Perätilavauvan synnyttäminen alateitse?

Kertokaahan te, joilla on perätilasynnytyksestä kokemuksia, että millaista se on! Ainakin tuolla heinäkuisissa on paljon meitä, joilla vauva viihtyy perätilassa ja synnytys mietityttää. Millaisia kommentteja tuli lääkäreiltä, miksi valitsit alatiesynnytyksen (vai saitko itse oikeasti valita?) ja miten valitsisit nyt? Voithan kertoa myös jotain, mitä kaikkien pitäisi valintatilanteessa ehdottomasti tietää.. Kiitos ainakin minun puolestani jo etukäteen kaikille jotka viitsivät vastata!!

 

Mulla oli suunniteltu sektio perätilan vuoksi,käsittääkseni ensimmäistä ei ainakaan suositella alakautta syntymään. Mutta on niitäkin jotka ovat näin synnyttäneet .Ja luultavasti voit ainakin vaatia sektiota. On riskiä jos vauva alkaa syntymään alakautta...
Olen myös lyhyt,153cm,jonka vuoksi pitää miettiä lantion kokoa synnytykseen,saattaa päätyä sektioon pituudenkin vuoksi.
Nämä ovat kuitenkin sairaalakohtaisia juttuja,niissä erilaisia toimintatapoja. Keskustele ammatti-ihmisten kanssa tulevasta.

 

Itselläni ei kokemusta ja suunniteltu sektio edessä lantion ahtauden vuoksi ja onpas tämä asukki vielä perätilassakin.
Mutta jos aikoisin perätilanvauvan alateitse synnyttää, vaatisin ainakin pelvimetrian (lantion kuvauksen) jossa näkee mahtuuko tulemaan vai ei.
Ja onhan se suunniteltu sektio parempi vaihtoehto kuin hätäsektio.

 

Joo muakin kiinnostaa mitä kokemuksia asiasta ihmisillä...Itsellä perätilavauva tulossa rv 35+4

Synnytän TAYS:issa joka on kuulemma kuuluisa siitä että perätilasetki tulee usein alakautta..ite ainakin haluan synnyttää iha normaalisti ellei jotai ongelmia sit ilmaannu..paha kesähelteillä parannella sit leikkaushaavaa :/

 

Perätilaa suositellaan synnytettäväksi vasta 2. lapsen kohdalla, ja silloinkin pitää katsoa tarkkaan lantion tilavuus suhteessa vauvan kokoon. Tuttava synnytti 1. perätilass ja hyvin meni, tosin porukkaa, eli lääkäreitä ja kätilöitä oli aika liuta enemmän paikalla kuin norm synnytyksessa. Teki kuulemma turvallisen olon

 

Pinuski84 - sähän olet Rovaniemeltä, joten täällä saa äiti kertoa oman mielipiteensä asiasta synnyttääkö sekstiolla vai ei.. kätilö sanoi näin viime viikolla äippäpolilla.

 

Synnytin viime joulukuussa perätilassa olleen esikoiseni alateitse. Hän päätti totaalisesti asettua perätilaan, eli "sponttaneja" kääntymisyrityksiä ei ollut lainkaan. Itselläni oli istukka etuseinämässä (?) joten kääntämistä ei voitu harkitakkaan istukan repeämisriskin takia. Itse olin ehdottomasti alatiesynnytyksen kannalla! Keskustelin asiasta kolmen eri lääkärin kanssa, ja kaikki he tukivat alatiesynnytystä - perätilasta ja ensisynnyttäjästä huolimatta. Viimeisillä rv:lla kävin lähes viikottain ultrassa, jottei vauveli päässyt kasvamaan liian isoksi (max. 3,5 kg) ja myös lantioni kuvattiin. Koska kokoarvio oli alle 3 kg ja lantioni "erinomainen" ei estettä alatiesynnytykseen ollut. Eräs tärkeimmistä tekijöistä oli kuulemma kuitenkin vahva oma motivaationi alatiesynnytykseen.
Kuten joku jo mainitsikin, synnytyksessäni oli sitten mukana kaksi kätilöä, gynekologi ja lastenlääkäri. Synnytys oli vaikea / haastava, mutta ei perätilan takia! Vaikeudestaan / haastavuudestaan huolimatta olin heti synnytyksen jälkeen sitä mieltä, että tein oikean ratkaisun kun päädyin alatiesynnytykseen. Ja saman tekisin ehdottomasti nyt!

