Kateellinen, et taida olla kokenut sektiota, joten kannattaisi miettiä mitä sanoo..
AP, itse olin tuossa tilanteessa reilu vuosi sitten. Magneettikuvat otettiin ja lääkäri totesi minulla olevan loistavan luuston ja perätilasynnytyksen olevan hyvä vaihtoehto. Päädyin sitten perätilasynnytykseen, perätila ilmeni yllättäen raskausviikolla 37 tai 38. Pari käännösyritystä tehtiin, mutta ne eivät onnistuneet. Sitten lasketunajan jälkeen ilmeni, että vauvalla onkin varpaat alimmaisena eli ei ollutkaan täydellinen perätila ja synnytys evättiin ja sektio oli edessä.
Itse pelkäsin enemmän sektiota kuin perätilasynnytystä, mikä sekin tietysti pelotti. Mutta esikoisen normi alatiesynnytys, mikä meni lähes oppikirjan mukaan loi uskoa siihen, että tästä selvitään (synnytyksestä). Mutta tuossa jalka-perätilassa oli omat riskinsä ja lääkäri siis kielsi synnytyksen alakautta. Toisaalta oli helpotus kun päätös tuli ylemmältä taholta, eikä siihen voinut itse vaikuttaa.
Sektiosta toipuminen kesti paljon kauemmin kuin alatiesynnytyksestä. Särkylääkkeitä jouduin syömään HUOMATTAVASTI enemmän ja pidempään kuin alatiesynnytyksessä. Muutenkin toipuminen, vauvanhoito ja liikunta oli rajoitetumpaa. Esikoista en saanut nostaa syliini yms.
Mutta sektiossa kävi ilmi, että vauvalla oli napanuora kahdesti olkavarren ympräi, ehkä siksi käännösyritykset eivät onnistuneet, enkä edes halua ajatella mitä synnytyksessä olisi voinut käydä. Tämä ei käynyt ilmi ultrissa eikä magneettikuvissa ennen sektiota (mietittiin sitä alatiesynnytystä), joten ehkä tälläkin oli syynsä.
Suosittelen, että käyt kätilön kanssa juttelemassa vaihtoehdoista. Se ainakin rauhoitti minun mieltäni, päätät sitten mitä päätät. Itse olen molemmat kokenut (tosin en perätilasynnytystä) ja mielummin synnyttäisin alakautta. Itse sektio toimenpiteenä on kivuton, mutta ne kivut alkaa leikkauksen jälkeen kun puudutus lakkaa ja yritäpä nousta sängystä käyttämättä vatsalihaksia, mitkä on leikattu katki.... tosin tähänkin opastetaan ja siitä selvitään. Lisäksi kun nouset sängystä ensimmäistä kertaa niin hoitaja on auttamassa ja matka huoneen vessaan tuntuu erittäin pitkältä. Mutta lääkkeitä kyllä saa! Alatiesynnyttänyt kaveri pyysi 3 kertaa buranaa,eikä hoitaja muistanut tuoda. Itse soitin kelloa niin hoitaja tuli särkylääkkeiden kaa huoneeseen, että oisko tarvetta....
Synnytys taas on itsesssään kivulias, mutta jotenkin luonnollinen kuitenkin. Ja minusta ne kivut pääasiassa katoaa kun synnytys on ohi. Eppari jouduttiin esikoisen kohdalla leikkaamaan ja olihan sekin kivulias, mutten vertaisi koskaan sektiohaavan kipuun.
Mutta päätät niin tai näin, niin uskon että hyvin siitä selviät. Ne ei perätilaa päästä synnyttämään ellei siihen ole hyviä edellytyksiä ja lääkäri on hommassa mukana ja sua seurataan tarkemmin kuin normi synnytyksessä eli herkemmin lähdetään sektioon. Minut ainakin olisi ultrattu vielä synnytyksen käynnistyttyä ja katsottu että vauva on ok asennossa, muuten ois menty päivystyssektioon (jos vaan vielä aikaa tarpeeksi, muuten ns. kiireellinen sektio mihin mies ei ois päässyt mukaan).
Ja se vielä, että normi synnytyksen jälkeen sä saat heti vauvan rinnalle. Sektiossa näet vauvan ja sit sut kärrätään heräämöön missä oot yksinäs pari tuntia hoitsujen kaa ja isä ja hoitajat hoitaa sun vauvaa. Eka vuorokausi pitää olla vaan sängyssä katetrissa...ei kivaa. Vauva nostetaan rinnalle ja saat sen vierees ehkä nukkumaan, mut vaipat vaihtaa joku muu yms.
Tulipas sepostus, taitaa vielä vähän vaivata omaakin mieltä tuo kohtalo. Tuntui epäreilulta, ettei mun kroppa toiminut niinkuin piti...
