Pelottaa etten voi hyväksyä vammaista lasta!

[huono äiti ilmeisesti]

Siis ihme pelko tullu tässä loppuraskauden aikana, ettei lapsi olekaan terve! Ultrien mukaan ei mitään syytä moiseen pelkoon pitäis olla, mut jostain se nyt vaan on tullu...kaks lasta ennestään meillä. Musta ei vaan ole vammaisen lapsen äidiksi, jos esim. nt-ultrassa olis jotain löytyny niin keskeytys olis ollut meidän ratkaisu siinä tilanteessa. Heittäkää vaan kakkaa niskaan, mut tiedän ja tunnistan omat voimavarani, vammaisen lapsen hoitaminen ei ole mitään helppoa ja tiedän etten siihen kykene. Mietin jo adoptiotakin, mikäli synnytyksessä osoittautuukin että lapsi vaikeasti vammainen...pelottaa että avioliittokin voi tommosen takia kaatua, sitten on koko perhe onneton.

 

[Tavallaan ymmärrän]

mutta varmaankin vammaisuuden riski on pienin sikiökaudella, jos koko elämän mittapuulla ajatellaan. Lapsihan voi vammautua vaikka itse synnytyksessä, tai koska tahansa elämänsä aikana. Oletko ajatellut asiaa?

 

[no]

varmaan aika normaali pelko. Itsekin olen sitä pelännyt ja miettinyt, että voisinko hyväksyä asian ja rakastaa samalla tavalla sitä vammaistakin lasta. Mut luulen, että jos siihen tilanteeseen joutuis niin se äidinrakkaus löytyis sieltä muiden tunteiden seasta hyvinkin äkkiä. Hyväksyminen varmaan veis aikansa.

 

[ap]

mutta varmaankin vammaisuuden riski on pienin sikiökaudella, jos koko elämän mittapuulla ajatellaan. Lapsihan voi vammautua vaikka itse synnytyksessä, tai koska tahansa elämänsä aikana. Oletko ajatellut asiaa?

Olen. Tuntuu vaan että se on eri asia. Esim. vertaisin sitä siihen etten vois alkaa seurustella vammaisen miehen kanssa, mut jos puolisoni nyt vammautuis, en jättäis häntä sen takia.

 

[Mape]

Nyt varmasti tule kuraa niskaan, mut tulkoon. Itsestä ei kyllä olisi vammaisen lapsen äidiksi. Jos ultrissa olis havaittu et sairas lapsi tulossa, olisin päätynyt keskeytyksee. Asia on ihan eri jos myöhemmin vammautuu. Saa olla eri mieltä, mutta tämä on minun mielipiteeni. Ja kaiken lisäksi pidän itseäni hyvänä äitinä

 

[kihveli]

Mä ymmärrän täysin. Jos ultrissa olisi tosiaan jotain havaittu (vaikka sitten vain downkin, saati vakavampaa), niin se olisi minullakin ollut aivan varmasti abortti. Ja se myöhemmin vammautuminen on tosiaan eri asia. Mulle tehtiin suunniteltu sektio, ja yksi syy siihen (muiden joukossa) oli tämä vammautumisen pelko synnytyksessä.

Jos mä tietäisin varmasti, että on tulossa vammainen lapsi, joka tulee tarvitsemaan jatkuvaa huolenpitoa elämänsä loppuun asti, niin kyllä siinä vaiheessa itsekkyys tulee vastaan. Ei ole mun mielestä väärin tai kohtuutonta päästää kaikkia silloin helpommalla, vaikka ei päätös varmasti helppo silloinkaan ole, mutta täysin ymmärrettävä.

Jos toinen tarvitsee 24/7 apua, niin eipä siinä paljon muuta elämää tarvitsisi olla, tai palkkatyötä tehdä, pärjääminen voisi olla ja henkinen jaksaminen. Elämä muodostuisi täysin lapsen ympärillle. MIksi tahallaan hankkiutua sellaiseen tilanteeseen? Ja puhun nyt vain omasta puolestani ja fiiliksistäni; minusta ei olisi erityislapsen äidiksi.