 

Samoja pohdintoja täällä harrastetaan...
Mulla kans vauva viihtyy perätilassa. tai aika usein se asettuu viistotilaan eli pää on vasemman kylkikaaren alla jo peppu oikean nivusen tietämillä. Vielä se mahtuu aika paljon siellä pyörimään, mutta "aktiivisia" kääntymisyrityksiä ei ole ollu. Ultra mulla on muutenkin määrätty 36+3 ja silloin katotaan samalla synnytystapaa et mitä tässä sit tehään. Kääntämisyrityksestä on puhuttu, mutta ihmettelen kyllä et miten se on edes mahdollista kun istukka on tuossa edessä.
Olen itekseni miettiny et jos lääkärit on vahvasti sitä mieltä et vauva on sopivan kokoinen ja tarjonta sellainen että perätilassa on mahdollista yrittää alakautta synnyttää niin olen kyllä siihen aivan valmis. Esikoinen oli 3370g ja syntyi käsi poskella niin jotenkin on sellainen "luottavainen" olo et vois perätilavauvakin mahtua tulemaan.
No saas nähä mitä sitten lääkäri sanoo...

Kojo 34+5

 

Täällä odotellaan kans perätilassa olevaa kaiffaria rv 34+3. Ensi viikol sit ulkokääntöyritys lähempänä rv 35, toivottavasti saavat käännettyä.
Leikkausta pelkään enemmän kuin ruttoa!!!!

 

Kiva kuulla positiivisiakin kokemuksia asiasta. Minulla kävi onnellisesti, ja vauva on nyt viikon verran ainakin viihtynyt raivotarjonnassa, joten toivottavasti turhaan olen tuon asian kanssa hätäillyt.. Pörrin tavoin minäkin pelkään leikkausta aikasta paljon, ja jos siltä voi välttyä, ja valintaa tuettaisiin, niin perätilassakin olisin valmis alateitse synnyttämään. Mutta toivottavasti nämä pohdinnat ovat tämän kanssa nyt ohi. Ja tosiaan, toinen lapsemme kyseessä..

Pinuski 36+3

 

Mulla kans vauva on pyörähtänyt rt:hen viimeviikon loppupuolella. Perjantaina menin ultraan ja maholliseen kääntöyritykseen ja tsadaa... poju olikin oikein päin. Ja oli vielä tänäänkin neuvolatädin mukaan Joten toivotaan että myös pysyy oikeinpäin
Kojo 36+5

 

Mulla oli nelikiloinen tyttö perätilassa, en antanut kääntää koska oli koko raskausajan istua nakottanut samassa asennossa ja ajattelin että hänellä on varmasti hyvä syy siinä olla. Muuten oli kyllä vilkkaasti liikkuva, mutta kieppejä ei heitellyt. Ja hyvä etten kääntää antanut; sektiossa todettiin erittäin lyhyt napanuora. Kääntöyrityksestä olisi päädytty hätäsektioon aika isolla varmuudella. Gynekologi kyllä suuttui kun kielsin kääntämästä, mutta ei kaduta yhtään. Jätti mut siihen tutkimuspöydälle, istui alas, saneli lyhyesti ja poistui paikalta sanomatta MITÄÄN. Kätilö sitten sanoi mulle että voit nousta sieltä pöydältä ja pukeutua, katsotaan nämä sektioasiat tässä sitten.. Tyttö oli niin iso, ettei alateitse lähdetty yrittämään vaikka olin aiemmin synnyttänyt alateitse raivotarjonnassa helposti 4,7kg pojan. Kiukkuinen gyne ehti kertoa ennen kuin kieltäydyin ukokäännöksestä että Suomessa ei nelikiloisia perätilassa missään ehdoin tahdoin synnytetä.

