Pelkosektion vastustajat!

Minun puolestani menkää pelkocektioon kaikin mokomin, mutta maksakaa se itse! :\|

Se on helppo huutaa jos ei itse joudu siihen tilanteeseen missä menettää kaiken ilon raskaudesta ja yöunensakin kun miettii miten selviää synnytyksestä. Muut äidit hankkii vauvanvaatteita HenkkaMaukan jonossa ja miettii tapettien väriä lastenhuoneeseen ja itse itkua väännät joka kerta kun vauva liikkuu mahassa...

Kolmonen tulossa...Esikoinen päätyi hätäsektioon, seuraava tulokas painoi yli 4kg (painoarvio meni pieleen noin 700g) 1,5h ponnistusvaiheen jälkeen imukuppiin ja syviin repeämiin. MINKÄHÄN takia nyt mietin millä tämä kolmonen saadaan ulos?? Ja eikö minulla muka ole oikeutta pelätä? Se on hiton helppoa huudella noita vaihtoehtoja jos ei itse ole ikinä siinä tilanteessa ollut että se pelko iskee. Kumpaakin aikaisempaa synnyttämään mennessäni olen mennyt ihan avoimin mielin, jopa hätäsektion jälkeen, sillä asenteella että kokeillaan. Ja kun kaikki menee pieleen niin nyt alkaa usko siihen että kyllä tämä kolmas sitten tulee "normaalisti" olla aika vähissä.

Hienoahan se olisi oppikirjan mukaan synnytellä rauhassa luonnollisesti. En sitten tiedä minkä oikun takia tulee tällaisia vikakappaleita meihin naisiinkin joilta se ei vaan onnistu. Sain vihdoin ajan keskustelemaan peloistani ja uskalsin lukea edellisen 2004 synnytyksen epikriisin. Ei auta kun toivoa JOTAIN ratkaisua asiaan mutta kyllä em. himmentää tätä odotuksen autuutta aika rankasti.

 

\

Se on helppo huutaa jos ei itse joudu siihen tilanteeseen missä menettää kaiken ilon raskaudesta ja yöunensakin kun miettii miten selviää synnytyksestä. Muut äidit hankkii vauvanvaatteita HenkkaMaukan jonossa ja miettii tapettien väriä lastenhuoneeseen ja itse itkua väännät joka kerta kun vauva liikkuu mahassa...

Kolmonen tulossa...Esikoinen päätyi hätäsektioon, seuraava tulokas painoi yli 4kg (painoarvio meni pieleen noin 700g) 1,5h ponnistusvaiheen jälkeen imukuppiin ja syviin repeämiin. MINKÄHÄN takia nyt mietin millä tämä kolmonen saadaan ulos?? Ja eikö minulla muka ole oikeutta pelätä? Se on hiton helppoa huudella noita vaihtoehtoja jos ei itse ole ikinä siinä tilanteessa ollut että se pelko iskee. Kumpaakin aikaisempaa synnyttämään mennessäni olen mennyt ihan avoimin mielin, jopa hätäsektion jälkeen, sillä asenteella että kokeillaan. Ja kun kaikki menee pieleen niin nyt alkaa usko siihen että kyllä tämä kolmas sitten tulee "normaalisti" olla aika vähissä.

Hienoahan se olisi oppikirjan mukaan synnytellä rauhassa luonnollisesti. En sitten tiedä minkä oikun takia tulee tällaisia vikakappaleita meihin naisiinkin joilta se ei vaan onnistu. Sain vihdoin ajan keskustelemaan peloistani ja uskalsin lukea edellisen 2004 synnytyksen epikriisin. Ei auta kun toivoa JOTAIN ratkaisua asiaan mutta kyllä em. himmentää tätä odotuksen autuutta aika rankasti.

Leena, kirjoitit aivan kuten minä tunnen.. Öisin itken ja valvon, vauvalle en uskalla vielä mitään ostella ja välillä potkut ahdistaa niin että itku tulee. Minulla vain yksi "epäonnistunut" synnytys takana ja mietin juuri noin, että miksi minulta ei onnistu se luonnollinen ja ihana synnytys mitä täälläkin hehkutetaan. Kiitos, helpottaa tietää etten ole ihan yksin näiden ajatusten kanssa. :flower:

 

Puhun nyt omast apuolestani, mutta luulen että aika monet muutkin pelkosektion vastustajat yhtyvät sanoihini.

