pelottako muita äidiksi tuleminen?

Itselle tulee vähän väliä sellainen epäilys kaivelemaan, että ehkä minusta ei olekkaan siihen. Onnelinen olen kylä kun äidiksi pääsen. Itsellää vaan ei ole oluut oikeen semmoosta kunnollista äidin mallia, että kyllä se pelottaa millä eväillä tässä nyt kasvattamaan lähdetään.

 

Tuolla on toinenkin pino suunnilleen samasta aiheesta. Että kyllä varmaan aika moniakin pelottaa, ja se, mitä ei ole itse lapsuudessa saanut, niin sen voi sitten "korvata" omalle lapselleen. On hyvä, että miettii, kuinka voi antaa parastaan lapselle, se puuttuva äidinmalli toimii toisinkin päin, eli jos tiedät, ettei oma äitisi ollut tarpeeksi hyvä äidinmalli, niin sinä taas voit päättää sen sijaan olla sellainen. Täydellisiä äitejä ei ole olemassakaan, eikä tarvitsekaan olla. Lapsi tarvitsee myös turhautumisia kasvaakseen, ja virheistä oppii. Riittää, kun on "tarpeeksi hyvä äiti".

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1209089

 

Mulla on ollu tosi luottavainen olo alusta saakka. Ekan raskauden aikaan joskus tuli olo, et onko tää tosiaan sitä mitä haluan. Sit ku kesken meni ni huomasin, et se ois ollu juuri sitä.. Ny ollu siis vain erittäin onnellinen tästä ja innolla odotan äitiyttä =) Ajan ja kokemuksen myötä äitiyteen kasvaa ja mä uskon, et niin susta kuin mustakin tulee tosi hyvä äiti :heart:

 

Mua on kans pelottanut.... ja edelleen (pari viikkoa laskettuun aikaan) tulee sellaisia paniikki kohtauksen tapaisia (siis ei nyt oikeita paniikki kohtauksia, vaan että panikoin että apua onko musta tähän) ja pelottaa että miten selviän.
Luulen että toi on kyllä aika normaalia esikoista odottaville.
Mua lohduttaa se, että monet kaverit on selvinneet ja rohkaisseet siinä että jokainen on omalle lapselleen paras äiti ja mielestäni jo se että asiaa miettii ja että miettii omia mahdollisia puutteita yms, on parempi kuin jos ajattelis että selviää mainoisti ja tulee olemaan tosi hyvä äiti. Siis paremi kuitenkin niin että on tietoinen omista heikkouksista ja tietää esim missä asioissa pyrkiä olemaan erilainen kuin oma äiti on ollut.

Anteeks, tosi sekavaa tekstiä, taidan olla vähän väsynyt.... mutta siis tarkoituksena oli sanoa että kyllä muakin on pelottanut, ja pelottaa edelleen, vaikka täytyy kyllä sanoa että nää 9 kuukautta on jo muuttanut ajatuksia ja tunteita sen verran, että nyton varmempi olo ja ei ainakaan samalla lailla pelota kuin alussa. Vauvastakin on tullut jo rakkaampi ja tulee sellainen olo että kyllä mä haluan vain rakastaa ja pitää hyvää huolta tästä vauvasta sitten kun se päättää tulla maailmaan!!

 

pelottaa ja jännittää ja on ollut kyllä melkoista tunne mylläkkää koko aika...mutta siis se taitaapi olla enempi normaalia kun epänormaalia et pelottaa..niinhän kaikella uudella ja tuntemattomalla yleensä on tapana..=)mut tsemppiä sulle..luotat vaan ittees niin hyvin menee :flower:

 

Hei tyynäri

Varmasti jokaista esikoista odottavaa äitiä jännittää, enemmän tai vähemmän. Mutta mun mielestä kuulostaa hirveän hyvältä että pohdit asiaa, sehän tarkoittaa sitä että haluat olla hyvä äiti lapsellesi! Voisitko kuvitella puhuvasi tästä jännittämisestä neuvolassa? Neuvolan kautta on mahdollista saada enemmänkin tukea jos tarvetta on.

Omasta kokemuksestani voin kertoa sen verran että oman äitini äiti kuoli äitini ollessa ihan pieni ja hyvä äiti hän on silti osannut olla minulle ja sisaruksilleni.

:hug: sinulle!