Perhepäivähoitajista...

Olen lueskellut paljon näiltä palstoilta haukkuja perhepäivähoitajista ja osa niistä asioista on kyllä ihan aiheellisia kommentteja. Mutta paljon hoitajat saavat myös turhasta huutia. Esim. anoppini joka on 30 vuotta tehnyt yksityisenä tätä työtä ja on ehdottomasti vihkiytynyt tekemään lasten parhaaksi kaiken, on saanut huutia vanhemmilta aina aika ajoin. Olen myös itse tehnyt samaa työtä mutta minulle sattui vanhempia jotka olivat realistisia ja halusivat juuri sitä mitä olin itse ajatellut. Eli...

Mielestäni kunnallisilta pph:lta vaaditaan nykyään aivan ihmeellisiä asioita, mm. että ruuat pitäisi olla valmiina päivää varten. Muutenkin vaatimukset vanhemmilta ja kunnalta tuntuvat olevan sen suuntaisia kuin nykyään päiväkodeilta vaaditaan, eli jatkuvaa toimintaa ja lasten herkeämätöntä vahtimista. Inhimillisiä pikkuvahinkoja lapsille ei sallita, tekemistä pitää olla jatkuvalla syötöllä ym. Missä on se kodinomaisuus, luottamus lapsiin ja kiireettömyys?

Kerrompa tähän miten meidän päivämme kului. Päiväni alkoi 6.00 Sämpylöiden leipomisella, puuron keitolla ja omien lasten herättelyllä ja kuntoon laitolla. Ensimmäinen hoitolapsi saapui klo 7.00 ja toinen 7.30. Aamu aloitettiin lasten kanssa niin että jokainen sai olla sylissä sen hetken kuin halusi ja herätä kunnolla. Useasti lapset tulivat yöpuvuissaan eli sitten puettiin. Aamupala oli sitten viimeistään klo 8.00 riippuen viimeiseksi tulleen lapsen tarpeista. Yksi ei syönyt puuroa ja toinen ei leipää, eli kaikkea sorttia piti olla tarjolla jotta kaikki saivat mahansa aamulla täyteen.

8.30-9.00 lähdimme sitten ulkoilemaan. Kävimme puistossa tai sitten olimme vain pihalla. Kerran viikossa kävimme äiti-lapsikerhossa jonne kävelimme kaikki ( lapset 1v x 2, 2v ja 4v) kilometrin matkan. Lapsia en yksin pihaan päästänyt. Ainoa joka pääsi yksin pihaan oli oma poikani (4v). Asuimme vilkkaasti liikennöidyn tien varressa.

Sisälle sitten menimme 10.30-11.00. Aloin laittaa ruokaa. Lapset leikkivät lastenhuoneessa, auttoivat ruuan laitossa tai muovailivat tai askartelivat keittiön pöydän ääressä. Minulle ei tullut mieleenkään istua lasten huoneessa vahtimassa mitä lapset tekevät. Luotin lapsiin ja lapset halusivat olla luottamuksen arvoisia. Se joka ei ollut luottamuksen arvoisia ja tekivät tyhmyyksiä tulivat sitten keittiöön minun silmäni alle. Esim. jos joku löi niin otin hänet istumaan keittiöön tuolille hetkeksi miettimään miten käyttäydytään. Kuuloaistini oli toki terästäytynyt ja kun kuulin jotain tavallisuudesta poikkeavaa, niin menin salaa katsomaan mitä tapahtuu. Yleensä kuitenkin lapset halusivat pestä perunoita tai pilkkoa ruokatarpeita, voidella leipää ym. Pöydänkin kattoivat innolla kun saivat itse laittaa omat tarvikkeensa. Saivat valita itse mukinsa ja lautasensa. Ruoka oli sitten n. 11.30 Paitsi kerhopäivinä klo 12.15.

