Lastensuojeluilmoitukset
Lastensuojelun käytännön työssä on noussut erittäin valitettava ilmiö: perättömät tai aiheettomat lastensuojeluilmoitukset. Hiljattain voimaan tullut uusi lastensuojelulaki velvoittaa lasten kanssa työtätekevien tekemään lastensuojeluilmoituksen, jos on aihetta epäillä lapsen olevan kaltoin kohdeltu. Lain intentio oli välillisesti sanktion uhalla saada lapsien kanssa työskentelevät tekemään ilmoituksia. Kuka tahansa voi tehdä ilmoituksen myös nimettömänä. Lastensuojelun on tarkastettava jokainen ilmoitus ja tutkittava johtaako ilmoitus lastensuojelun asiakkuuteen.
Lakimuutos johti useimpien kuntien lastensuojelun kaaoottiseen tilaan. Eräässä kunnassa oli tehty yhdestä ainoasta perheestä yli 300 lastensuojeluilmoitusta, eikä niistä yksikään johtanut lastensuojelun asiakkuuteen. Epätoivoinen lastensuojeluntyöntekijä valitti lehden mielipidekirjoituksessa sitä, että todelliset lastensuojelua tarvitsevat asiakkaat joutuivat odottamaan palvelua, koska kaikki oli tutkittava. Monissa kunnissa on 3 kuukaudenkin mittainen 'jono' tutkittavia ilmoituksia, joista lopulta vain murto-osa päätyy asiakkuudeksi.
Uusi laki pyrkii painottamaan avohuollon tukitoimenpiteiden merkitystä, jotta vältyttäisiin huostaanotoilta. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan se johtikin kaaokseen, jossa avohuollon tukitoimenpiteiden arviointi tapauskohtaisesti hukkuu valtavaan ilmoitusmassaan.
Helsingissä oli tapaus, jossa nimettömänä tehdyt lastensuojeluilmoitukset johtivat poliisitutkintaan ja päätyi lopulta Käräjäoikeuteen, jossa ilmoituksia tehnyt pariskunta tuomittiin rikosnimikkeellä ja saivat suhteellisen suuret vahingonkorvausvaateet.
Mistä sitten johtuu, että suurin osa tehdyistä ilmoituksista on aiheettomia? Sosiaalitoimen vastaus on: aikuisten riidat esim. tonttien lauta- aitojen korkeuksista lähteneet kinat, opettajan antaman huonon todistuksen vuoksi vanhemmat kostivat opettajan perheestä lastensuojeluilmoituksella, lääkäri ei puoltanut ajokortin myöntämistä - lastensuojeluilmoitus lääkäristä, perheet kilvan tekivät ilmoituksia toisistaan eikä koston kierteelle ole loppua tulossa, vanhempien silkkaa sairaaloista, kuvitteellista valtaa jne.
Ilmiö on vakava, sillä sen kustannukset ovat valtaisat koko yhteiskunnalle ja samalla ne, jotka todella ovat avohuollon tukitoimenpiteiden tarpeessa eivät sitä saa ajoissa. Ruotsissa on pohdittu eri työryhmissä, miten aiheettomat lastensuojeluilmoitukset voitaisiin sanktioida, jotta se ei kuitenkaan johtaisi taas toiseen äärimmäisyyteen - oikeita tapauksia ei ilmoitettaisi.
Eräässä koulutusfoorumissa sosiaalityöntekijä näki ainoaksi keinoksi poliisitutkintapyynnön. Jos ilmoitus on tehty nimettömänä, poliisilla on oikeus saada teletunnistetiedot. Eräs tunnettu yritysjohtaja sanoi kerran, että heille on palkattu juristi, joka hoitaa hänen perheestä tehdyt perättömät ilmoitukset. Tällaiseen yhteiskuntaanko olemme menossa?