Perhe vs. työt, masentavaa

[Tinttu]

Tuntuu, että työ vie musta kaiken eikä lapsille jää aikaa. Meinas taas itku päästä kun tarhasta jaettiin hiihtoloman hoitotarve lappuset ja lapset onnellisena hymyili ja odotti lomaa, mutta sitä lomaa ei tule, ei tule vielä vuosiin jos jatkan samalla tavalla pätkätöissä kuin nyt. Palkallinen loma minulla on ollut viimeksi ennen kuin jäin äitiyslomalle vuosia vuosia sitten, sen jälkeen olenkin saanut töitä vain pätkissä, jotka ovat jatkuneet aina heti edellisen loputtua joten ei ole lomia ollut sopimustenkaan välissä.

Ennen lasten kanssa kotiin jäämistä minulla oli tosin vakituinen työ, mutta melkein pelkkää iltavuoroa jonka tekeminen aiheutti sen etten välillä nähnyt lapsiani viikkoon kuin aamuisin pari tuntia ennen kuin piti jo lähteä tarhaan päiväunille, joten sekin oli huono vaihtoehto

Joskus haaveilen siitä, että myisin vain talon ja auton pois ja muuttaisin johonkin pieneen kerrostalo asuntoon lasten kanssa ja jäisin kotiin. Silloin ei tosin olisi rahaa juuri mihinkään, mutta olis edes aikaa perheelle.

Äh, hankalaa ja masentavaa, tuntuu vain ettei tästä oravanpyörästä pääse millään irtautumaan edes hetkeksi :'(

 

[Ap]

Niin ja nytkin olen vain pätkäsopimuksella ja jatkosta ei mitään tietoa, stressaavaa...

Pitäisikö vain luovuttaa ja lopettaa tää turha yrittäminen?

 

[Ap]

Ei taida kenelläkään olla juuri sanottavaa tilanteeseen? Onko kenelläkään muulla samanlaista tilannetta?

 

[vieras]

Hei osaan samaistua tilanteeseen, vaikka mun tilanne on vähän toinen. Mulla siis vakityö, mutta olen 12 tuntia päivastä pois kotoa ja lapsethan siitä kärsii. Mietin myös tuota kotiin jäämistä, kun lapsuus sujahtaa niin pian ohi, mutta vielä ei ole ollut rohkeutta siihen.

 

[työ-äippä]

No ei ole samanlaista tapausta mulla, mutta samat fiilikset silti työssäkäymisestä. Töissä on kivaa, mutta koko ajan ahdistaa kun en pysty olemaan tarpeeksi oman lapsen kanssa. Rahaa tarvitaan, mutta ois ihanaa olla vaan kotona lapsen kanssa. Ja mulla siis pieni lapsi.

Ja mielialaa ei mitenkään nosta tämän palstan jatkuvat ketjut siitä, miten lapsen on parasta olla kotonaan oman äidin kanssa

 

[rupsukka]

Tiedän mistä puhut ap. TUnne sinänsä on tuttu. Olen sikäli onnellisessa tilanteessa nyt, että minulla on vakituinen työ ja olen osittaisella hoitovapaalla ( 6h töitä/pv). Tuntuu, että en enää "aikuisten töihin" haluakaan! Kaikkien pitäis saada tehdä 6-tuntistä päivää! Etkö pysty pitämään lomaa pätkien välissä? Sanot, että aloitat vasta viikkoa myöhemmin. Eikö ole laitonta pätkittää, jos on samassa työttä, vai vaihdatko aina työnantajaa?

 

[vv]

Mä asun onnellisena vuokralla, pätkätöitä tehden. ei ole autoa eikä asuntolainaa. nytkin pidetään viikon lomaa lasten kanssa.

 

[Ap]

Tiedän mistä puhut ap. TUnne sinänsä on tuttu. Olen sikäli onnellisessa tilanteessa nyt, että minulla on vakituinen työ ja olen osittaisella hoitovapaalla ( 6h töitä/pv). Tuntuu, että en enää "aikuisten töihin" haluakaan! Kaikkien pitäis saada tehdä 6-tuntistä päivää! Etkö pysty pitämään lomaa pätkien välissä? Sanot, että aloitat vasta viikkoa myöhemmin. Eikö ole laitonta pätkittää, jos on samassa työttä, vai vaihdatko aina työnantajaa?

Mulla on valitettavasti työnantajakin vaihtunut aina kun on työ vaihtunut ja tässä taloudellisessa tilanteessa on koko tulevaisuus hyvin epävarmaa. Mutta toisaalta jos haluaa pysyä perus keskiluokkaisena on kai pakko epätoivoisesti vain yrittää löytää taas uusi työ, mikä sekin stressaa ja kaiken sen uuden opettelu. Tuntuu vain, ettei mulla ole enää työllekään mitään annettavaa kun olen nyt tehnyt töitä pian 4 vuotta ilman juuri mitään lomia.

Ehkä pitäísi marssia lääkäriin ja kertoa uupumuksesta, mutta sitten olisi taas vaikeampi yrittää saada itseään vakinaistetuksi täällä nykyisessä paikassa, jossa en tosin viihdy mutta ainakin lomia alkaisi pian kertyä ja jo kahden vuoden kuluttua minullakin olisi talviloma. Sopivasti kun esikoinen aloittaa koulun, eikä sitten joutuisi olemaan koko viikkoa yksin kotona *prkl* ahistaa :'(

 

[Ap]

Niin ja olen siksi joutunut vaihtamaan ilman lomia, että muutoin olisin mitä todennäköisimmin jäänyt ilman työtä. Hitsit kun vain uskaltaisi päästää irti tästä suorittamisesta!

 

[Ap]

Uppista, oisko vielä lisää vertaistukea?

 

[Ap]

Ei taida olla kovin monella muulla samaa tilannetta?

 

[Ap]

Ees jotain ajatuksia ihmisiltä?