perhepäivähoitajat

Minä taas en ymmärrä, miksi kukaan ryhtyisi perhepäivähoitajaksi ihan kiusallaan, jos ei yhtään tykkäisi lapsista. Mieluummin minä veisin lapseni tädille, joka on valinnut huonopalkkaisen alan, koska pitää lapsista, kuin sinne meluisaan päiväkodin huiskeeseen.

ei kai kukaan kiusallaan ryhtyisikään perhepäivähoitajaksi. kuitenkaan sitä ei monessa tilanteessa tehdä sen takia, että pitäisi lapsista erityisemmin tai että se olisi mukavaa. jotkut alkavat siksi, että saavat pidettyä omat lapset kotona. voi olla rahallisesti järkevämpää alkaa perhepäivähoitajaksi, kun kuskata oma lapsi hoitoon ja maksaa kalliit hoitomaksut ja bensa kulut töihin. jotkut ryhtyvät myös siksi, kun ei heillä ole ammattia ja perhepäivähoitajaksi kun pääsee kuka vaan.

mikä ihme vastaus, ettei kannata töihin menä kun bensa maksaa, hahaaa

Minun lapseni olivat perhep.hoitajalla, joka ilmeisesti kurssitti itsensä alalle jotta voisi hoitaa omaa lastaan kotonaan.
Oikeasti hän ei todellakaan pitänyt lapsista, tai kyllä joo, jos lapset totteli kyseenalaistamatta ja leikki paikallaan istuen ja leegoja rakennellen.
Ja jos lapsen vanhemmat olivat riittävän hyvässä sosio-ekonomisessa asemassa.
Jos ei, lapseen kohdistuva kohtelu oli lähinnä törkeää.
Minäen täyttänyt näitä kriteeteitä, ja lapsiani oikeasti kohdeltiin todella ikävästi.
Hän yksinkertaisesti inhosi lapsiani.

Ei mitään komerossa istuttamista, mutta kyllä, 6 vuotia
an piti maata vuoteessa päivälevolla se 2 tuntia, ylös ei saanut nousta. Ja hän ei nukkunut, levon ymmärrän, mutten sitä pakkomakuuttamista.

Ja pakkosyöttämistä, kyllä. En ymmärrä pakkomaistamista, että joka päivä on pakko maistaa se hiivatin paprika, minusta se on kiusaamista.
Lapset olivat nälkäisiä. leivän päälle ei laitettu mitään päälle. Iltapala oli aina teetä ja leipää ja johtui ihan siitä, että minä onneton, minä joka viljelen mustaa huumoria joka suuntaan mutten todellakaan toimi kuten heittelen, heitin vitsin siitä. Joten joka helvetin iltapala oli pelkkää leipää ja teetä.

Leivän päälle ei liiennyt juustoja eikä makkaroita. "jos otan toisen leivän, onko senkin päällä pakko olla paprikaa" oli 6 vuotias kysynyt, ja tämä oli perhep-hoitajasta ollut tosi hauska kysymys, hän nauroi kun hain lapset.

En jaksanut edes sanoa mitän. Jos olisi ollut pakko ottaa se paprika, mitä lapsi inhosi, hän olisi jäänyt mieluummin nälkäiseksi. No, ei ollut pakko, ei, hahaa. Sai sen leivän jonka päällä oli margariinia ja ylähuuli, hahaa. Hauskaa.

Että kyllä niitä huonoja perhep hoitajia on oikeasti olemassa.

Tämän paikkakunnan leikkipuistoissa olen heitä myös tavannut. Todella ikävästi kohtelevat lapsia.

Eikä lapsen paikka ole istua kahviossa pillimehua juomassa joka hiivatin hoitopäivä. Tai että koti on kuin saluuna, väkeä lappaa, tulee ja menee. Ja ruokana on valmispitsaa. Ainoa ulkoilu on kävellä sinne kahvioon katsomaan kun hoitotäti juo kahvia ja syö pullaa.

Ja tuo em. hoitaja on oikeasti olemassa, tekee perhep. hoitotyötään.

 

Minä taas en ymmärrä, miksi kukaan ryhtyisi perhepäivähoitajaksi ihan kiusallaan, jos ei yhtään tykkäisi lapsista. Mieluummin minä veisin lapseni tädille, joka on valinnut huonopalkkaisen alan, koska pitää lapsista, kuin sinne meluisaan päiväkodin huiskeeseen.

ei kai kukaan kiusallaan ryhtyisikään perhepäivähoitajaksi. kuitenkaan sitä ei monessa tilanteessa tehdä sen takia, että pitäisi lapsista erityisemmin tai että se olisi mukavaa. jotkut alkavat siksi, että saavat pidettyä omat lapset kotona. voi olla rahallisesti järkevämpää alkaa perhepäivähoitajaksi, kun kuskata oma lapsi hoitoon ja maksaa kalliit hoitomaksut ja bensa kulut töihin. jotkut ryhtyvät myös siksi, kun ei heillä ole ammattia ja perhepäivähoitajaksi kun pääsee kuka vaan.

Minä ainakin pohjimmiltani uskon, että jos ryhtyy pph:ksi, ymmärtää, että se on aika rankkaa työtä ja vaatimuksena on kuitenkin se, että pitää lapsista ja tulee heidän kanssaan toimeen, eikä palkkakaan päätä huimaa. Näissä keskusteluissa on kuitenkin aina se sävy, että pph:t eivät pidä lapsista ollenkaan ja toimivat ammatissa vain laiskuuttaan ja rahanahneuttaan, mitä en myöskään oikein ymmärrä. Eiköhän laiskoille ja rahanahneille löytyisi helpompia ja tuottoisampiakin ammatinvalintoja.

Ymmärrän, että kaikille ei ammatti sovi ja on niitä huonompiakin hoitajia, mutta siinä on mielestäni kyse enemmänkin taitojen puutteesta ja omien kykyjen virhearvioinnista ammatinvalinnassa, kuin tahallisesta ilkeydestä tai laiskuudesta tai rahanahneudesta.