Perheen varallisuus vaikuttaa lapsen kaverisuhteisiin

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";22359926]Vaikea ymmärtää miten perusturvallisuus järkkyy siitä jos ei ikinä pääse lomalle ulkomaille, mutta mä taidan vaan ajatella asioista totaalisen eri tavalla kuin sinä.

Minusta varattomuus on sitä että ei ole rahaa ostaa tarvittavia vaatteita tai varusteita ja että lapsi kokee jäävänsä ystäväpiirin ulkopuolelle viikkorahansa pienuuden tms asian takia. Mutta joutuuko joku oikeasti ystäväpiirin ulkopuolelle siksi ettei koskaan pääse ulkomaille? Julmaksi menee jos näin on. En sitäpaitsi tiedä haluaisinko että lapseni kuuluu tuollaiseen kaveripiiriin.

Minun mielestäni meillä aikuisilla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiseksi materialismin kierteeksi lapsen/nuoren elämä voi mennä. Olin järkyttynyt kuullessani että päiväkodin omalelupäivässä pitää olla tietynlaisia leluja tai ei pääse leikkiin. Tässä kohdalla päiväkodin henkilökunnan pitäisi puuttua asiaan, jos tuollaista ilmenee.[/QUOTE]

Kannattaa muistaa, että joskus se kaveriporukan ulkopuolelle jääminen on lapsen tai nuoren oma tuntemus. Kun kaveriporukassa muut kertovat, mitä tekivät lomalla tai mitä ovat aikeissa tehdä seuraavalla lomalla, lapsesta alkaa tuntua, että hänellä ei ole enää kovin paljon yhteistä kavereidensa kanssa. 40 vuotta sitten vain oikeasti varakkaat matkustivat kerran vuodessa viikoksi ulkomaille, mutta nyt matkojen hinnat ovat - kiitos halpalentoyhtiöiden - laskeneet niin, että yhä useammilla on mahdollisuus matkustaa ainakin joskus jonnekin. Ennen oli siis helpompaa, kun ei niistä kavereistakaan kovin moni matkustellut. Nykyisin tilanne on toinen ja yhä useampi kaveri matkustelee ainakin jonkin verran.

 

["vieras"]

Kannattaa muistaa, että joskus se kaveriporukan ulkopuolelle jääminen on lapsen tai nuoren oma tuntemus. Kun kaveriporukassa muut kertovat, mitä tekivät lomalla tai mitä ovat aikeissa tehdä seuraavalla lomalla, lapsesta alkaa tuntua, että hänellä ei ole enää kovin paljon yhteistä kavereidensa kanssa. 40 vuotta sitten vain oikeasti varakkaat matkustivat kerran vuodessa viikoksi ulkomaille, mutta nyt matkojen hinnat ovat - kiitos halpalentoyhtiöiden - laskeneet niin, että yhä useammilla on mahdollisuus matkustaa ainakin joskus jonnekin. Ennen oli siis helpompaa, kun ei niistä kavereistakaan kovin moni matkustellut. Nykyisin tilanne on toinen ja yhä useampi kaveri matkustelee ainakin jonkin verran.

Kiitos halpalentoyhtiöiden, myös hiilijalanjälki kasvaa samaa tahtia matkustamisen kasvaessa. En pidä matkustamista sinänsä pahana asiana, mutta jos ainut perustelu asialle on se että "kun muutkin niin tekee meidän pitää mennä thaimaahan" niin on se aika onneton perustelu asialle.

 

["vieras"]

Antaako Irc-galleriassa tehty kyselytutkimus muka jonkun mielestä todellisen kuvan nuorten ihmissuhteista??? Eikö se painotu kuitenkin enemmän sen tyyppisiin ihmisiin, joille muille näyttäminen on jotenkin tavallista tärkeämpää.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";22360096]Kiitos halpalentoyhtiöiden, myös hiilijalanjälki kasvaa samaa tahtia matkustamisen kasvaessa. En pidä matkustamista sinänsä pahana asiana, mutta jos ainut perustelu asialle on se että "kun muutkin niin tekee meidän pitää mennä thaimaahan" niin on se aika onneton perustelu asialle.[/QUOTE]

Noinhan se tietysti on. Mutta muussakin kuin matkustamisessa hinnat ovat tulleet alas. Elektroniikka on hyvä esimerkki siitä. Kun meille tuli eka tietokone vuonna 1993, niin se maksoi mun monen kuukauden palkan verran. Nykyisin läppäreitäkin saa jo yhden kuukauden opintotuen hinnalla. Enää ei tarvitse olla varakas hankkiakseen lapsilleen omaa kännykkää, omaa tietsikkaa, omaa telkkaria jne. Nykyisin hinnat tulevat alas vielä entistä nopeammin ja siten yhä useammalla on mahdollisuus sellainen hankkia - jos ei ihan heti, niin puolen vuoden päästä.

