tarkemmin asiaa valottaa tunnistamisen pelossa, mutta vakavista syytöksistä on kyse ja täysin perättömistä. Onneksi ohjaajani on tukenani sekä työkaverit.

Olen tehnyt tätä työtä antaumuksella jo 10 vuottta. Olen antanut oman kotini lasten käyttöön, siivonnut sotkuja, kuunnellut haukkumisia, nähnyt ja kuullut kaikenlaista. Jopa omat lapseni ovat joutuneet kärsimään äidin työstä. Onneksi olen saanut nauttia myös ilon hetkistä. Lapset ovat ihania ja niin aitoja. Vain ne muutamat vanhemmat ovat pilanneet ilon tästä työstä.