On aivan oikeutettua saada pelkosektio Leenan kaltaisessa tapauksessa, ei siitä ole kyse. Sinä Leena teidät mitä synnytys voi olla ja pelkosi on ymmärrettävissä. Kyse on munilla vastustajilla juuri niistä esikoistaa odottavista jotka pelkoon vedoten hakavat sektiota. Silloin jos edelliset synnytykset ovat olleet vaikeita ja tai päätyneet sektioon tai pahoihin repeämin, on sektio se parempi vaihtoehto. Eskoistaan synnyttävät eivät teidä mihin "joutuvat" ja mitä pelkäävät, siksi en heitä pysty ymmärtämään ja hyväksymään heidän pelkosektiotaan.

 

\

Puhun nyt omast apuolestani, mutta luulen että aika monet muutkin pelkosektion vastustajat yhtyvät sanoihini.

On aivan oikeutettua saada pelkosektio Leenan kaltaisessa tapauksessa, ei siitä ole kyse. Sinä Leena teidät mitä synnytys voi olla ja pelkosi on ymmärrettävissä. Kyse on munilla vastustajilla juuri niistä esikoistaa odottavista jotka pelkoon vedoten hakavat sektiota. Silloin jos edelliset synnytykset ovat olleet vaikeita ja tai päätyneet sektioon tai pahoihin repeämin, on sektio se parempi vaihtoehto. Eskoistaan synnyttävät eivät teidä mihin "joutuvat" ja mitä pelkäävät, siksi en heitä pysty ymmärtämään ja hyväksymään heidän pelkosektiotaan.

Yhdyn täysin tähän mielipiteeseen. On suorastaan säälittävää perustaa pelkonsa netistä luettuihin kauhukertomuksiin ja tai kavereilta kuultuihin juttuihin. Ensisynnyttäjä EI voi tietää miten oma synnytys menee ja miltä se tuntuu. Yksikään synnytys ei ole samanlainen. Tämän vuoksi ensisynnyttäjille sektioita saisi myöntää vain lääketieteellisein perustein. Ja totta, hysteerinen pelko voi olla lääketieteellinen syy ääritapauksissa, mutta itseään saa syyttää jos ruokkii oman pelkonsa hysteeriseksi. Tottakai ne kauhutarinat leviävät, eivät niinkään tarinat normaaleista synnytyksistä.

 

Tuntuu hieman kummalliselta lukea joidenkin ihmisten mielipidettä siitä, että ensin pitää todella kokeilla ja kokea jotain pahimmassa tapauksessa täysin järjetöntä, pysyviä vammoja aiheuttavaa ja traumatisoivaa ja vasta sen jälkeen olisi oikeutettu jatkossa välttämään saman pelkosektiolla. Koska seuraukset voivat todella olla niin vakavat pelkästään jonkun "kokeilemisen" vuoksi.

Totuus on, ettei sitä riskien arviointia ennen synnytystä todellakaan tehdä mitenkään syvällisesti eikä kaikkia faktoja huomioiden. Se olikin omalla kohdalla se ongelma, en älynnyt pyytää nimenomaan "pelkosektiota" vaikkapa nyt jonkun kivun pelon vuoksi, sillä ajattelin että ammattilaiset kyllä huomioivat kaikki asiat kuten kohdallani jopa ahtaaksi todetun lantion plus muut tekijät. Itse pyysin sektiota sen vuoksi, että pelkäsin vauvan vammautuvan synnytyksessä. Enkä edes tiennyt mistään mahdollisuuksista saada vammoja itselle elimistön pahan repeämisen kautta kun en todellakaan ollut käynyt netissäkään lukemassa "kauhutarinoita" - valitettavasti!! En siis saanut pelkosektiota juuri sen vuoksi, että on korkea kipukynnys enkä "alentunut" hysterisoimaan kivun pelolla. Synnytys oli puhdasta h.elvettiä ja nyt kärsin synnytyksessä tulleista vammoista lopun elämääni. Noh, nyt onkin jo omalla kohdallani täysin mahdotonta enää synnyttää alateitse.

