perhe-elämää parhaimillaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaimo ja äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vaimo ja äiti

Vieras
Mies aloitti aamun kivasti. Huusi kuin hyeena keittiössä kun olin heittänyt pari päivää vanhan (ja kivenkovan) patongin roskikseen. "Minä olisin syönyt sen", huusi äijä naama punaisena. Hei ihan oikesti, kävipäs mielessä että tungen sen kivenkovan halon (patongin) sen kurkkuun niin loppuu huutaminen. Miksi ihmeessä parisuhde menee tähän pisteeseen? Ensin ollaan niin ihanasti rakastuneita, ja sit kun ollaan jo naimisissa oltu muutama vuosi niin mies on flegmaattinen ja ei ota naista huomioon. Mies on muuten aika rauhallinen, käyttäytyy aina niin hyvin muiden seurassa mutta minulle voi käyttäytyä miten haluaa? Kun seurustelee muiden naisten kanssa yhteisissä illanvietoissa huomaan kuinka muut naiset suu auki ihastelevat miestä kun on niin komea ja kohtelias. Tekisi silloin mieli sanoa että "pitäkää hyvänänne, ei se noin mukava ole kotona".

Olin suunnitellut kaikkea kivaa perheellemme täksi päiväksi. Ensimmäisenä teini-ikäiset lapset huusivat "no me ei kyllä lähdetä mukaan" ja sen jälkeen mies aloitti patonki shown. Että on ihanaa tää perhe-elämä. Minne ostaisin menolipun?
 
kapsekki kainaloon ja huilille hetkeksi. Istut vbalmiiseen pöytään ja loikoilet ammessa, napostelet viiniä ja itkeä tirautat muutaman lohduttavan itsesäälikyyneleen.

Auttaa kummasti.
 
Kai otit sen sieltä roskiksesta ja annoit miehelle? Syöhän sitä muutkin roskiksesta.

nyt et sitten voi mitään muuta kuin nauraa, toiset päivät ovat vain tällaisia, tuntuu kuin kaikki menisi pieleen.

Minä kerroin lapselleni, että nyt menee kaikki pieleen, että pahemmin ei voisi enää mennä. Työtapaturma, väsymys ym. Lapsi sanoi: "isi, kyllä voisi mennä vielä paljon pahemmin." Niinpä, kyllä helpotti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vaimo ja äiti:
Mies aloitti aamun kivasti. Huusi kuin hyeena keittiössä kun olin heittänyt pari päivää vanhan (ja kivenkovan) patongin roskikseen. "Minä olisin syönyt sen", huusi äijä naama punaisena. Hei ihan oikesti, kävipäs mielessä että tungen sen kivenkovan halon (patongin) sen kurkkuun niin loppuu huutaminen. Miksi ihmeessä parisuhde menee tähän pisteeseen? Ensin ollaan niin ihanasti rakastuneita, ja sit kun ollaan jo naimisissa oltu muutama vuosi niin mies on flegmaattinen ja ei ota naista huomioon. Mies on muuten aika rauhallinen, käyttäytyy aina niin hyvin muiden seurassa mutta minulle voi käyttäytyä miten haluaa? Kun seurustelee muiden naisten kanssa yhteisissä illanvietoissa huomaan kuinka muut naiset suu auki ihastelevat miestä kun on niin komea ja kohtelias. Tekisi silloin mieli sanoa että "pitäkää hyvänänne, ei se noin mukava ole kotona".

Olin suunnitellut kaikkea kivaa perheellemme täksi päiväksi. Ensimmäisenä teini-ikäiset lapset huusivat "no me ei kyllä lähdetä mukaan" ja sen jälkeen mies aloitti patonki shown. Että on ihanaa tää perhe-elämä. Minne ostaisin menolipun?

Eikö se totuus ole kuitenkin se, että tappeluun tarvitaan kaksi, joten tuskin se mies yksin on liittonne pilannut.
 
Ymmärrän hyvin ap:n tilanteen. Meillä oli tuollaista ja olisi varmaan vieläkin, ellen olisi jo vuosikymmeniä sitten viisastunut.

