No tämä meidän kuopus, päätti heittää itsensä totaalisen poikittain kun viikoja oli 39+6, vatsa meni vaan jännästi kantikkaaksi hetksi, ihmettelin itsekkin, että mithän siellä nyt meuhkataan.
No ulkoisesti kännettiin kun viikkoja oli 40+2.
Menin paikalle ihan reippain mielin, mutta sitten tuli joku pelko ja ahdistus, koska kukaan ei ollut kertonut mitä se kääntäminen käytännössä on.
Kätilö kun tuli sanoin, etten taida haluta sitä kääntämisyritystä, no kätilö rauhoitteli ja kertoi mitä tehdään ja maksimissaan kuinka kauan yritetään (max siis 10min), antoivat jotakin rauhoittavaa, menin normaalille sairaalasängylle makaamaan jalat pääpuolessa, pääpuolta nostettiin puoli-istuvaan asentoon jotta vauva valuu ikäänkuin ylöspäin (siis omaa päätäni kohti).
Lääkäri joutui kääntämään koko ympyrän koska vauva oli jännästi niskat kenollaan, koko kääntö yritykseen meni 5minuuttia ja siinä välissä ultrattiin kerran ja katsottiin tilannetta.
Mitään en tuntenut, paitsi sen kun lääkäri otti vatsanpäältä kiinni, ei siis tehnyt kipeää.
Vauva saatiin käännettyä, mutta samana ilta möykkäsi taas melkolailla, onneksi ei enää heittänyt itseään poikkiteloin, vaan synnytin normaalisti alateitse, käynnistettynä kun viikkoja oli kasassa 42+3.
Luulen, että jos kysyt mitä se homma käytännössä on, niin on sulle itselle paljon helpompaa mennä, eikä samalla tavalla pelota.
Mulla jos olisi lähtenyt synnytys itselleen käyntiin, ennen kääntöä, olisi ollut edessä hätäsektio, ja jos vedet olisivat menneet, en olisi saanut liikkua enää pätkääkään, vaan heti olisi pitänyt mennä vaakatasoon, vaikka sitten kesken kauppareissun, sillätavalla hullunkurisesti oli herra itsensä vääntänyt =)