Mutta koska systeemi on niin huono, eikä riskejä osata eikä pystytä eikä haluta arvioida kuitenkaan hyvin, on ehdottoman välttämätöntä että naista kuunnellaan ja nainen saa tehdä niin kuin itse haluaa tässä asiassa sillä valitettavasti kukaan muu ei joudu seurausten kanssa elämään.

Käsittääkseni itse asiassa suurin osa pelkosektiota haluavista haluaa sektion juuri muista syistä kuin kivun pelosta. Täytyy sanoa, että olisikin naurettavan helppoa jos synnytyksessä pitäisi vain kestää synnytyksen aikainen kipu! Silloin en minäkään tekisi suurempaa numeroa asiasta, mutta kun on niitä jotka joutuvat synnytyksen jälkeen koko loppuelämänsä elämään kivun kanssa, niin se on jo liikaa!! Kun kerran todellakaan ei ole nykyaikana ihan pakko!

Ja ilmeisesti joillekin ihmisille on todella vaikea nähdä oman napansa ulkopuolelle. Onko todella aina pakko tapahtua jotain todella ikävää omalle kohdalle ennen kuin se tajunta ja ajattelukyky laajenee?

 

Kaikki pelkosektion vastustajat: ei sektio ole mikään "helppo" juttu, toki ongelmat ovat erilaiset kuin alatiesynnytyksessä parhaassakin tapauksessa. Miten suuri leikkaus voisi olla muka "helppo" tapa synnyttää????Kivuitta ei siinäkään synnytystavassa pääse. Ja kuten aiemmin todettu, pelkosektioon menevät usein pelkäävät muuta kuin kipua tai pinnallisia kudosvaurioita.

Minusta on perusteltua pelätä pahoja repeämiä, niiden vähättely ei auta asiaa lainkaan.

Meille tulossa perätilan takia sektio, ja enää ei perätilakaan välttämättä ole sektion aihe, onhan yksi kriteeri "äidin halukkuus". Mielipiteitä turvallisuudesta niin äidille ja lapselle on paljon (siis ammattiliasten keskuudessa, ei palstalaisten). Riskit ovat erilaiset niin normaalitarjonnan kuin perätarjonnan ja sektion välillä, vaikka teoriassa kaikki edellytykset alatielle olisi.

Synnytys ei ole asia, jota kokeillaan. Sillä on merkittävät vaikutukset niin lapsen kuin äidinkin elämään.

 

Viittaan aiempaan kirjoitukseeni keskustelussa miksi naiset eivät halua synnyttää alakautta. Sektion saminen tai haluaminen ei ole keneltäkään pois. Ja jos haluaa jostain syystä olla tosi luomu marttyyri, niin silloin pitää hoidella homma ilman tutkimuksia, kivun lievityksiä ja välilihan leikkauksia vaiston varassa kotosaunan lauteilla... Ja repeämätkin pitää sitten jättää ompelematta, koska ei meidän esivanhemillakaan ollut siihen mahdollisuutta. Jos joku nyt sattuu kuolemaan verenhukkaan, niin sehän on vaan Darwinilaista luonnonvalintaa. Ja jos lapsi kuolee tai vammautuu liian ahtaan synnytyskanavan vuoksi niin sehän on jumalan tahto... Meille on kakkonen tilauksessa ja lääkärini mielestä sektio on perusteltu siksi, että mahdollisuus lapsen vammautumiseen synnytyksessä (ja minun pelkoni siitä) on pienen kokoni vuoksi aiheellinen. Ikää on jo sen verran, että tämä voi olla ainoa mahdollisuuteni saada lapsi ja haluan hänen olevan terve. Tiedän sektion vaarat, mutta se on siitä huolimatta valintani. Olen myös käynyt läpi sikiöseulonnat ja jos niissä olisi ollut poikkeamia raskaus olisi keskeytetty eli olen varmaan teidän luomujen milestä tosi huono ihminen....

 

Luuseri luuseri luuseriiiii.....