 

Moikka! Minä synnytin esikoiseni perätilassa. Käännösyritykset ei onnistunut ja syy siihen selvisi synnytyksen jälkeen eli tyttärellä oli lyhyt napanuora. Kaikki meni hienosti. Synnytys käynnistettiin raskausmyrkytyksen jälkeen viikolla 40+3. Tyttö syntyi reilussa kolmessa tunnissa, ponnistus 11 minuuttia. Lantiokuvissa ja painoarviossa kaikki oli ok, joten halusin ehdottomasti synnyttää alateitse. Sairaala oli KHKS. Ehdottomasti synnyttäisin perätilan uudestaankin. Palstoilla pyörii paljon pelotteluita asiasta turhaan ja vanhojakin tietoja löytyy. Myös sairaaloissa eroavaisuuksia.

poika oli raivotarjonnassa ja oli hassua kun täytyi ihan tosissaan ponnistaa sitä päätä ulos, perätilassa kun tulee ensin pienempi osa ja pään auttaa lääkäri. Salissa oli tosiaan väkea mutta se ei häirinnyt yhtään. Oli tosiaan turvallinen olo. Ei Suomessa oteta riskejä joten minä ainakin luotan lääkäreiden mielipiteisiin. Ja tosiaan tuo motivaatio on tärkeä. Ei siinä kesken voi sanoa että leikataan sittenkin. Minä ainakin rohkaisen jos kaikki mitat on ok ja lääkärit suosittelee.

 

Minulla oli myös esikoistyttö perätilassa loppuun saakka. TAYSissa synnytin ja viimeiseen saakka minua kannustettiin synnyttämään alateitse, sillä lääkäreiden mielestä vauva oli sopivan kokoinen, ultralla kuvattuna 3,5kg ja käsituntumalla sitäkin pienempi.
Itse olisin halunnut alatiesynnytyksen, mutta vauvan käännyttyä viikolla 32 perätilaan, alkoi alatiesynnytys mietityttämään. Kaikki tutkimukset tehtiin, kuvattiin, yritettiin kääntää, ultrattiin ja uskoin lääkäreitä, kun he sanoivat, että synnytä vaan alakautta. Lantiosta piti mahtua isompikin vauva tulemaan. Vaadin kuitenkin sektiopäivää, tosin vasta lähellä laskettua aikaa, sillä epäilykseni vain vahvistuivat, minusta tuntui, että vauva oli iso.
Sektiolla siis syntyi, vaikka vauva lähtikin itse kolkuttelemaan ovia kahta päivää aiemmin. Minun tapauksessani on todettava, että onneksi pääsimme kuitenkin sektioon saakka, sillä sen jälkeen lastenlääkäri kävi kertomassa, ettei tyttö olisi ikipäivänä mahtunutkaan alakautta. Painoarviot heittivät melkoisesti ja synnytin nelikiloisen tytön, jonka pää oli yli 40cm ympärysmitaltaan. Enpä tiedä mitä olisi tapahtunut, jos alatiesynnytys olisi ehditty aloittaa...
Jos painoarvio olisi ollut lähempänä kolmeakiloa niin olisin varmasti suostunut alatiesynnytykseen, tosin pään kokohan siinä ratkaisee. Meillä juuri se oli suuri. Mutta kyllä ihan ensisynnyttäjiäkin kannustetaan alatiesynnytykseen, mutta taitaapi TAYS olla niitä ainoita...

 