 

[miu]

Ihan hyvin ymmärrän. Lähisuvussa on lapsi joka ei 20 vuoden iässäkään puhu mitään ja ei osaa tehdä mitään itse. On siis vaikeasti vammainen. Voisin kyllä itsekkin päätyä raskauden keskeytykseen jos olisi näkynyt että lapsi ei ole terve, mutta onneksi terve poika on.
Ainahan se pelko on olemassa vaikka ultrassa ei mitään vikaa näkyisikään ja huolet jatkuu sitten kun lapsi on syntynyt, aiheet vaan muuttuu.

 

[Millipidetär]

Vaikeasti vammaisen vanhempien arkea seuranneena entinen jyrkkä abortinvastustaja päätyisi itse keskeytykseen jos vain olisi mahdollista. Ei ole elämää jos et pysty syömään, et tajua mistään mitään, olet koko ajan erilaisten tautien riivaamana sairaalassa ja pelkkä oleminen tuottaa kipua lisäksi vielä muiden lasten oireilu kun vanhempien voimavarat menevät tämän erityislapsen tarpeiden tyydyttämiseen.

 

[hoya bella]

Ajattelen samoin kuin ap.
Olin lapsena paljon sairaalassa ja siellä oli paljon erilaisia vammaisia lapsia ja muistan aina miten pahalta, väärältä ja surulliselta se tuntui, kun ne lapset oli niin "puutteellisia".

 

[Jukka Väisänen]

Toivonpa teille hiukan ajattelua. Mitä teette, jos itse vammaudutte esim. onnettomuudessa? Teettekö itsemurhan, koska haluatte kieltää meiltä vammaisilta elämän?

 

[Neiti X]

On eri asia vammautua kesken elämän, kuin syntyä vammaisena. Itse en olisi kovinkaan todennäköisesti valmis saattamaan "vammaista" raskautta loppuun! Itsekästäkö? Ehkäpä! Haluan kuitenkin saada lapsenlapsiakin itselleni ja "vanhuksena" nauttia omasta ajasta, enkä kantaa huolta lapseni osaamisista ja siitä, miten hän pärjää itsekseen maailmassa. Olen joitan dokkareita katsellut, missä pariskunnalla on vammainen lapsi. Pahimmillaan heidän elämänsä on ollut erittäin rankkaa, fyysisesti ja henkisesti!

Tuo on jokaisen oma asia, samoin kuin se, että tekeekö lapsia laisinkaan! Tai että hankkiiko lemmikkieläimiä.

Niinhän se luonnossakin on, vain vahvat pärjää!

 

[xx]

Vammaisuutta pelkäävät eniten ne, jotka eivät siitä tiedä. Todellisuudessa vammaiset lapsetkin tuovat valtavasti iloa ja rakkautta sen kaiken kovan työn ja huolenpidon lisäksi. Meidän perheessä oltaisi jääty älyttömän paljosta paitsi ilma vammaista perheenjäsentämme. Onneksi hän tuli meille, vaikka sitten vammautuneena.

 

[cadetta]

tyttäreni diagnoosin kuulin vasta kun hän oli viisi vuotias

 

[PataKattila]

.. jotka kai jollain tavalla ovat aivan normaaleja jos ei ole ehkä koskaan tavannut vammaista ihmistä. Mutta mutta, vammaisuutta on monenlaista, myös sellaista mikä ei näy päällepäin. Esimerkisi minulla on ADD ja selektiivinen mutismi. Molemmat periytyviä ja joita ei millään lailla näe ultrasta tai edes välttämättä ensimmäisten elinvuosien aikana. Asiaan kasvaa.. Tietenkin myönnän että vaikeasti vammaisen hoitaminen on erittäin haastavaa ja vaikeaa, toivon kuitenkin ettei kenenkään tarvitsisi pelon takia koskaan tehdä aborttia. Kuinka monta täysin tervettä lasta on syntynyt siitä huolimatta että tutkimuksissa on näkynyt jotain ongelmia?

Voimia odotukselle!

 

[Jukka Väisänen]

Onhan se hyvä, jos vammainen lapsi ei joudu kärsimään asennevammaisista vanhemmista. Näin ollen se voi olla hyväksikin syntymättömälle lapselle. Toisaalta vammaisuuksia on monenlaisia ja monentasoisia ja esimerkiksi lukihäiriöt eivät näy sikiöseulonnoissa.