 

Olipa asaillista kommentointia VIERAS. Mut synnytä ihmeessä luomusti jos se saa sut tuntemaan itsesi paremmaksi ihmiseksi. Onko parisuhde pahastikkin pielessä vai vavottaako luomusti synnytetyt piltit kun pitää täällä muille #&%?$!*? Ja ihan vaan tiedoksi, jos et huomannut, että mulla sattuu olemaan lääketieteellinen peruste sektiolle. Satun olemaan meinaan siroa mallia, enkä mikään leveälanteinen maaemo. Ja muista nyt sit pullauttaa se seuraava vaikka pellon pielessä pyllistämällä niin menee sit ihan luomusti. Napanuoran voi purra poikki ja sitoa vaikka kengännauhoilla. Ja istukan voit vaikka syödä välipalaksi... B)

 

\

Olipa asaillista kommentointia VIERAS. Mut synnytä ihmeessä luomusti jos se saa sut tuntemaan itsesi paremmaksi ihmiseksi. Onko parisuhde pahastikkin pielessä vai vavottaako luomusti synnytetyt piltit kun pitää täällä muille #&%?$!*? Ja ihan vaan tiedoksi, jos et huomannut, että mulla sattuu olemaan lääketieteellinen peruste sektiolle. Satun olemaan meinaan siroa mallia, enkä mikään leveälanteinen maaemo. Ja muista nyt sit pullauttaa se seuraava vaikka pellon pielessä pyllistämällä niin menee sit ihan luomusti. Napanuoran voi purra poikki ja sitoa vaikka kengännauhoilla. Ja istukan voit vaikka syödä välipalaksi... B)

Sun "ikää on jo sen verran" ei ainakaan tuosta tekstistäsi todellakaan käy ilmi. Ehkä siksi ajatteletkin sitten synnytyksestäkin lähes yhtä lapsellisesti. Ja kuka nyt on sanonut, että pitäisi ihan luomuna ala kautta synnyttää, onhan nykyään herran jestas kivunlievitykset käytössä!

 

Onko käsite sarkasmi tuttu.... Ja minusta täällä suhtaudutaan vihamielisesti syystä tai toisesta sektioon joten kai sitä saa samalla mitalla vastata. Ja ihan vaan tiedoksesi, että jokainen kivun lievitykseen käytetty aine, lukuun ottamatta luontaishoitoja kuten akupuntio tai aqua rakkulat voivat aiheuttaa tilanteen, jossa joudutaan lapsen hyvinvoinnin vuoksi hätäsektioon. Olen mm. tavannut äitejä, jotka ovat olleet niin pöllyssä ilokaasusta, etteivät ole kyenneet ponnistamaan, epiduraali tai sen meneminen spinaaliksi ovat aiheuttaneet lapsen sydänäänien heikkenemisen tai niin tunnottoman tilan ettei ponnistaminen ole ollut mahdollista. Petidiini voi vetää lapsen niin flekuksi, että hengitystä on avustettava keinotekoisesti synnytyksen jälkeen. Ja kun olen töissä (tosin "vain" sossuna) sairaalassa, jossa on synnytysosasto niin näitä kertomuksia on muutama tullut kuultua. Lisäksi epiduraali / spinaali voivat aiheuttaa äidille pitkäaikaisen päänsäryn kun nousee pystyyn ja se joudutaan korjaamaan laittamalla nk. veripaikka steriilisti leikkurissa (ja senkin voi laittaa vain verovaroilla kustannettu anestesialääkäri) ja sekin sitten maksaa ja lisää hoitovuorokausia. Olisi hauska saada parin edellesin kirjoittajan kommentit tähän!

 

Tuohon Addalmiinan tekstiin nyt sitten kommentoin. Juu, niinkin voisi ehkä käydä mitä tuossa mainitsit, mutta uskotko sen, että suurimmalle osalle niin ei kuitenkaan tulisi käymään. Voihan sektiossakin käydä jotenkin hassusti, mutta yleensä nekin taitaa mennä ihan hyvin. Yhtäläisesti voisi siis sektionkin osalta tehdä tuollaisen listan, miten voisi käydä.

 

Olen jo aikaisemmin monesti kommentoinut. Pelkosektio on perusteltua lääketieteellisin perustein. Ei kukaan täällä ole vastustanut KAIKKIA sektioita vaaan lähinnä kyse on noista turhista sektioista, joita ensisynnyttäjät vaativat ilman muuta perustetta kuin täällä luetut kauhukertomusten aiheittama hysteria. Tai kuten edellä mainitsin, omassa tuttavapiirissa on ihmisiä jotka ovat pelkoo vedoten vaatineet ja saaneet sektion. todelliset syyt ovat olleet synnytysajan tietäminen, lapsen synnytyksen alateitse olevan saastaista. ei halua ulkpuolisten kurkkivan alapäätään, Ei halua paikkojen veltostuvan.