synnytin ensimmäisen lapseni perätilassa 06 ja sairaala yllätys tays. Painoarvio meni oikein 3200g ja lantio kuvattiin ja mahtui sieltä tulemaan.. Minulta ei kyllä juurikaan kysytty et mitä haluan tehdä vaan kannustettiin ainoastaan alatiesynnytykseen.. Ja olen ensikertalainen ja uskoin kiltisti lääkäreitä. En ollut kuullut keneltäkään tarinoita perätilasta.. Synnytys meni ihan ok. Kesto 22 tuntia ja ponnistus vaihe 2min. Mutta 3 asteen repeämä ja virtsaputki ja peräsuoli mukaan luokien. Ja sain juuri sen käsityksen et se johtui siitä kun peppu tulee ensin ja se on juurikin isompi mutta antaahan se myöden. JA myös siitä ponnistusvaiheen lyhyydestä. Mutta ponnistusvaihe pitää ollakkin nopea, koska lapsi ei saa happea siinä vaiheessa enään kun on siellä synnytyskanavassa jumissa. Ne vaan huusi ja huusi et pakko ponnistaa ja sydänääniä ei enään kuulunut. se oli kyl elämäni kauhein hetki!! Jos olisin pikkuhiljaa työnnellyt enkä niin raivolla niin olisin säästynyt ainakin osalta repeämistä!!! Nyt synntyin kakkosen ja synnytys oli aivan erillainen. 5 miljoona kertaa helpompi. Johtuen kyl siitäkin ettei tätä viim. käynnistetty. Perätila käynnistettiin, joten supiostukset oli aivan karmeita ja koko ajan päällä. Supistuskäyrät niin katossa et se paperi ei riittänyt. Ja puudutusta eivät suostuneet antamaan ennen kuin olin sen 7cm auki. Se johtui kuulemma perätilasta.. Eli kärsin ensimmäiset 15 tuntia Ponnistus tarvetta ei tullut ikinä vaikka olin ollut jo 5 tuntiakokonaan auki. sit kysyin lupaa vaan et alan ponnisteleen. niin sieltä se pikkuhiljaa alkoi valumaan. Sit minulle sanoikin toinen kätilö et perätilassa ei aina tule ponnistus tarvetta ollenkaan kun se pää ei sinne paina. minulla vauva ei edes laskeutunut synnytys kanavaan vaan ponnistin sen itse sinne. ja sit ei enää lopussa saanut kuin makoilla. ja ponnistaa ainoastaan siinä tietyssä makuu asennossa. Nyt kävelin sit koko synnytyksen ajan =) Otin siis ilon irti!! Nyt kävelin itse heti synnytyksen jälkeen.. Viimeksi en edes istunut 3kk ollenkaan ja tikkejä tulikin se 30. Nytkin tuli 5, mutta se ei tuntunut missään. Viimeksi ompeleet tulehtui 5 kertaa Ja olo oli aivan tuskainen ensimmäiset 3 viikkoa. Sairaalassa en pystynyt edes ottamaan lasta viereeni vaan jouduin aina soittamaan apua.. Siis hoitajan paikalle.. Mutta itse synnytys muuten oli rauhallinen lukuunottamatta sitä ponnitusta ja sitä ettei sannut puudutusta. Ja muutenkin olisi ollut helpompi jos ei olisi käynnistetty ja tippaa pidetty täysillä vaikka omatkin supparit todella napakoita.. Silti se siletä mahtui tulemaan ja hirveän pahoja traumoja ei jäänyt. Ja onhan aina tämä toinen synntys helpompi!! Silti olisin tämän kokemuksen perusteella synnyttänyt tämän toisenkin perätilassa jos olisi tarvinnut!! Pekään niin paljon leikkausta. Mutta olisin kyllä toipunut varmaan leikkauksesta paremmin kuin siitä synntyksestä..

 

Mulla lapsonen yllättäen viime metreillä kääntynytkin perätilaan, nyt rv 38+3. Koko ajan ollut RT:ssä muutoin. Päätös olisi tehtävä tiistaina, alatiesynnytys vaiko sektio; ensin kuvataan tietty lantio, että mahtusko edes alateitse tulemaan.

Vasta kauhean sektiokuoleman lukeneena iltasanomista ja muutenkin, pelkään leikkausta ihan kamalasti ja toivoisin normisynnytystä. Lapsi kuulemma tällä hetkellä vain 2.5 kilonen, että voisi sen puoleen mahtuakin alateitse...
Nyt pitäisi sitten päättää mitä tehdä, ja koko raskausajan hyvin mennyt odotus muuttuikin kauhun odotukseksi, että miten tää tulee onnistumaan...

