V
"vieras"
Vieras
No mulla oli just samanlainen fiilis kuin ap:lla. Ja ihan samalla ikäerolla syntyi kakkonen, eli esikko oli 2 v 9 kk ikäinen. Ja ihan yhtä h*vettiä se kyllä olikin. Vieläkin oikein tulee vilunpuistatukset siitä ekasta vuodesta, hrrr....tai jos näen ihan pikkuisia vauvoja vaikka ostoskeskuksissa, saan selittämättömiä ahdistuskohtauksia, siis sellaisia, että mä en kykenis siihen enää koskaan ja luojan kiitos se kuopuski on kohta jo 2 v.
Eli meillä meni kaikki niin huonosti kuin vain voi mennä ja arki oli tsiljoona kertaa hankalampaa kahden kanssa. Vauva oli todella itkuinen (mitä esikko ei ollu tyyliin koskaan), vauva kakkasi tunnin välein yötä päivää, imetys takkuili (esikoisen kaa imetys sujui hyvin), ulkona oli kauheat pakkaset ja lumikinokset ja monta kuukautta lähinnä olimme kotona ja tuntui, etten jaksa. Jotenkin vain selvisin, mutta niin paljon vaikeampaa oli, että ei kiitos koskaan enää. Niin ja vauva ei nukkunu kuin lyhyitä pätkiä, ei puhettakaan mistään kahden tunnin yhtäjaksoisista unista. Se oli yhtä syöttöä, vaipanvaihtoa ja puklailua. No, vauvalla todettiin paha maitoallergia vasta aika tasan 1-vuotiaana. Mua ei kukaan kuunnellu neuvolassa. Huoh.
Eli meillä meni kaikki niin huonosti kuin vain voi mennä ja arki oli tsiljoona kertaa hankalampaa kahden kanssa. Vauva oli todella itkuinen (mitä esikko ei ollu tyyliin koskaan), vauva kakkasi tunnin välein yötä päivää, imetys takkuili (esikoisen kaa imetys sujui hyvin), ulkona oli kauheat pakkaset ja lumikinokset ja monta kuukautta lähinnä olimme kotona ja tuntui, etten jaksa. Jotenkin vain selvisin, mutta niin paljon vaikeampaa oli, että ei kiitos koskaan enää. Niin ja vauva ei nukkunu kuin lyhyitä pätkiä, ei puhettakaan mistään kahden tunnin yhtäjaksoisista unista. Se oli yhtä syöttöä, vaipanvaihtoa ja puklailua. No, vauvalla todettiin paha maitoallergia vasta aika tasan 1-vuotiaana. Mua ei kukaan kuunnellu neuvolassa. Huoh.