Perhe, avioliitto, lapset jne.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tukkajumala
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tukkajumala

Vieras
Nykyajan Suomessa tälläisillä asioilla ei tunnu olevan mitään virkaa. Ero otetaan samantien jos mikropopparit ei onnistunut.

Onko millään enää oikeasti yhtään mitään väliä ? Jos munassa kihelmöi siihen malliin, niin ei muuta kuin vessaan panemaan tai jos nainen huomaa, että vaippojen vaihto vituttaa, niin ei muuta kuin hakemaan jännitystä elämään.

Sitoutuminen ja toiseen luottaminen on pelkkä vitsi. Tilalle on tullut, musta tuntuu, että tekee mieli panna naapurin Jarmoa/Liisaa ja koska musta nyt tuntuu tältä on se oikein.
 
Eikä valitettavasti päde vaan Suomeen. Avioliittokin solmitaan nykyään niin heppoisin perustein. Halutaan keikaroida päivä prinsessana ja syödä kakkua ja olla huomion keskipisteenä oman kullan kanssa, ja hups, seuraavana vuonna ollaankin erottu. Syynä tietysti nämä nykyajan "kasvoimme erilleen" yms. Ei noita tulis, jos oltais tarpeeksi kauan yhdessä ennen avioitumista. :)
Nykyään on varsin harvinaista löytää pareja jotka olis olleet esim 20v yhdessä, uskollisina, kertaakaan eroomatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja petolinnun persepää;26102251:
kas. välillä sä kirjoittelet jotain ihme hömppää jos oikein väsymykseltä muistan, mutta tästä oon sun kans ihan samaa mieltä.

Onhan minulla vakava puoli myöskin. Eikös meillä kaikilla ole.
 
Eikä valitettavasti päde vaan Suomeen. Avioliittokin solmitaan nykyään niin heppoisin perustein. Halutaan keikaroida päivä prinsessana ja syödä kakkua ja olla huomion keskipisteenä oman kullan kanssa, ja hups, seuraavana vuonna ollaankin erottu. Syynä tietysti nämä nykyajan "kasvoimme erilleen" yms. Ei noita tulis, jos oltais tarpeeksi kauan yhdessä ennen avioitumista. :)
Nykyään on varsin harvinaista löytää pareja jotka olis olleet esim 20v yhdessä, uskollisina, kertaakaan eroomatta.

Näinhän se on joidenkin kohdalla. Prinsessa syndrooma iskee, johan se satukirjoissa lukee ja Höllyvööd jne.

Todellisuus onkin jotain ihan muuta. Morsmaikku ei ollu rinsessa ja sulhanenkin ihan perseestä :D
 
On joo, ja näin yön pimeinä tunteina se nousee helpommin pintaan... Mutta etkö just sanonu rakastunees? Eikö silloin pitäs olla fiilikset katossa? :D

Toki toki :D Meikäläinen rakastuu ja elää tunteella 24h. Ainakin mun kaverit on jo ihan kyllästyny mun rakkausjorinoihin. Suurinpiirtein pyörittelee päätään, että taas mennään.

Ei mua haittaa, oon mikä oon. Minkäs sitä itelleen voi :)
 
Kuulostaa tavallaan jännittävältä. Mää en edes muista milloin olisin viimeks ihastunu kunnolla. Mut voi se kieltämättä kavereille olla vähän rasittavaa se hehkutus, itsekin siihen toki joskus syyllistynyt. Kauan sitten :D
 
Kuulostaa tavallaan jännittävältä. Mää en edes muista milloin olisin viimeks ihastunu kunnolla. Mut voi se kieltämättä kavereille olla vähän rasittavaa se hehkutus, itsekin siihen toki joskus syyllistynyt. Kauan sitten :D

Treffeille mennään. Saas nähdä mitä tästä vielä tulee. Oli kyllä tosi hauskaa pippaloissa, se täytyy myöntää. Tämä mammakin heitti helvetin hyvää läppää, mutta mistäs sitä koskaan tietää miten ne hommat etenee.
 
Nykyajan Suomessa tälläisillä asioilla ei tunnu olevan mitään virkaa. Ero otetaan samantien jos mikropopparit ei onnistunut.