 

Synnytin esikoiseni yllätysperätilana alateitse kättärillä. Lapsivesi meni kotona ja muutaman tunnin päästä kättärillä sanoivat että kohdunsuu auki 7 cm ja lapsi täydellisessä pakaratarjonnassa. Menin autolla vaikka maaten olisi pitänyt kulkea. Neuvolassa rt-merkinnät loppuun asti ja hiukan nauroivat kun sanoin että epäilen taaperon istuvan. Siitä suppareissa sitten päätin että alateitse mennään ja pelvimetria ehdittiin just ottaa kun sitä vaadin. Luomuna synnytin kun mitään kivunlievitystä ei enää kannattanu ottaa ja kaikki meni hyvin. Ainoa minulle yllätys perätilassa oli se, että vaikka kohdunsuu oli täysin auki ja ponnistamisen tarve valtava, piti odottaa todella kauan että perä laskeutui -2 eli tarvpeeksi alas. Läähättäminen ym oli todella vaativaa ja ponnistutti koko ajan. Perä laskeutuu kuulemma hitaammin kuin pää ja ponistaminen aloitetaan vasta kun perä alhaalla eli aika ahtaassa synnytyskanavassa minimoidaan. Ponnistusvaihe todella nopea kun pari tuntia sitä lupaa odoteltiin!!! perätila synnytetään aina jalkatelineissä että lääkäreillä tilaa, mutta itse en kokenut niitä inhottavina. Tietysti kätilö asetti minut niihin telineisiin jo kolme tuntia ennen kuin lääkärit antoivat ponnistusluvan kun perä ei laskeutunut. Supparit hiukan ikäviä kun on jalat kohti kattoa ja kiinni telinekupeiossa. Itse nynnytys mielestäni kivuton yllätyksekseni ja kaikki meni nopeasti. Ensi peppu, ja lääkärit auttoivat kädet ja pää vedettiin lopuksi lääkärin toimesta. Yhdellä valtavalla ponnituksella nappula syntyi ja itse kävelin salista. Tekisin kaiken uudestaan ja mitään pahaa sanaa ei ole sanottavana. Henkilökuntaa pyöri ympärillä kymmenittäin ja kaikki olivat todella kannustavia. H-hetkellä tupa oli täynnä ja turvallinen olo oli :hug:

 

Rv 37+4 ja vauva on ilmeisesti ollut koko ajan perätilassa. Mua on oikeastaan koko ajan valmistettu sektioon, kun on esikoinen kyseessä. Viime lääkärikäynnillä tulikin sitten täyskäännös asiaan. Lääkäri oli vahvasti alatiesynnytyksen kannalla ja multa otettiin sitten lantiosta kuvat jne. Mikä tässä ahistaa on se, että lääkäri on nyt täysin toista mieltä mitä edelliset lääkärit (4 kpl) ja erityisesti sitä mitä häntä edeltävä lääkäri on sanonut vauvasta.

Eli sektio oli viimeistä edeltävän lääkärin mielestä todennäköisin, sillä meidän vauvan mitat eivät hänestä olleet sopusuhtaisia, eli pää on suhteessa iso vartaloon nähden, mikä lisää kuulemma ongelmia alatiesynnytyksessä ja painoarviokin oli aivan toista.

Nyt viimeksi ollut lääkäri kumosi nämä kaikki näkemykset... Eli mitähän mun nyt pitäis sitten ajatella asioista... Ainahan sitä aika on mennyt eteenpäin ja muutoksia voi hyvin tulla sitäkin kautta. Mua vaan ahdistaa se, että nyt mun pitäis olla asiantuntija asiassa mistä mulla ei oo mitään mielikuvaa. Oon tokin lukenu paljon vastoinkäymisistä niin alatiesynnytyksestä kuin sektiosta. Mulle ei oo mitään väliä kummalla tavalla synnytän, kaikista tärkeintä on se, että se olisi se paras tapa vauvalle....

Ens kerralla katotaan sitten ne mun kuvat ja päädytään johonkin ratkaisuun... Mä toivon, että se ei mene siihen, et mun pitää ite päättää, miltä se on nyt vaikuttanut.... Haluaisin luottaa asiantuntijaan, mutta kun nekin ovat nyt sitten vastakkain...

Mitäs te tekisitte?