Se että on siro ja ahdaslanteinen on avain perusteltu syy sektioon.

 

Joo anteeksi tökeröt kommenttini. On tää vaan niin tunteita kuohuttava asia ja kyllä minäkin voisin tuota luomua kokeilla, mutta kun edelinenkin raskaus oli riskiraskaus ja nyt 4o+ vuosissa ja kun edelisestä on niin pitkä aika ( olin jo ajatellut, että mulle ei toista lasta suoda) niin kyllä tämä oli hoitavan lääkärin, minun ja mieheni päätös, että päädytään sektioon riskeistä huolimatta, koska se on kuitenkin minun tapauksessani lapselle riskittömämpi vaihtoehto. Just perjantaina kuulin, lekurilta, että varmaan mut otetaan jo ensi viikolla osastolle "hautomaan" ja se ottaa päähän, koska viikkoja on kuitenkin vielä niin vähän(30+4), että siellä joutuu sit olemaan ehkä parikin kuukautta. Mutta onhan tämä kuitenkin eräänlainen pelkosektio, koska meillä kaikilla ja varsinkin minulla on suuri pelko lapsen vammautumisesta. :flower:

 

\

Tuohon Addalmiinan tekstiin nyt sitten kommentoin. Juu, niinkin voisi ehkä käydä mitä tuossa mainitsit, mutta uskotko sen, että suurimmalle osalle niin ei kuitenkaan tulisi käymään. Voihan sektiossakin käydä jotenkin hassusti, mutta yleensä nekin taitaa mennä ihan hyvin. Yhtäläisesti voisi siis sektionkin osalta tehdä tuollaisen listan, miten voisi käydä.

Niinpä. Paras ystäväni oli kuolla sektioon (ei tosin ollut pelkosektio, vaan hätäsektio), kun tuli verenvuotokomplikaatio ja äiti joutui koomaan ja kohtu jouduttiin poistamaan, verenvuoto ei vaan ikinä lakannut. Heillä on onneksi nyt ihana 2,5 vuotias tyttö, mutta olivat toivoneet useampia lapsia. Ikinä eivät voi enää saada. Ystäväni sanoi, että tietyllä tapaa viha on helpommin kestettävissä, kun sektio ei ollut hänen oma päätöksensä, mutta että hän ei voisi kestää surua, jos olisi itse (pelko)sektion valinnut.

tämä vain kommenttina siihen, että todellakin voidaan tehdä "listoja" myös sektion mahdollisista vaaroista - jotka myöskin ovat hyvin harvinaisia, mutta niin ovat nuo addalmiinankin mainitsevat asiat.

 

\

\

Tuohon Addalmiinan tekstiin nyt sitten kommentoin. Juu, niinkin voisi ehkä käydä mitä tuossa mainitsit, mutta uskotko sen, että suurimmalle osalle niin ei kuitenkaan tulisi käymään. Voihan sektiossakin käydä jotenkin hassusti, mutta yleensä nekin taitaa mennä ihan hyvin. Yhtäläisesti voisi siis sektionkin osalta tehdä tuollaisen listan, miten voisi käydä.

Niinpä. Paras ystäväni oli kuolla sektioon (ei tosin ollut pelkosektio, vaan hätäsektio), kun tuli verenvuotokomplikaatio ja äiti joutui koomaan ja kohtu jouduttiin poistamaan, verenvuoto ei vaan ikinä lakannut. Heillä on onneksi nyt ihana 2,5 vuotias tyttö, mutta olivat toivoneet useampia lapsia. Ikinä eivät voi enää saada. Ystäväni sanoi, että tietyllä tapaa viha on helpommin kestettävissä, kun sektio ei ollut hänen oma päätöksensä, mutta että hän ei voisi kestää surua, jos olisi itse (pelko)sektion valinnut.

tämä vain kommenttina siihen, että todellakin voidaan tehdä "listoja" myös sektion mahdollisista vaaroista - jotka myöskin ovat hyvin harvinaisia, mutta niin ovat nuo addalmiinankin mainitsevat asiat.