Vaikka me aikuiset ehkä ajatellaankin hiilijalanjälkiä, kaatopaikkoja, lapsityövoiman käyttöä yms, niin lapset ajattelevat, mitä kavereilla on. Lapsi ei ehkä niinkään ajattele sitä, että haluaisi ulkomaille, vaan sitä, että hänelläkin olisi kavereille jotain kerrottavaa. Lapsi siis tuntee syrjäytyvänsä muista, jos sitä kerrottavaa ei ole.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";22360141]Antaako Irc-galleriassa tehty kyselytutkimus muka jonkun mielestä todellisen kuvan nuorten ihmissuhteista??? Eikö se painotu kuitenkin enemmän sen tyyppisiin ihmisiin, joille muille näyttäminen on jotenkin tavallista tärkeämpää.[/QUOTE]
Hyvä kysymys. Mutta jos noin olisi, niin ei kai sinne olisi sitten kirjoittaneet ne, jotka ovat kokeneet tulleensa syrjityksi vähävaraisuuden vuoksi?

 

[OOOTEE]

no meillä kävi äsken lapsen kaveri tyhjäämässä muropaketin ja litran maitoa ja puoli pussia paahtoleipää, kerjäsi myös euroa karkkiin, sai 50 senttiä kun vei roskat ja lehtikeräyksen. Reikäiset hanskat vähän säälitti kun lähti.
me ollaan noin kolme kertaa köyhempiä kuin tämän lapsen äiti ja isä jotka tienaavat hyvin, eivät ole koskaan kotona, aina töissä.

 

["vieras"]

Hyvä kysymys. Mutta jos noin olisi, niin ei kai sinne olisi sitten kirjoittaneet ne, jotka ovat kokeneet tulleensa syrjityksi vähävaraisuuden vuoksi?

Siis monet kokevat, ettei heillä ole riittävästi rahaa näyttämiseen (toki voi muullakin tavoin yrittää erottautua ja hakea huomiota), vaikka huonompi taloudellinen tilanne muun tyyppisellä ihmisellä voisikin olla vain hankalaa, muttei kovin häpeällistä. Siinähän puhuttiin esim. viidensadan euron kännyköistä. Terveellä itsetunnolla varustettu nuori ei koe alemmuutta tai syrjintää, jos ei sellaista omista, enkä usko että keskiveronuori tosiaan näin tuntisi. Monet vastaajat olivat siinä maininneet paljon siitä, että millaista erityisten rikkaiden nuorten elämä ja kulutus on. Erikoinen vertailukohta mielestäni.

 

[Aamuäree]

Tuohon kaverisuhdeasiaan vaikuttaa varmaan ainakin jonkin verran myös asuinpaikka. Ei kaikissa paikoissa nuoriso ravaa jatkuvasti kahviloissa ja elokuvissa yksinkertaisesti siksi, että niihin on liian pitkä matka.

Aivan.

Tästähän tais olla jotain juttua jossain lehdessä hiljakkoin?

Tuli silloin mieleen että onkohan isoissa kaupungeissa/eteläisessä suomessa asiat ihna eri tolalla kuin jossain tämmöisessä pienessä maalaiskaupungissa?
En todellakaan ole eläissäni huomannut moista väitettä todeksi, en itseni enkä lastenikaan kohdalla.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";22360601]Siis monet kokevat, ettei heillä ole riittävästi rahaa näyttämiseen (toki voi muullakin tavoin yrittää erottautua ja hakea huomiota), vaikka huonompi taloudellinen tilanne muun tyyppisellä ihmisellä voisikin olla vain hankalaa, muttei kovin häpeällistä. Siinähän puhuttiin esim. viidensadan euron kännyköistä. Terveellä itsetunnolla varustettu nuori ei koe alemmuutta tai syrjintää, jos ei sellaista omista, enkä usko että keskiveronuori tosiaan näin tuntisi. Monet vastaajat olivat siinä maininneet paljon siitä, että millaista erityisten rikkaiden nuorten elämä ja kulutus on. Erikoinen vertailukohta mielestäni.[/QUOTE]

No nyt tajusin, mitä aiemmassa tarkoitit Voi tosiaan olla, että kyselyyn vastasivat juuri ne, joille noilla rahalla saatavilla asioilla on merkitystä. Eivät niinkään ne, joilla niitä 500 euron kännyköitä on.

 

[Keittiönoita]

Aivan.

Tästähän tais olla jotain juttua jossain lehdessä hiljakkoin?

Tuli silloin mieleen että onkohan isoissa kaupungeissa/eteläisessä suomessa asiat ihna eri tolalla kuin jossain tämmöisessä pienessä maalaiskaupungissa?
En todellakaan ole eläissäni huomannut moista väitettä todeksi, en itseni enkä lastenikaan kohdalla.

Mun lapseni olivat pieniä viime vuosituhannella ja nämä halpalennot ja elektroniikan hintojen nopea aleneminen on tämän vuosituhannen juttuja, joten omien lasteni lapsuudessa ei vielä vertailtu kännykkämalleja eikä mitään mp3:ja ja iPodeja oltu keksittykään. Sen sijaan teininä nuo ovat kyllä käyneet elokuvissa ja kahviloissa, mutta siinä vaiheessa se kaveripiiri oli oikeastaan kummallakin jo muodostunut niistä lapsuuden kavereista. Sen kuitenkin olen huomannut, että eniten esim kuopus on viettänyt aikaansa niiden kavereiden kanssa, joiden kanssa on myös yhteinen harrastus. Siis silloinkin, kun eivät ole harrastamassa.