Peloista on hyvä puhua, mutta liika hysteria ei ole hyväksi.

 

[Neiti X]

Lukihäiriö on ihan eri asia, kuin esim cp tai autismi. Ja ei, en pelkää vammaisia ihmisiä, tunnen parikin sellaista! Ja tunnen henkilöitä, jotka työskentelevät vammaisten parissa.
Silti olen edelleen sitä mieltä, että jos sikiölläni olisi vaikea vamma, tekisin abortin.

Se on minun päätökseni, minun valintani! Tehkää te muut niitä vammaisia lapsia meidän muidenkin edestä!

 

[erityisen äiti.]

Hyvin harva on siihen etukäteen valmis, tai tietää oikeasti minkälaista on olla vammaisen äiti. Eikä vain pahassa, vaan siinä hyvässäkin. Samalla tavalla sitä tutustuu lapseensa, rakastuu, tuntee lapsensa, näkee hänet yksilönä sen vammankin kanssa. Ei kenenkään tarvitse olla valmis ennen kuin on siinä tilanteessa, ja silloinkin se on oppimista.

Tuohon lukihäiriö vs. cp tai autismi, eiväthän näistä mitkään ole sellaisia jotka olisi nähtävissä sikiöaikaisissa tutkimuksissa.

 

[cadetta]

mikäs vamma se lukihäiriö on

 

[Jukka Väisänen]

Se (tai ne, sillä ne ovat monenlaisten vaikeuksien ryhmä) ei varsinaisesti ole vamma, mutta sen voi tässä asiassa rinnastaa vammaisuuden kanssa, jos ajatellaan ns. täydellistä lasta, jolla ei ole virheitä. (Mikä se sellainen muuten on?)

 

[cadetta]

Se (tai ne, sillä ne ovat monenlaisten vaikeuksien ryhmä) ei varsinaisesti ole vamma, mutta sen voi tässä asiassa rinnastaa vammaisuuden kanssa, jos ajatellaan ns. täydellistä lasta, jolla ei ole virheitä. (Mikä se sellainen muuten on?)

lääkärien mukaan kaikista löytyy jotain sanottavaa jos oikein tutkimalla tutkitaan

 

[PataKattila]

on "vammaisuutta" eli erilaisuutta joka saattaa estää normaalin elämisen aiheuttaa syrjäytymista ja itsetunnon/tunneelämän vammaisuutta.

 

[cadetta]

on "vammaisuutta" eli erilaisuutta joka saattaa estää normaalin elämisen aiheuttaa syrjäytymista ja itsetunnon/tunneelämän vammaisuutta.

anteex nyt mut en tunne itseäni kovin vammaiseksi, terveen papereissakin elän

 

[PataKattila]

Joo ei olekaan kyse terveen papereista. (Luitko kirjoitukseni?) Ja hyvä niin jos olet saanut itsetuntosi järjestykseen ja tukea elämässäsi. Hienoa! Ja sitten on ne jotka eivät ole saaneet.. Tänä päivänä onneksi lukihäiriöiset saavat apua heti. (Muuten:Tunne vammaisuus ei tarkoita hulluutta)

 

[rme]

on "vammaisuutta" eli erilaisuutta joka saattaa estää normaalin elämisen aiheuttaa syrjäytymista ja itsetunnon/tunneelämän vammaisuutta.

anteex nyt mut en tunne itseäni kovin vammaiseksi, terveen papereissakin elän

Njoo, semantiikkaa muttei vammaisetkaan yleensä ole sen sairaampia kuin vammattomat Ihan terveitä suurin osa vammaisista on

 

[cadetta]

on "vammaisuutta" eli erilaisuutta joka saattaa estää normaalin elämisen aiheuttaa syrjäytymista ja itsetunnon/tunneelämän vammaisuutta.

anteex nyt mut en tunne itseäni kovin vammaiseksi, terveen papereissakin elän

Njoo, semantiikkaa muttei vammaisetkaan yleensä ole sen sairaampia kuin vammattomat Ihan terveitä suurin osa vammaisista on

ihan sama