 

Minulla todettiin yllätysperätila vesien menon jälkeen synnärillä ja koska synnytys oli alkutekijöissään ja painoarvio povasi suurta lasta niin mulle ei annettu muuta vaihtoehtoa kun suostua sektioon.
Sektion jälkeen lääkäri sanoi että lapsi on ollut perätilassa jo kauemmin ja koska raskaus yliaikainen ei perätilaa voi synnyttää alakautta.mm.pää ei välttämättä jousta jos on ehtinyt muotoutua.Minun tapauksessa sektio oli siis lopulta ainoa ja turvallinen päätös.
Sitä en sitten tiedä vaikuttiko ensimmäinen synnytykseni päätökseen mutta lääkäri antoi tällä kertaa nämä perustelut.
Järkytys oli aluksi suuri ja pelkäsin leikkausta mutta lopputulos kruunasi kaiken. :heart: ihana tyttö.

 

kattikati: Jos et ole jo synnyttämässä... Saitko jo lantiokuvien tulokset?

Minulla omien tuntemusten ja ultiren perustella vauva oli perätilassa rv25 lähtien. Käännöstä yritettiin ainakin kaksi, ellei jopa kolme kertaa. Olin yllättynyt kun sairaalassa suositeltiin alatiesynnytystä. Perusteltiin aika hyvin mm. sillä, että hyvin suunniteltu perätilasynnytys on yhtä riskitön kuin alatiesynnytys ja riskittömämpi kuin sektio.

Kyselin ihmisiltä paljon ja luin kaiken mahdollisen. Yksi nainen, joka oli kokenut ensin perätilasynnytyksen ja sitten normaalin suositteli vahvasti sektiota. Sitten taas tälläkin palstalla oli ihmisiä, jotka olivat myös kokeneet molempia ja lähtisivät uudestaan perätilasynnytykseen.

Itse lämpenin jo ajatukselle, että pukkaan lapsen alateitse. Lantion magneettikuvat kuitenkin yllättivät; olen kuitenkin ulospäin aika leveälanteinen. Lantiomitta oli aivan liian ahdas. Sektio varattiin rv 40+2.

Vaikka tiesin, että sektio ei ole kivuton vaihtoehto niin sekin yllätti. Ja toipumisen rankkuus, vaikka siitäkin kerrottiin selkeästi. Jos alatiesynnytys menee hyvin niin toipuminen on helpompaa, vaikka itse synnytys ei varmasti sitä ole. Tosin jos haluaisin lisää lapsia niin en pelkäisi hetkeäkään sektiota.

Oletko jo lukenut Kuismanen ym. artikkelin "Mitä kerron synnyttäjälle, jonka sikiö on perätilassa". On tarkoitettu lääkäreille ohjeeksi:
http://www.terveysportti.fi/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=D94041.htm
Tosin toi on ärsyttävä artikkeli kun ei anna selvää vastausta

Mutta jos lantiomitat olisivat antaneet myöten niin minä olisin koettanut alateitse. En tiedä perustinko päätöksen järkeen vai tunteeseen. Ja tarkennukseksi, että jos lantiomitat olisivat olleet edes rajamailla niin todennäköisesti olisin itse päätynyt sektioon. En olisi ottanut riskiä.

Se mitä en tiennyt perätilasta on vauvan pään muoto: kätilöopiskelijat tuotiin erikseen katsomaan "tyypillistä perätilavauvan kirvespäätä", joka ei ole muotoutunut synnytyskanavassa.

Onnea matkaan!!! :heart:

 

Kiitos ajatuksista ja vinkeistä!

Tänään sain vastauksen lantiosta, joka lääkärin mielestä on oikein hyvä alatiesynnytykseen. Eli ilmeisesti oon nyt sitten valmistautumassa siihen. Jotenkin on vaan raskasta se, että kun ei tiedä vastauksia.. Siis kun tosiaan niitä vastakkaisia tapauksia ja kommentteja on niin paljon.. Lääkäri koitti kovasti vastata kaikkeen, mutta melkein aina tuli sitten se lisäys loppuun, että sitähän ei kyllä voi ihan varmasti tietää ennakkoon....