Tähän varmaan synnytyspelkurit nyt vastaavat "hätäsektio onkin ton syytä, olis pitänyt tehdä elektiivinen pelkosektio". Siksipä haluankin heti sanoa, että tuossa tapauksessa verenvuoto on johtunut varmasti vain SEKTIOSTA riippumatta siitä onko se hätä vai ei! Joten kyllä, sektion riskit voivat olla kammottavia ja voi miettiä kestääkö ennemmin alapäärepeämän vaivoja muutaman viikon vai massiivisia verenvuotoja. SDektiossa niitä tulee nimittäin huomattavasti herkemmin, koska kohtu ei ole yhtä supistusherkkä sektion jälkeen.

 

\

Tähän varmaan synnytyspelkurit nyt vastaavat "hätäsektio onkin ton syytä, olis pitänyt tehdä elektiivinen pelkosektio". Siksipä haluankin heti sanoa, että tuossa tapauksessa verenvuoto on johtunut varmasti vain SEKTIOSTA riippumatta siitä onko se hätä vai ei! Joten kyllä, sektion riskit voivat olla kammottavia ja voi miettiä kestääkö ennemmin alapäärepeämän vaivoja muutaman viikon vai massiivisia verenvuotoja. SDektiossa niitä tulee nimittäin huomattavasti herkemmin, koska kohtu ei ole yhtä supistusherkkä sektion jälkeen.

Noniin, eli voisko tehdä jo yhteenvedon että riskejä on sekä alatiesynnytyksessä ettäå sektiossa? Niinkuin elämässä yleensäkin. Ja lääkärit miettivät yhdessä äidin kanssa että mitkä riskit otetaan. Joku jo sanoikin että lääkärithän ne sektiopäätökset tekvät, eivät äidit.

 

Mulle nyt heräsi kysymys mieleen, kun tätä ketjua luin loppuun. Jos lääkäri ei anna pelkosektiota, niin mitä äiti sitten tekee, kun ei oikein jalat ristissäkään voi lasta estää syntymästä?

Ja siis, jos pelkosektiota ei ole saanut, miten on alatiesynnytys sitten mennyt ja pääsikö pelosta eroon?

 

\

Mulle nyt heräsi kysymys mieleen, kun tätä ketjua luin loppuun. Jos lääkäri ei anna pelkosektiota, niin mitä äiti sitten tekee, kun ei oikein jalat ristissäkään voi lasta estää syntymästä?

Ja siis, jos pelkosektiota ei ole saanut, miten on alatiesynnytys sitten mennyt ja pääsikö pelosta eroon?

Ihan kuin pelko olisi jokin sellainen peruuttamaton ominaisuus ihmisessä. Pelkoa voi käsitellä jos haluaa, sitä voi analysoida pala palalta ja siitä voi päästä eroon. edellyttää kieltämättä hieman kypsyyttä ihmiseltä.

Kieltämättä varmaan ei ole hyvä, jos pakolla joutuu synnyttämään vaikka olisi halunnut sektion.

Mutta varmaan aika paljon pystyisi pelkoja käsittelemään keskustelemalla ja tutkimalla asiaa.

Mutta jos vaan on kuin teinityttö joka kirkuun kun näkee hämähäkin, niin eihän siinä paljon toivoa ole.

 

[/quote]
Mutta jos vaan on kuin teinityttö joka kirkuun kun näkee hämähäkin, niin eihän siinä paljon toivoa ole.
[/quote]

On olemassa kammoa, on olemassa pelkoa ja on olemassa sairaalloista pelkoa, fobioita. Sinulla ei oikeasti taida olla kokemusta ihmisistä joilla on jokin kova fobia joitain tiettyjä tilanteita tai asioita kohtaan. Niistä ei parannuta ajattelemalla, että "Onpas tämä nyt typerää teinimäistä sontaa, pitääpä tästä ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa homma pois alta". Joskus parantumiseen tarvitaan pitkä kestoista terapiaa. Ihmismieli ei ole noin yksinkertainen, vaikka haluaisimmekin niin olettaa.

