Pelottaako teitä koskaan,että lapsenne sairastuu vakavasti?

mua ahdistaa, kun kukaan ei voi satavarmasti luvata, että mun lapsi ei tule koskaan sairastumaan vakavasti. ahdistaa ajatus,että täälläkin vuosittain kuolee lapsia esim. syöpään. olenko ainoa joka miettii tätä?

 

Mitä sitä turhia märehtimään. Koko ajan saisi olla pelko perseessä, jos rupeaa miettimään, mikä kaikkea kamaa voisi sattua. Elä tätä hetkeä ja nauti siitä.

 

Muutamia kertoja on pelottanut, lähinnä silloin kun ollaan menty tutkimuksiin (sydämen ultraääni, uni-eeg, tms) joissa olisi voinut löytyä jotain. Myös silloin, kun kohdalle on osunut vakavasti sairas pieni lapsi (syöpä esim.), niin on voinut tulla sellainen olo että tämähän voisi olla minun lapseni.

Mutta en voi sanoa, että olisin suorastaan ahdistunut tuon takia, tai että ajatus kävisi mielessä edes viikottain.

 

kyllä mietin ja pelkään sitä.. =( ja toivon, että sitä päivää ei koskaan tule!!

 

Et ole ainoa. Painin näiden ajatusten kanssa enemmän ja vähemmän päivittäin. Olen ajatellut, että tässäpä minulle, vanhalle kontrollifriikille, oiva koulu loppuelämäksi. Ainakin muistan rakastaa lastani ja olla hänelle läsnä tässä ja nyt.

 

Muutamia kertoja on pelottanut, lähinnä silloin kun ollaan menty tutkimuksiin (sydämen ultraääni, uni-eeg, tms) joissa olisi voinut löytyä jotain. Myös silloin, kun kohdalle on osunut vakavasti sairas pieni lapsi (syöpä esim.), niin on voinut tulla sellainen olo että tämähän voisi olla minun lapseni.

Mutta en voi sanoa, että olisin suorastaan ahdistunut tuon takia, tai että ajatus kävisi mielessä edes viikottain.

miksi olette joutuneet sydänultraan? hui! oma lapseni oli munuaisten ja virtsateiden ultrassa, kun epäiltiin rakennepoikkeavuutta. eipä löytynyt mitään. mutta sekin pelotti.

 

miksi olette joutuneet sydänultraan? hui! oma lapseni oli munuaisten ja virtsateiden ultrassa, kun epäiltiin rakennepoikkeavuutta. eipä löytynyt mitään. mutta sekin pelotti.

Tytöllä oli sydämessä voimakas sivuääni jossain vaiheessa, ja lisäksi hengästymis- yms oireita.

 

Hyvin harvoin se käy mielessä. En halua tuhlata elämää pelkoon, varsinkin niistä asioista joihin itse ei voi vaikuttaa.

 

Kyllä se välillä pelottaa ja pistää miettimään sitä että mitä tolle muksulle vois tapahtua. Mutta ei se ahista silleen että häirittis eikä kokoaika pyöri mielessä. Mut vanhempana ei voi välttyä siltä että joskus aattelee niitäkin ikäviä asioita.

 

Tietenkin pelottaa, välillä käy voimakkaastikkin mielessä. Koitan olla kuitenkin ajattelematta asiaa, muuten kaikki aika menis vain moisen pohdiskeluun.

 

mua ahdistaa, kun kukaan ei voi satavarmasti luvata, että mun lapsi ei tule koskaan sairastumaan vakavasti. ahdistaa ajatus,että täälläkin vuosittain kuolee lapsia esim. syöpään. olenko ainoa joka miettii tätä?

Joo esikoisen kanssa varsinkin. Poikaa leikattu moneen kertaan elämänsä aikana, eka leikkaus tehtiin pojan ollessa pari vuotias. 5vuotiaaks mennessä oli ollut 3 isossa ja muutamassa pienemmässä leikkauksessa. Sen jälkeen kaikki ollut suht ok, mutta vajaa pari vuotta sitten pitkittyneiden vatsakipujen jälkeen otettiin joku harvinainen verikoe, arvot oli koholla ja lääkäri sano, ett viittais siihen että vatsassa jossainpäin kasvain. Otettiin magneetti- ja petkuvaukset eikä onneks löytynyt mitään ihmeempää. Luultavasti johtu noista aiemmista leikkauksista kaikki oireet.

 

Tottakai pelottaa, jos rupean ajattelemaan asiaa. Ja on paljon muitakin asioita, joita pelätä. Mutta yritän olla ajattelematta näitä, koska ei näihin juttuihin voi oikein itse vaikuttaa :/ Täytyy vaan yrittää nauttia jokaisesta päivästä ja olla kiitollisen nöyrä siitä, että tällähetkellä ollaan melkolailla terveitä!

Tsemppiä vaan kaikille pelokkaille!

 

mua ahdistaa, kun kukaan ei voi satavarmasti luvata, että mun lapsi ei tule koskaan sairastumaan vakavasti. ahdistaa ajatus,että täälläkin vuosittain kuolee lapsia esim. syöpään. olenko ainoa joka miettii tätä?

Joo esikoisen kanssa varsinkin. Poikaa leikattu moneen kertaan elämänsä aikana, eka leikkaus tehtiin pojan ollessa pari vuotias. 5vuotiaaks mennessä oli ollut 3 isossa ja muutamassa pienemmässä leikkauksessa. Sen jälkeen kaikki ollut suht ok, mutta vajaa pari vuotta sitten pitkittyneiden vatsakipujen jälkeen otettiin joku harvinainen verikoe, arvot oli koholla ja lääkäri sano, ett viittais siihen että vatsassa jossainpäin kasvain. Otettiin magneetti- ja petkuvaukset eikä onneks löytynyt mitään ihmeempää. Luultavasti johtu noista aiemmista leikkauksista kaikki oireet.

Siis eka leikkaus tehtiin pojan ollessa pari tuntia vanha.