Sen jälkeen lapset korjasivat astiansa pöydästä ja menivät unten maille. Luin heille päiväsadun ja jäin hetkeksi heidän kanssaan pötköttelemään sängylle tai nukuin lasten kanssa päikkärit. Lapset sitten heräilivät n. klo 14. Siinä sitten syliteltiin ja lueskeltiin hetki. Välipala olikin sitten 14.30. Yleensä joku tuhti annos jugurttia, hedelmiä, nakkia tai leikkelettä, tuoremehua ym. ym. Talvella usein joku lämmin juttu että tarkenee ulkona. Tämän valmistelun ajan lapset leikkivät rauhassa. Välipalan jälkeen sitten saivat vielä hetken leikkiä kun keräilin vaatteita pattereilta ja henkareista. Sitten lähdimme ulos. Lapset haettiin klo 17-17.30. Sen jälkeen laittelin kodin kuntoon, laitoin omille lapsille ruuan ja söimme. Silloin kello olikin jo 18.30. Tämän jälkeen oli kauppareissut, pyykinpesut, omien lasten kanssa olo (jakamattoman huomion tarve) ja nukkumaan menot. Sen lisäksi nykyvaatimusten mukaan minun olisi tarvinnut vielä tehdä seuraavan päivän ruoka, askartelut ym.ym. että olisin voinut herkeämättä vahtia lapsia. Mielestäni oli kuitenkin tärkeämpää että lapset oppivat että heihin luotetaan ja että saavat olla rauhassa. Saavat monipuolista ruokaa ja saavat osallistua sen tekoon. Lisäksi että olen itse levännyt ja jaksan olla heidän kanssaan. Voitte kuvitella että työpäivän jälkeen ei juuri jää aikaa olla itsekseen. Olisi päässyt paljon helpommalla itse jos olisi mennyt tarhaan töihin, mutta halusin tarjota kahdelle lapselle, omieni lisäksi, kodin omaisen ympäristön ja kiireettömän päivän.


Kysyisinkin että mitä ihan oikeasti odotatte perhepäivähoitajalta? Mitä pph:n pitäisi tehdä lasten kanssa ja miten? Kuinka pitkäksi päivä sillä palkalla saisi venyä? Minulla se oli pahimmillaan 11h 30min ja sain palkan vain kahdesta lapsesta ja kotihoidon tuen.

 

Itse en pph:n hommaa jaksaisi, siksi olenkin päiväkodissa töissä. Hatun nosto sinulle ja voimia pitkiin työpäiviin

 

Olen itsekin pph ja peräänkuulutan sitä kodinomaisuutta ja kiireettömyyttä. Kunta vaatii meiltä koko ajan enemmän ja enemmän, ja useinmiten nämä vaatimukset melko mahdottomia toteuttaa. Pitäisi muistaa että pph tekee työtä omassa kodissaan, ei päiväkodissa. Pph:n työhön kuuluu paljon enemmän kuin päiväkodintädin. On siivousta, ruoanlaittoa, pukemista, syöttämistä, nukuttamista,potattamista... Päiväkodissa näitä tehtäviä varten on useampia henkilöitä: keittäjiä, siivoojia, päiväkotiapulaisia... Perhepäivähoitaja tekee kaiken yksin. Lisäksi päiväkodissa ja kunnallisessa hoidossa mm. lelut ja askartelutarvikkeet saa talon puolesta, yksityinen hoitaja hankkii ne(kin) itse. Onhan selvää että näillä resursseilla ei voi vaatia samaa kuin päiväkodilta. Perhepäivähoidossa lapset ovat myös useinmiten pienempiä kuin päiväkodissa, pääasiassa alle 3v. Sen ikäiselle lienee tärkeintä juuri kiireettömyys, joustavuus ja kodinomaisuus.

Minäkin olisin kiinnostunut kuulemaan mitä odotatte perhepäivähoidolta. Välillä tuntuu että meitä hoitajia pidetään yli-ihmisinä, joilla ei ole ollenkaan omaa elämää. Hoitopäivän jälkeen ei montaakaan kertaa kiitosta kuule, korkeintaan ilmoitetaan että haetaan lapsi huomenna tuntia myöhemmin hoidosta. Jos viikonloppuna ostan kaupasta saunaoluen tai jopa kaksi heti puhutaan selän takana alkoholiongelmasta. Ja jos lapsi vaikka kaatuu puistossa ja saa mustelman polveen niin se on ilman muuta jätetty vahtimatta. Virheisiin ei ole varaa, pienimpiinkään. Ymmärrän kyllä että lasten kanssa pitää olla huolellinen ja tarkka, mutta toivon myös vanhemmilta inhimillisyyttä. Vaikka parhaani teen ja enemmänkin, ei mikään tunnu riittävän. Ei vanhemmille eikä etenkään kunnalle.

Ja lopuksi KIITOS teille ihanille vanhemmille jotka osaatte suoraan sanoa niin positiiviset kuin negatiivisetkin asiat! Avoin keskustelu on avain onnistuneeseen hoitosuhteeseen.

 

ap:n kirjoittama kuulostaa ideaalilta. Minusta pph voi valita itse, valmistautuuko seuraavaan päivään ennakkoon. Tosin minusta tuo ennakkoon valmistautuminen tulisi tehdä työajalla, koska jokaisella on oikeus vapaa-aikaan. Kodinomaisuus on minulle tärkeää, mutta suurin hyöty on pienet ryhmät, kun verrataan päiväkotiin.