Jos jotakin ruokaa sattuu jäämään vanhenemaan, mitä aika harvoin tapahtuu, tuhoan sen vähin äänin ja niin, ettei mies taatusti löydä. Siis kätken kompostiroskapussiin alimmaiseksi tai pahimmassa tapauksessa vedän vessanpöntöstä alas,vaikka niin ei saisi tehdä. Rauhan säilyttämiseksi kuitenkin se lie luvallista? :)

 
Kiesus. Kaikesta jotkut tekee ongelman itselleen, kuten vanhentuneesta rai kuivuneesta ruoasta ja sen hävittämisestä. Ilmeisesti miehelläsi ei ole ollut todellisia ongelmia elämässään ollenkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pienet on murheet:
Kiesus. Kaikesta jotkut tekee ongelman itselleen, kuten vanhentuneesta rai kuivuneesta ruoasta ja sen hävittämisestä. Ilmeisesti miehelläsi ei ole ollut todellisia ongelmia elämässään ollenkaan.

Toivottavasti aloittajan tilanne on rauhoittunut ja tilanteesta on löytynyt edes pientä huumoria.

Itseäni sitten jaksaa ärsyttää nämä "pienet on murheet" -ihmiset. Kyllä sitä jaksaa vakavasti sairaana, petettynä ja jätettynäkin kuulkaas surra huonoa kampausta, pitkittynyttä flunssaa, kuivunutta leipää, bussista myöhästymistä tms triviaalia mutta ah niin inhimillista asiaa. Ihan omasta kokemuksesta tiedän.

Niitä oikeita ongelmia kun harva viitsii ääneen valittaa. Tai ei tunne edes tarvetta.
 
Miksi ottaa pultteja tuollaisesta asiasta? Minun isäni raivostui, jos hänelle ei ollut kaapissa leipää tai sen oli annettu homehtua. Hän jopa suutuspäissään sanoi, että "juuri tuon leivän hakemisen vuoksi äitini oli kotona". Äiti otti asian huumorilla ja naureskelee asialle vieläkin - mutta kuitenkin muistaa pitää huolta, että isälleni on aina leipää pakastimessa. Ei tuollaisen takia tarvitse alkaa miettiä eroa tai menolippua minnekään.

Mieheni taas pauhaa siitä, jos jääkaapissa on vanhoja ruokia tai jos olen heittänyt jotain pois, kun sen olisi voinut vielä käyttää. Ota siitä sitten selvää. En ota asiaa niin vakavasti ja kenelle muulle hän kiukuttelisi kuin minulle. Minähän siinä olen joka päivä ja näen hänestä sellaiset puolet, joita muut eivät näe. Ei elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista, eikä pidäkään olla.

Eikö tilanne sinunkin kohdalla voisi olla aika huvittava, kun ottaa huomioon mittasuhteet. Jos alkaisit ottaa tuota miehesi raivoamista huumorin kannalta, ehkä se näyttäisi aivan erilaiselta silmissäsi. Ja ehkä se sen jälkeen alkaisi näyttää erilaiselta myös miehesi silmissä.
 
Eikö ihan helpointa olisi, jos ap. ennen ruoan poisheittämistä KYSYISI mieheltään, aikooko hän sen vielä syödä?! Ei tarvitsisi kenenkään suuttua tai mököttää toisen suuttumisista.
 
Juuri tuosta syystä en ole mennyt naimisiin enkä hankkinut lapsia. Parisuhteessa olen kuitenkin ollut jo pitkään. Hyvin menee kun mikään ei tässä pitele, jos mies alkaa marisemaan, on helppo lähteä. Mieskin tietää tämän, joten useimmiten hän on hyvällä tuulella ;)

Valitettavasti useimmat suhteet muuttuvat ajan kuluessa, jostain syystä ihmiset eivät tätä tunnu tajuavan alkuhuumassa. Ei mikään kestä täysin samanlaisena, mutta jos on tarpeeksi viisas suhde pysyy kuitenkin hyvänä.
 

Yhteistyössä