Onko millään enää oikeasti yhtään mitään väliä ? Jos munassa kihelmöi siihen malliin, niin ei muuta kuin vessaan panemaan tai jos nainen huomaa, että vaippojen vaihto vituttaa, niin ei muuta kuin hakemaan jännitystä elämään.

Sitoutuminen ja toiseen luottaminen on pelkkä vitsi. Tilalle on tullut, musta tuntuu, että tekee mieli panna naapurin Jarmoa/Liisaa ja koska musta nyt tuntuu tältä on se oikein.
En minä tällaisia tarinoita oikeastaan muista juurikaan. Ne mitä muistan ja tiedän, ovat hieman monimutkaisempia. Lähinnä muistan sen, että Jarmo käy Annan kanssa kaupassa tiistaisin ja perjantaisin ja Liisan ja Pertin lempiharrastus on lenkillä yhdessä käyminen. Eli sellaista suht tasaista arkea ihmisillä yleensä on. Toki erotaan, mutta yleensä siihen on ihan oikeakin syy, eikä se, että mikropopparit paloivat tai huvitti panna naapuria.
 
Eiköhän jokainen omassa parisuhteessaan itse tiedä tilanteensa paremmin kuin ulkopuoliset. Minusta ihmiset eivät eroa edes silloin, kun se olisi ainoa järkevä ratkaisu.

Aiemmin avioliitoissa on ollut ihan samanlaisia ongelmia kuin nykyäänkin, eikä pettäminen käsittääkseni ole lisääntynyt tms. Ihmiset ovat ihan samaa kamaa kuin vaikkapa 50-100 vuotta sitten.
 
[QUOTE="vieras";26102290]En minä tällaisia tarinoita oikeastaan muista juurikaan. Ne mitä muistan ja tiedän, ovat hieman monimutkaisempia. Lähinnä muistan sen, että Jarmo käy Annan kanssa kaupassa tiistaisin ja perjantaisin ja Liisan ja Pertin lempiharrastus on lenkillä yhdessä käyminen. Eli sellaista suht tasaista arkea ihmisillä yleensä on. Toki erotaan, mutta yleensä siihen on ihan oikeakin syy, eikä se, että mikropopparit paloivat tai huvitti panna naapuria.[/QUOTE]

Lue rivien välistä se sanoma, tottahan tämä nykyään on. Kaverini meni naimisiin 2kk jälkeen, ihanuutta kesti 1,5 vuotta josta puoli vuotta pelkkää helvettiä.

Jokainen tutunkin tutun tuttu on vähintään eronnut. Tunnen yhden pariskunnan ainoastaan jotka eivät ole eronneet ja usko pois minä tunnen ihmisiä ihan helvetisti. Se on nykyaikaa.

Jos todellisuus on tätä nykypäivänä, niin onko millään mitään väliä oikeastaan. Suhde, luottamus, kihlat, naimisiinmeno. Pelkkiä tyhjiä sanoja jotain vanhan kuolinkorinaa millä ei nykypäivänä ole enää mitään merkitystä. Miksi elää jossain valheessa.
 
Eiköhän jokainen omassa parisuhteessaan itse tiedä tilanteensa paremmin kuin ulkopuoliset. Minusta ihmiset eivät eroa edes silloin, kun se olisi ainoa järkevä ratkaisu.

Aiemmin avioliitoissa on ollut ihan samanlaisia ongelmia kuin nykyäänkin, eikä pettäminen käsittääkseni ole lisääntynyt tms. Ihmiset ovat ihan samaa kamaa kuin vaikkapa 50-100 vuotta sitten.

Olet aivan varmasti oikeassa, mutta joskus ennenmuinoin kihlat tai naimisiinmeno tarkoitti jotain. Nykyään nämä asiat eivät tarkoita yhtään mitään tai yleensä sitoutuminen toiseen on kuin mikropopparia.

Kun ei hotsita, niin ero pystyyn. Elämä on yhtä isoa mikropopparia, kivasti rapisee mikrossa ja lämpösenä maistuu hyvälle, mutta heti jos popparit on kylmiä niin roskakori kutsuu.
 
Jos todellisuus on tätä nykypäivänä, niin onko millään mitään väliä oikeastaan. Suhde, luottamus, kihlat, naimisiinmeno. Pelkkiä tyhjiä sanoja jotain vanhan kuolinkorinaa millä ei nykypäivänä ole enää mitään merkitystä. Miksi elää jossain valheessa.