 

\

Minusta pph voi valita itse, valmistautuuko seuraavaan päivään ennakkoon. Tosin minusta tuo ennakkoon valmistautuminen tulisi tehdä työajalla, koska jokaisella on oikeus vapaa-aikaan.

Näin itsekin ajattelin, yksityisenä pph:na, mutta nykyään kunta kuulemma vaatii että ruuat on valmistettava silloin kun lapset eivät ole paikalla.

 

Meidän ihana perhepäivähoitaja tosin yksityinen. Tekee kaikki samoin kun sinäkin, mutta tekee jo ruoan valmiiksi heti aamulla kun on herännyt. Kun lapset tulee hoitoon ruoka tuoksuu jo hellalla. Se helpottaa kummasti hoitajamme arkea. Pystyy vahtimaan paremmin ölapsia, kun noita erityislapsiakin on.

 

Olen kunnallinen pph. Kyllä minä kuorin aamulla perunat valmiiksi ja valmistelen muutenkin ruuan suht valmiiksi ennen kuin ensimmäinen lapsi tulee hoitoon. Omat lapseni eivät asu enää kotona. Omalla ajalla (palkattomalla) tulee tehtyä paljon. Onneksi lasteni vanhemmat arvostavat tekemääni työtä. Eivät ole vaatimassa jatkuvaa askartelua ym. Meillä lapset nauttivat vapaasta leikistä, joka sitten kehittääkin heidän mielikuvitustaan. Toki teemme askarteluja, mutta emme viikottain. Nykyään kun tahtoo tulla niin pieniä lapsia hoitoon, ettei aika aina anna myöten, eivätkä niin pienet vielä osaakkaan. Laulu-leikki hetkiä pidämme paljon ja suunnittelen varsin paljon ohjelmaa näin päivälepoaikaan. Netistä löytyy paljon mukavia vinkkejä. Loruja ja lasten lauluja kirjoittelen koneelle, josta niitä on helppo tulostaa vaikka seinälle.
Itse en ole kokenut, että kunnasta vaadittaisiin sen enempää, kuin mitä toimissani teen. Nautin työstäni ja olen ajattelematta palkaani ja sitä kuinka paljon vapaa-aikaani käytän työhöni, koska tässä työssä on minulle niin paljon arvokasta! Olen kiitollinen kaikille niille vanhemmille, jotka ovat luottaneet lapsensa pitkiksi päiviksi minun hoitooni ja siitä, että heidän kiitoksellaan jaksan vuodesta toiseen.
Terveisiä kaikille perhepäivähoitajille ja muistakaa, että teette arvokasta kasvatustyötä!

 

\

Olen kunnallinen pph. Kyllä minä kuorin aamulla perunat valmiiksi ja valmistelen muutenkin ruuan suht valmiiksi ennen kuin ensimmäinen lapsi tulee hoitoon. Omat lapseni eivät asu enää kotona. Omalla ajalla (palkattomalla) tulee tehtyä paljon. Onneksi lasteni vanhemmat arvostavat tekemääni työtä. Eivät ole vaatimassa jatkuvaa askartelua ym. Meillä lapset nauttivat vapaasta leikistä, joka sitten kehittääkin heidän mielikuvitustaan. Toki teemme askarteluja, mutta emme viikottain. Nykyään kun tahtoo tulla niin pieniä lapsia hoitoon, ettei aika aina anna myöten, eivätkä niin pienet vielä osaakkaan. Laulu-leikki hetkiä pidämme paljon ja suunnittelen varsin paljon ohjelmaa näin päivälepoaikaan. Netistä löytyy paljon mukavia vinkkejä. Loruja ja lasten lauluja kirjoittelen koneelle, josta niitä on helppo tulostaa vaikka seinälle.
Itse en ole kokenut, että kunnasta vaadittaisiin sen enempää, kuin mitä toimissani teen. Nautin työstäni ja olen ajattelematta palkaani ja sitä kuinka paljon vapaa-aikaani käytän työhöni, koska tässä työssä on minulle niin paljon arvokasta! Olen kiitollinen kaikille niille vanhemmille, jotka ovat luottaneet lapsensa pitkiksi päiviksi minun hoitooni ja siitä, että heidän kiitoksellaan jaksan vuodesta toiseen.
Terveisiä kaikille perhepäivähoitajille ja muistakaa, että teette arvokasta kasvatustyötä!