Siitäkin olin vähän yllättynyt, kun neuvolassa todettiin edellisviikolla, että tulevat varmasti käynnistämään synnytyksen, jos ei lähde itsestään käynnistymään, kun tämä tanakasti pepullaan istuva pienokainen on kaiken ohella sokerivauva... Lääkäri oli taas sitten sitä mieltä, että katsotaan sitten viikon 42 jälkeen... ja nyt oon siis viikolla 38... Voi kun ne puheet olisivat samalla linjalla... :'(

Eli voi olla, että tulen vielä muuttamaan mieltäni, jos synnytys ei lähde käynnistymään lähiaikoina... sillä hirvittää ajatus jalat eellä tulevasta pikku pullerosta... Eniten pelottaa, että siltä loppuu happi ja omalta kohdalta pelkään repeämistä... Inhottaa vaan, kun en haluaisi itse ottaa vastuuta siitä mitä nyt sitten tehdään... On se aika painolasti tulevaan, jos sitä joutuu vielä jossittelemaan jälkikäteen, kun nyt etukäteenkin se on ollut sitä...

Mutta yritän nyt tsempata itseäni sillä, että suurimmalla osalla synnytys menee ihan luontevasti....

 

Tiedän kyllä tuon tunteen! Piti muuten sanoa edellisessä, että ei ne "normaali" alatiesynnytystarinatkaan kaikki ole "hyvin meni"-juttuja. Siinä mielessä perätilasynnyttäjä on hyvässä asemassa, että tilannetta seurataan todella tarkasti.

Minä luottaisin henkilökunnan ammattitaitoon. Eivät he ota riskejä. Sektiosali on valmiudessa aivan vieressä jos jokin alkaa vähänkin menemään vinksalleen. Omalla kohdallani painoarviokin piti grammalleen (!) paikkaansa!

 

Mä sain eilen jutella pitkän uran tehneen kätilön kanssa, joka jutteli kokemuksen syvällä äänellä. Parasta oli, että se oli toiselta puolelta suomea, joten ei sen tarvinu "kumarrella" lääkäreiden mielipiteitä... Siis tähän asti on tuntunut, että kun on yrittänyt jutella asioista hoitohenkilökunnan kanssa, niin eipä oo oikein saanu mielipiteitä, kun lääkärin lausunnot on ollu niin vastakkaisia ja kaiken asian päällä painamassa. Siis ihan ymmärrettävää...

Toisaalta tuli mieleen, että sinällää jännää, ettei ainakaan omalla kohdalla näin odotusaikana oo vielä ollu paljoa yhteistyötä kätilöiden kanssa, jotka varmaan on kuitenkin se ryhmä, jolla on parhain näppituntuma (?)... Siis arvostan tosi paljon niin terveydenhoitajia, kuin lääkäreitä, mutta jotenkin nyt esim tämä edellä mainittu keskustelu tuntui niin hyvältä...

Mutta joo, pää meinasi seota, kun lähdin etsimään vastausta ja sain vain yksilötapauksia käsiin... Siis olen tietenkin kiitollinen niistä, mutta kun ei niistä voi tehdä mitään yleiskuvaa, siis kun jossain toisessa jutussa joku juttu on ollu se pelastava tekijä, niin toisessa se onkin ollut se tilanteen pahentajaa... Eli hysteria sitten vaan kasvoi, eikä "metsää nähnyt enää puilta"... Ja kun moni ammattilainen antoi niin erilaisia näkemyksiä... Nyt olo on tosi hyvä, kun tosiaan sain käydä nämä kaikki näkemykset ja kokemukseni läpi kokeneen konkarin kanssa, joka antoi myös selkeän yleiskuvan asioista...

Hyvin tiivistetysti siis hänen näkemyksensä: kannattaa lähteä luonnolliseen tapaan synnyttää, mikäli lantio ei ole sen esteenä. Synnytyksen aikana voi turvautua aina sektioon, jos tilanne sitä vaatii...

Jeps, mutta nyt alan nauttia taas näistä viimeisistä viikoista, jos tuo närästyskin antaisi pikkuhiljaa periksi