Mie olen handfasting -kannattaja. Paljon joustavampi kuin avioliitto. Siinä siis parin kädet rituaalisesti nauhoin sidotaan yhteen, mutta seremonian valat voivat olla esimerkiksi, että henkilö, joka johtaa seremoniaa kysyy parilta yksitellen: "Tuotatko kumppanillesi tuskaa?" johon vastataan "Saatan tuottaa", seuraava kysymys on "Onko se aikeesi?" johon vastataan "Ei". Uusi kysymyssarja alkaa kun uusi kiepautus nauhaa on kiedottu parin kätten ympärille. Handfasting -suhde solmitaan usein määräajaksi, mutta sen kestettyä määräajan sen voi aina uusia. =)

You cannot possess me for I belong to myself.
But while we both wish it, I give you that which is mine to give.
You cannot command me for I am a free person.
I pledge to you that it will be your eyes into which I smile every morning.
I pledge to you my living and my dying, each equally in your care.
I shall be a shield for your back, and you for mine.
I shall not slander you, nor you me.
I shall honour you above all others, and when we quarrel,
we shall do so in private and tell no strangers our grievances.
This is my wedding vow to you.
This is the marriage of equals.
 
  • Tykkää
Reactions: Criminal Mind
Mie olen handfasting -kannattaja. Paljon joustavampi kuin avioliitto. Siinä siis parin kädet rituaalisesti nauhoin sidotaan yhteen, mutta seremonian valat voivat olla esimerkiksi, että henkilö, joka johtaa seremoniaa kysyy parilta yksitellen: "Tuotatko kumppanillesi tuskaa?" johon vastataan "Saatan tuottaa", seuraava kysymys on "Onko se aikeesi?" johon vastataan "Ei". Uusi kysymyssarja alkaa kun uusi kiepautus nauhaa on kiedottu parin kätten ympärille. Handfasting -suhde solmitaan usein määräajaksi, mutta sen kestettyä määräajan sen voi aina uusia. =)

You cannot possess me for I belong to myself.
But while we both wish it, I give you that which is mine to give.
You cannot command me for I am a free person.
I pledge to you that it will be your eyes into which I smile every morning.
I pledge to you my living and my dying, each equally in your care.
I shall be a shield for your back, and you for mine.
I shall not slander you, nor you me.
I shall honour you above all others, and when we quarrel,
we shall do so in private and tell no strangers our grievances.
This is my wedding vow to you.
This is the marriage of equals.

Liikaa magiaa ja sääntöjä. Ei minun tarvitse katsoa naista kuin silmiin, niin me molemmat tiedetään missä mennään. Siinä on jotain todellista ja aitoa, kaikki muu on pelkkää paskaa.

Ei millään pahalla.
 
Nykyajan Suomessa tälläisillä asioilla ei tunnu olevan mitään virkaa. Ero otetaan samantien jos mikropopparit ei onnistunut.

Onko millään enää oikeasti yhtään mitään väliä ? Jos munassa kihelmöi siihen malliin, niin ei muuta kuin vessaan panemaan tai jos nainen huomaa, että vaippojen vaihto vituttaa, niin ei muuta kuin hakemaan jännitystä elämään.

Sitoutuminen ja toiseen luottaminen on pelkkä vitsi. Tilalle on tullut, musta tuntuu, että tekee mieli panna naapurin Jarmoa/Liisaa ja koska musta nyt tuntuu tältä on se oikein.

olen täysin samaa mieltä!
nykyään ei edes yritetä, jos ne popparit kärähtää kerran niin se on siinä ja eropaperit vetämään.

itse olen tässä vanhankansan ihminen ja ajatus on se että kerran "tahdon" on sanottu niin se sitten on tarkoittaa kuolemaan asti, ja voin sanoa että he*****n raskasta on välillä ollut muistaa päätöksensä kun toinen on ottanut hermoon. mutta silti ei eroa ole heitetty ilmaan.

ja tuo vieraissa käyminen ei ole edes vaihtoehto, ja mieheenikin luotan 120% että en vakoile tekstiviestejä tai sähköposteja ja hän saa käydä harrastuksissa ja kavereidensa kanssa ulkona.