Varmasti on paljon helpompaa toimia pph:na kun on omat lapset jo lentäneet pesästä, mutta kun on omia lapsiakin ja heidän tarpeensa, niin kyllä aika käy vähiin. Esim. päivällistä ei tarvitsisi laittaa jos ei olisi omia lapsia vielä työpäivän jälkeen, ja päiväuni aikaan minulla valvoi tuo 4 vuotias poika joka tarvitsi kaiken huomioni sillä aikaa kun muut nukkuivat. Mutta halusin totta kai tehdä silloin sitä työtä ja vanhemmat antoivat aina hyvää palautetta. Mutta ikävä kyllä, olen turhan usein kuullut huonoa palautetta hyvästä työstä. Anoppini kun on ehdottomasti paras pph mitä olen koskaan tavannut ja välillä silti vanhemmat saavat huutokohtauksia kun tulevat lapsia hakemaan. Ei tarvitse olla kuin kuhmu otsassa ja vanhemmat saavat raivarin. Hyvänä esimerkkinä kerron itse todistamani kerran...

Anoppini suosittelee vanhemmille aina nokian kumisaappaita ja kuoma saappaita, jotta lapsilla olisi kengät joilla ei luistella turhaan. Eräät vanhemmat kuitenkin tekivät toisin ja olivat ostaneet kumisaappaiksi nasu kumpparit ulkonäön vuoksi. Tyttö sitten kaatui kun olin hakemassa omia lapsiani anopin luota. Oli jäinen märkä piha ja tyttö käveli rauhallisesti hakemaan lelua autotallista anoppini sanoessa "kävele varovasti" ja oli juuri menossa taluttamaan tyttöä. Tyttö ehti kaatua juuri ennen kuin anoppi sai käsivarresta kiinni ja sai haavan leukaansa. Siinä sitten kun annoimme ensiapua pienelle niin vanhemmat ajoivat pihaan ja haukkuivat anoppini huolimattomaksi ja vastuuntunnottomaksi hoitajaksi... Onneksi olin pitämässä anopin puolia, niin pahalta kun se tuntuikin kuunnella turhasta syyllistämistä.

Myös hoitoajoista huomauttaminen on vanhempien mielestä liikaa. Anoppini on sopimusta tehdessään sopinut että hoitopäivä päättyy klo 16.30. Kuitenkin vanhemmat aina venyttävät hakuaikaa pidemmälle ja pidemmälle kunnes lapset haetaan vasta 17.30. Kun anoppini kerran sitten piti meille palaverin hoitoajoista, yllätyksekseni kahden lapsen vanhemmat hyökkäsivät päälle kuin yleiset syyttäjät. Itselläni oli onneksi puhtaat jauhot pussissa, koska haimme lapset aina ennen neljää. Kuulemma anoppini olisi pitänyt muuttaa hoitoaikaansa heidän tarpeiden (äitien shoppailu tarpeiden) mukaan vaikka tiesivät hoitoon viedessään mikä on hoitoaika.

Ja olen sitä mieltä että vaikka omia lapsia ei olisikaan, niin silti ehdottomasti pitäisi olla selkeä työaika, koska kaikilla hoitajillakin on tarpeensa. Täytyy käydä parturissa, lääkärissä, kaupassa, harrastuksissa ym. Siis täytyy saada elää sitä muutakin elämää kuin työtä, varsinkin kun se työ on siinä kotona aina. Kenenkään ei pitäisi tehdä sitä hyväntekeväisyyden vuoksi, vaan tehdystä työstä pitäisi saada sen mukainen palkka. Onneksi kunnassamme ollaan alettu arvostaa pph:n työtä ja palkkoja on nostettu korkeammalle kuin muissa kunnissa.

 

En jaksa pitkää tekstiä kirjoittaa, vaikka haluaisin.
Onpa kurjaa lukea negatiivista suhtautumista hoitajiin ja joka pikkuasian viilaamista.
Olen vanhempana ( ja entisenä lto:na ) valinnut lapselleni kunnallisen pph: n ENKÄ OLE PÄÄTÖSTÄNI KATUNUT MINUUTTIAKAAN.
Laadukasta, kodinomaista päivähoitoa lapsen yksilölliset tarpeet huomioiden.
Lapseni on jo melkein 5, joten paineet päiväkotipuolelle alkavat kasvaa.
On ainakin kova paikka minulle...Luotan ja arvostan suuresti upeaa hoitajaamme. Se on vanhemmalle valtavan tärkeä asia tietää että lapsi on hyvissä käsissä.
En ole koskaan edes ajatellut milloin hoitaja tekee ruokaa tai muita pikku juttuja.
Enemmän minua kiukuttaa kulukorvauksen pienuus. 4 euroa on aivan liian vähän aterioista, papereista ja pesuaineista, ask.tarvikkeista...jne. siitä minä olisin valmis karjumaan.
Koti kuluu ja sotkuuntuu...Hoitajamme ostaa jopa lasten käyttöön leluja ja pelejä, muistaa synttärit ja joulut. Aika paljon minusta ottaen huomioon ammatin huonohkon palkkauksen.
Onneksi tulee joulu niin voin ( ja muulloinkin voisin ) upeaa hoitajaamme kiittää myös konkreettisesti joululahjan muodossa.
KIITOS kaikille hoitajille jotka :heart: nne työtänne teette.

 

Marialle: Olet oikeassa siinä, että on helpompi tehdä tätä työtä kun omat lapset ovat aikuisia. Kaikki illat ja viikonloput jää "huiliajaksi", silloin jaksaa paremmin. Olen tehnyt tätä työtä myös kun omat lapseni olivat pieniä ja silloin en kyllä ollut näin täysillä tässä työssä mukana. Hoitolapsiin kiintykin eri tavalla, kun ei ole omia pieniä.

Onpas anopillesi sattunut kummallisia vanhempia. Tiedän, että näitäkin on, mutta en voisi kuvitellakaan, että hoitolapseni vanhemmat huutaisivat minulle, joka pidän heidän lapsistaan huolen. Onneksi kohdalleni ei ole moisia koskaan sattunut. Toki on vanhempia, joilla hoitoajat, niin tuomiset kuin hakemisetkin eivät aina noudata sovittuja aikoja, mutta itse olen niissä aika joustava, niin kuin meidän kunnallisten tuleekin olla, olemmehan palveluammatissa. Jos minulla itselläni on joku tärkeä meno, ovat vanhemmat kyllä joustaneet myös. Tottakai kohdalleni on sattunut vanhempia, joilta saa monta kertaa pyytää lapselle varavaatteita
eikä niitä siltikään tuoda. Olen ostanut kotiini varavaatteita esim. sadetakin, kurahousut, rukkasia ym. lapasia ja sukkia olen kutonut aika läjän. Kotiin en anna näitä vaatteita. Käytämme niitä vain aamu-ulkoilussa. Eipähän tarvitse tästäkään asiasta sitten joka päivä mainita.
Kaikenkaikkiaan täytyy kyllä sanoa, että minulla on ollut hyvä tuuri niin lapsissa kuin heidän vanhemmissaankin! Terveisiä anopillesi
:wave:

 

Liian (??) monet alkaa pph:ksi siksi, että voivat hoitaa omat / oman lapsen itse, ja sitten "siinä samalla" hoidetaan muidenkin lapsia.
Arki ja käytäntö onkin sitten paljon rankempaa kuin vaikkapa jos omia olisi 5 kpl, kuin että on 2 hoitolasta ja 2 omaa.

Osaako hoitaja olla oikeudenmukainen kun vastassa on oma lapsi, ja hoitolapsi, joka on ihan kummallinen ja erilainen ja outo ja täynnä outoja tapoja.

Omat lapseni olivat hoitajalla, jolla oli 1 oma, 4 v, ja minun 2,5 v ja 5,5 v ja sitten myöhemmin tuli 1 v lapsi. Kaikki muut olivat rauhallisia kilttejä poikia, paitsi tuo 5,5 v vanhin, minun,tyttö, vilkas, itsepäinen, vaati perusteluja ja oikeudenmukaisuutta.

Kun sitten kolme suunnilleen saman ikäistä alkaa leikkiä melko pienessä kerrostaloKAKSIOSSA, alkaa se hoitajaa häiritsemäänkin, täti kait kuvitteli miten lapset vaan leegoilla rakentaa päivästä toiseen... Mutta kun leikissä oli liikaa toimintaa, se haittasi ja pph alkoi rajaamaan...

Hän oli just näitä äitejä, jotka halusi hoitaa lapsensa itse, koska ei luottanut eikä uskonut muiden kykyyn hoitaa hänen lastaan. Lopputulos oli se, ettei kiinnostusta ja rakkautta tai ymmärrystä riittänyt muille kuin tälle omalle ja sille 1 v, jonka vanhemmat olivat parempia kuin minä. Koulutus, asunto, sosioekoniominen asema kaiken kaikkiaan..