vaikka palstalta olen "oppinut" että uskollista miestä ei olekaan, mulla on käynyt sitten ns "pirun"hyvä tuuri kun omani olen löytänyt. ja itse olen menettänyt mielenkiintoni muihin miehiin kun miehini aikoinaan löysin, ei ole kertaakaan käynyt edes mielessä muut miehet seksi mielessä.

mutta töitä saa välillä tehdä ja välillä kaikki soljuu kauniisti omalla painollaa.

eipä tässä taas muuta.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
olen täysin samaa mieltä!
nykyään ei edes yritetä, jos ne popparit kärähtää kerran niin se on siinä ja eropaperit vetämään.

itse olen tässä vanhankansan ihminen ja ajatus on se että kerran "tahdon" on sanottu niin se sitten on tarkoittaa kuolemaan asti, ja voin sanoa että he*****n raskasta on välillä ollut muistaa päätöksensä kun toinen on ottanut hermoon. mutta silti ei eroa ole heitetty ilmaan.

ja tuo vieraissa käyminen ei ole edes vaihtoehto, ja mieheenikin luotan 120% että en vakoile tekstiviestejä tai sähköposteja ja hän saa käydä harrastuksissa ja kavereidensa kanssa ulkona.

vaikka palstalta olen "oppinut" että uskollista miestä ei olekaan, mulla on käynyt sitten ns "pirun"hyvä tuuri kun omani olen löytänyt. ja itse olen menettänyt mielenkiintoni muihin miehiin kun miehini aikoinaan löysin, ei ole kertaakaan käynyt edes mielessä muut miehet seksi mielessä.

mutta töitä saa välillä tehdä ja välillä kaikki soljuu kauniisti omalla painollaa.

eipä tässä taas muuta.

Minä olen rakastunut, eronnut paskiainen. Hyvissä merkeissä erottiin, ei oltu naimisissa mutta todella pitkä suhde meni vituiksi. Ei sitä sielujen sympatiaa myydä missään Anttilassa, joten kannattaa pitää kiinni jos jotain todellista tässä elämässä löytää.

Kaikki nyksät ovat olleet niin perseestä, että oikeastaan ihan sama. Pelkkää naaman vääntelyä ja irvistelyä, teatteria. Mistä löytää jotain aitoa, muuta kuin pelkkää paskaa.
 
Joko sitä taikaa löytyy tai sitten ei. Mihinkäs sitä kaikenmaailman rimpsunrampsuja tarttee.

Onneksi teitä miehiäkin on erilaisia, että tämmöisetkin nöttiäiset voivat löytää hengenheimolaisia.

ArwenAragornKiss.jpg
 
No mie olen niin vanhanaikanen, että jo se kihlasormus merkitsi sitä että jossain vaiheessa menen tän ihmisen kanssa naimisiin.
Ja jo kun tavattiin niin mies (mieheni) edusti miulle kummallista asiaa. Olin nuori ja ujo mutta miehen seurassa olin rennompi kuin muiden miehenpuolikkaiden joita olin siihen asti tavannut. Siinä tuntui jotain tuttua ja turvallista heti alkuun.
No, esikoinen oli jo masussa kun naimisiin mentiin ja sekin tapahtui vähän sukulaisten "painostuksen" takia jo talvella vaikka meillä oli ajatuksena mennä seuraavana kesänä. Mutta kun sanottiin että pakko olla naimisissa ennen vauvan syntymää niin aateltiin että no mennään nyt sit kun oltais menty joka tapauksessa. Myöhemmin vaan:)
 
Jokainen tyylillään :) Meikäläinen on nyt etsintävaiheessa ja pikkuisen jopa kyynistynyt niinkuin huomaat. Mutta eiköhän se meikäläinenkin löydä kun tässä tarpeeksi räveltää ja sählää aikansa.

Onnea vain teille ja kaikkea hyvää.

Etsintä on se paras osuus. En itsekään ole vakiintunut, mutta tämän lyhyen keskustelun perusteella Tukkajumala ei ainakaan olisi oikea vaihtoehto. :D
 

Similar threads

L
Viestiä
2
Luettu
1K
Aihe vapaa
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
L
Y
Viestiä
3
Luettu
2K
V

Yhteistyössä