 

Meille on osunut kohdalle yksi aivan mahtava pph ja yksi varahoitaja jolle en enään poikaani vie. Hänellä oli todella pienet tilat lapsille ja oli muutenkin hieman erikoinen ihminen. Ulkoilivat kyllä paljon mutta silloin vuoden ikäinen poikani istui rattaissa...
Nyt omalla hoitajalla tiedän että poikani on turvassa ja kaikki on hyvin. Hän on aina mennyt sinne iloisella mielellä. Ei yli vuoden aikana kertaakaan ole jäänyt itkemään. Kotiin hakeminen kestää usein kun jutellaan hoitajan kanssa puolikin tuntia päivän asioista ja tietysti poika ei haluaisi lähteä sieltä kotiin. Käyvät viikottain seurakunnan avoimessa kerhossa. Ruuanlaitosta en kyllä edes tiedä, tekeekö ne koska, mutta oikeastaan minua ei kiinnosta. Koska se että lapsellani on turvallinen paikka ja hoitaja johon voi 100%:sti luottaa. Hänen päivänsä venyvät pitkiksi ja mahdollisuuksien mukaan haenkin poikaa aikaisemmin hoidosta. Perjantaisin pyrin aina hakemaan jo kolmelta, viimeistään neljältä jotta pääsisivät viikonlopun viettoon aikaisemmin. Arvostan todella paljon perhepäivähoitajia, vaikka on valitettavaa että heitäkin on erilaisia. Poika on saanut synttärilahjan hoidossa ja ovat siellä leiponeet kakunkin hänelle ja juhlineet synttäreitä. Hoitaja kertoo rehellisesti miten päivä on sujunut ja välillä kun pojalla on kiukku päivä tai kokeilee rajojaan onkin sanonut rehellisesti että tänään oli raskas päivä ja huokaisee helpotuksesta että auton takavalot häviävät näkyvistä. Tietää kuitenkin että huominen on parempi. Hoitajalla on neljä omaa lasta, nuorin on nyt eskarissa ja vanhimmat koulussa. Näistä lapsista on tullut pojalleni hyvin tärkeitä ja heistä innoissaan kertookin kotona.

Hoito-ajat ovat joustaneet meillä molemmin päin. Toisten lapsen vanhemmilla on hieman erilainen käsitys pph:n työstä ja he voivatkin ilmoittaa kymmeneltä illalal että huomenna tulevatkin aikaisempaan hoitoon. Tai vastaava...

Jaksamista Perhepäivähoitajille! Teette todella arvokasta työtä. Varsinkin pienten lasten kanssa kodinomaisuus ja joustaminen on hyvinkin arvokasta. Rauhallisuus ja pienet ryhmät myös eduksi. Näin jokainen lapsi saa tarvitsemansa huomion päivän aikana.

 

kuten kirjoitin tuossa otsikossa "hoitotädistä" vai mikä se oli, siinä se mitä "vaadin" hoitajalta.. isoin asia on se, että hoitaja oikeasti TYKKÄÄ TYÖSTÄÄN JA LAPSISTA, ja sen näkee kyllä.. mulla oli eka hoitopaikka kunnallinen, se loppui jossain vaiheessa vaan kun siellä oli 2 lasta jotka kiusasivat toisia (minun lasta, yhtä pienempää tyttöä ja naapurin lasta), ja koska en tarvinnut sitten enää hetkeen hoitopaikkaa niin se annettiin luonnollisesti toiselle.. mutta siitä hoitotädistä tykkäsin paljon ja tulin heti tosi hyvin juttuun!! hän selvästi rakasti lapsia ja teki työnsä lämmöllä, juteltiin tosi paljon kaikesta mikä tuntu hienolta, hän kertoi aina miten pvä mennyt, mitä ja miten syöty, niin hyvät kuin huonotkin jutut, otti minun toiveeni huomioon ym. minua ei varsinaisesti häiritsisi se, että hoitaja esim tekee ruokaa lasten läsnäollessa, pakkokin ainakin vähän! tietysti esivalmistella voi jotain. ja se että kun tekee ruokaa, lapset olisivat samassa tilassa touhaamassa tai AINAKIN sisällä leikkimässä, etttei niinkuin tässä missä kerroin aiemmin, lapset keskenään ulkona kun hoitaja kuori perunoita jne jne.....!! ja tie vieressä! tämä hoitaja ei ikinä päästänyt lapsia keskenään ulos. takapiha heillä oli aidattu ja siihen saattoi toviksi jättää jos oli käytävä sisällä tm. puistossa hän kävi päivittäin, toinen hoitaja (edellinen siis) ei käynyt juuri koskaan vaikka puisto oli varmaan 200metrin päässä..... leipoa voisi esim lasten kanssa, niin ei tarvisi käyttää vain omaa aikaa siihen, ja lapset varmasti tykkäis osallistua, ainakin oma tyttöni tykkää leipoa kanssani leipää ym.. en ainakaaan vaadi ihmeitä hoitajalta, mutta sen, että hän nauttii työstään ja keskustelee asioista vanhempienkanssa ja huolehtii siitä painottamastani ruoan monipuolisuudesta, lasten turvallisuudesta jne niin homma toimii!! ihailen kyllä myös pph:n työtä, se on rankkaa, mutta harmittaa että on niitäkin jotka tekevät sitä ihan vääristä syistä, "siinä sivussa", ja kuten tää meiän "huonompi" hoitaja(katso hoitotädistä otsikko), hymyä ei kasvoilla näkynyt juuri koskaan, aina melkein sai kuulla vain kaikki negatiiviset asiat lapsesta, se tuntui ikävältä! mutta ennen häntä oon aina ihaillut hoitajia, niitä ihania aitoja hoitajia!! etenkin sitä joka minua on pienestä saakka joskus hoitanut, naapurin täti, hän oli mahtava ja on edelleenkin!

 

äh,olipas sekavasti kirjotettu toi mun edellinen,sori, koittakaa saada selvää..... sanoma on siis se, että kunnallinen hoitaja oli mulla/tytölläni pari vuotta sitten, nyttemmin oli tämä yksityinen. toinen oli mahtava nainen jonkakanssa vieläkin jutellaan ja ollaan tekemisissä, toinen käsittämättömän ihmeellinen, luonne jo vaikutti kun hetken häntä katselin, oudolta ja tunteettomalta .

 

\

Liian (??) monet alkaa pph:ksi siksi, että voivat hoitaa omat / oman lapsen itse, ja sitten "siinä samalla" hoidetaan muidenkin lapsia.

Tuo on hyvä pointti mitä mietin itse pitkään ennen kuin aloin hoitajaksi, siis motiivejani. Itselläni oli kuitenkin mahdollisuus laittaa lapset jo aikaisemmin anopilleni hoitoon, mutta kun olin naapurilleni puhunut että olen harkinnut pph:ksi ryhtymistä, niin sieltäpä kautta pumpsahti heti kaksi lasten vanhempaa kysymään hoitopaikkaa. Olimme puiston kautta tuttuja. Itselleni oli heti aluksi selvää että kaikki lapset ovat tasa-arvoisia ja kohtelen kaikkia kuin omiani. Kaikki lelut lasten huoneessa oli katsottu sellaisia että kaikki saavat niihin koskea ja omien lasten rikkoutuvat lelut odottivat aina vaatehuoneessa iltaa, niistä ei hoitolapset tienneet lainkaan jotta lelujen kanssa olisi mahdollisimman tasapuolinen tilanne. Meillä oli vain kaksi nukkea aluksi, mutta kävimme sitten hoitolasten kanssa ostamassa kummallekin omat nuket jotka saivat kaupasta itse valita. Eli jokaisella oli sitten yksi henkilökohtainen lelu, se rakas oma nukke jolle sai antaa nimen. Kyllähän alku oli rankkaan mutta ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen olivat talon tavat tutut ja lapset kohtelivat toisiaan kaikin puolin kuin olisivat olleet saman perheen sisaruksia. Lapset joskus kysyivätkin että miksi tyttöjen täytyy lähteä pois viikonlopuksi kun voisivat asua meilläkin... Siis kysyivät kaikki neljä yhdessä... Meillä oli siis mukavaa aikaa vanhemmat olivat kerrassaan loistavia ja antoivat aina hyvää palautetta joskin vaikesta asioistakin voitiin keskustella. Mutta työtäni eivät koskaan moittineet. Ja vieläkin nämä lapset ovat minulle läheisiä ja rakkaita ja tyttäreni luettelee heidät vieläkin parhaiksi kavereikseen vaikka ajasta on kulunut jo neljä vuotta.

Mutta tiedän kyllä että on niitäkin jotka väärin motiivein alkavat hoitaa lapsia. Se ei tee hyvää omille eikä vieraille lapsille. Mutta jos on ammattikoulutus takana ja selvä ajatus siitä että kaikki ovat hoitopäivän aikana tasa-arvoisia, niin mikä ettei...

 

Hei!
Mä tuolla toisessa ketjussa kerroin mielipiteeni pph:sta, eikä se ollu mitenkään kilttiä tekstiä. Loppuun kyllä kirjoitin että on hyviäkin, ne vaan pitäis tietää.
Mä en ymmärrä miks joku ryhtyy perhepäivähoitajaks. Mä en siitä hommasta selviäis edes 24 tunnissa. Mulla on kaks omaa lasta ja hyvä että ruuassa pysytään, siis ajan puolesta. Sun kirjotuksen mukaan sä olit hyvä hoitaja, voisin tuoda lapseni sulle hoitoon.
Siitä usein kuulee sanottavan että kun tädit tekee sen ruuankin , mutta luulen ettei se ole moite hoitajaa kohtaan, ennemminkin ihmetellään että miten jonkun rahkeet riittää.
Mä en veis lastani perhepäivähoitajalle koska:
En tunne heistä ketään.
Täti hoitaa kodin ja lapset.
Ruoka on sitä mitä siinä perheessä on totuttu syömään (voi olla kunnon ruokaa tai "ranskalaisia").
Lapset on jonkun omassa kodissa, eli saako siellä esim muovailla, askarrella jne ymmärrän ettei kukaan halua mattoon muovailuvahaa.
Lapsi on yhden tädin armoilla, mitä jos lapsi ei tykkää tädistä tai päinvastoin?
En tiedä millainen koulutus heillä on vai voisinko vaikka minä ryhtyä hoitajaks?
Jos tuntisin todella hyvin hoitajan ja tietäisin että hän hoitaa lapset hyvin, tottakai veisin lapset hänelle. Mutta kaupungin "jonossa" saa sen tädin jolla sattuu tilaa olemaan ja se voi olla hyvä tai huono hoitotäti.
Voimia kaikille hyville perhepäivähoitajille, nostan teille hattua, rankkaa työtä =) .

 

Aivan mahtavia hoitajia tässä ketjussa kirjoitaneet, ja niin raskasta työtä,että en pystyisi siihen. Kahdessakin lapsessa on minulle aivan riittävästi. On varmasti paljon aivan suurenmoisia perhepäivähoitajia. Teette upeaa työtä.

Valitettavasti joukkoon mahtuu aina joku huonompikin tapaus. Minun esikoiselle tarjottiin kerran hoitopaikkaa (kuopusta ei vielä ollut, olin töihin menossa). Menimme tutustumaan hoitopaikkaan. Hänellä omia koululaisia, ja omat lapset kuulemma tarvitsivat omat huoneet ja oman rauhan, joten hoitolasten piti leikkiä yläkertaan johtavien portaiden alapuolella. Siis parin neliön tilassa monta lasta leikkimässä. Lapsille ei ollut käytännössä sallittu mikään muu tila kuin tämä parin neliön portaiden alapuoli, keittiö ja eteinen ja vessa. Hui että jäi paha maku.

Jos haluaa olla kotona silloin kun omat alakoululaiset tulevat koulusta, tai haluaa kuljettaa eskaria tai ekaluokkalaista kouluun, niin pitäisi mielestäni kuitenkin olla kunnianhimoa hoitaa myös hoitolapset hyvin.

Onneksi kuitenkin suurin osa perhepäivähoitajista tekee aivan uskomatonta työtä, lähes yliluonnollista jaksamista vaaditaan monen eri ikäisen lapsen huomioimisessa ja perushoidossa, ja lapset kun ovat niin pieniäkin useimmiten. Jo yhdessä tai kahdessa pienessä on työtä.

 

Perhepäivänhoitajan työtä arvosta minäkin. Se on kuitenkin myös yksinäistä työtä; päiväkodissa lastenhoitajalla on työkavereita. ja työajat voivat olla kamalat.

Omaa lasta en perhepäivähoitajalle vie vain yhdestä syystä: kun ei tiedä millainen yksilö kohdalle sattuu. Tänä kotiäitiaikana on tullut nähtyä puistossa perhepäivähoitajia... eikä osa mitenkään lapsirakkailta vaikuta.

Olen sitä mieltä että perhepäivähoitajalta ei voi vaatia mitään ihmeellisyyksiä. Sehän on kodinomaista hoitoa. Jos kaipaa runsaasti virikkeitä niin päiväkoti tai ryhmis on parempi osoite.

 

pph joka on tekee sydämellä työnsä ja on hyvä siinä, on mahtava juttu, samoin kuin muutakin työtä tekevät ihmiset jotka ovat oikealla alallaan ! että ei pph:tkaan silti mitään "jumalia" ole.. vaikka se rankkaa hommaa onkin.. se siihen ryhtyy jota varten se homma on ja jolle se on "se juttu"

 

\

\

Minusta pph voi valita itse, valmistautuuko seuraavaan päivään ennakkoon. Tosin minusta tuo ennakkoon valmistautuminen tulisi tehdä työajalla, koska jokaisella on oikeus vapaa-aikaan.

Näin itsekin ajattelin, yksityisenä pph:na, mutta nykyään kunta kuulemma vaatii että ruuat on valmistettava silloin kun lapset eivät ole paikalla.

siinäpä vaatii. minä en ainakaan tee.