 

\Mutta jos vaan on kuin teinityttö joka kirkuun kun näkee hämähäkin, niin eihän siinä paljon toivoa ole.
[/quote]

On olemassa kammoa, on olemassa pelkoa ja on olemassa sairaalloista pelkoa, fobioita. Sinulla ei oikeasti taida olla kokemusta ihmisistä joilla on jokin kova fobia joitain tiettyjä tilanteita tai asioita kohtaan. Niistä ei parannuta ajattelemalla, että "Onpas tämä nyt typerää teinimäistä sontaa, pitääpä tästä ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa homma pois alta". Joskus parantumiseen tarvitaan pitkä kestoista terapiaa. Ihmismieli ei ole noin yksinkertainen, vaikka haluaisimmekin niin olettaa.

[/quote]

No eikös tuota terapiaa voisi sitten jo ajatella ennen kuin on edes raskaana? ei noin sairaanloinen fobia tyhjästä eikä hetkessä synny. Ja ihan oikeesti kuinka monella pelkosektiota vaativalla on todellakin fobia?

Minä itse pelkäsin molempia synnytyksiä. pelkäsin etten kestäkipua ja väsyn, varsinkin kun tiesin etten voi ottaa lääkkeitä ainoastaan luomu jutut onnistuu. tämä tilanne selvisi minulle hyvin alussa raskautta. Koko raskaus ajan luin aktiivisynnytyksestä ja muista luomujutuista. Kesksutelin asiasta neuvolassa, äippöpolilla ja lääkärin kanssa. varsinaisesti en käynyt pelkopolilla. Missään vaiheessa en edes kuvitellut pyytäväni sektiota tai en edes stiä olsi missään nimessä halunnut. Kukaan ei onneksi siitä puhunutkaan vaihtoehtona. Käsittelin oman pelkoni. Tein kaikkeni luonnonmukaisen synnytyksen eteen ja onnistuin siinä. Naisella on käsittämättömät voimavarat ja kyvyt jos hän vain haluaa niihin luottaa.

Edelleen läketieteellisesti perustellut sektiot ymmärrän ja hyväksyn. samoin jos ensmmäinen synnytys on ollut rankka kokemus. Mutta noi kauhutarinoista kammon saaneita sun muita iik hämähäkkejä- tyyppejä en ymmärrä.

 

\Mutta jos vaan on kuin teinityttö joka kirkuun kun näkee hämähäkin, niin eihän siinä paljon toivoa ole.
[/quote]

On olemassa kammoa, on olemassa pelkoa ja on olemassa sairaalloista pelkoa, fobioita. Sinulla ei oikeasti taida olla kokemusta ihmisistä joilla on jokin kova fobia joitain tiettyjä tilanteita tai asioita kohtaan. Niistä ei parannuta ajattelemalla, että "Onpas tämä nyt typerää teinimäistä sontaa, pitääpä tästä ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa homma pois alta". Joskus parantumiseen tarvitaan pitkä kestoista terapiaa. Ihmismieli ei ole noin yksinkertainen, vaikka haluaisimmekin niin olettaa.

[/quote]

Juuri näinhän se on.

Teinitytön kirkumisella, hämähäkki- tai synnytyspelolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

En minäkään ymmärrä miten joku voi pelätä niin lujaa hämähäkkejä. Niin, ettei uskalla mennä omaan kotiinsa jos siellä on nähnyt kerran jonkun pienen hämähäkin! Mutta en myöskään mene sitä nimittämään teinitytön kirkumiseksi kun ihminen ihan tosissaan pelkää. Niin, että saa siitä oikein fyysisen reaktion. En ymmärrä koska en sitä itse ole kokenut, mutta voin vähän osoittaa inhimillisyyttä tilanteessa jossa sitä todellakin tarvitaan.

Sama pätee synnytyspelkoon.

 

Siinä onkin se pointti, että onko pelkosektion vaatija oikeasti sairaalloisen synnytyspelkoinen vai haluaako hän sektion vain jääräpäisyyttään, koska ei halua esitellä alapäätään, revetä sieltä, olla tietämätön lapsen syntymäajasta tai vain halua kokea niin alkukantaista kuin alatiesynnytystä (joka tosin omasta mielestäni on vain maailman luonnollisinta mitä tiedän).
Mä uskon, että oikeasti synnytyspelkoinen haluaa terapiaa ja hoitoaan pelkoonsa, yrittää oikeasti päästä pelostaan ja on hoitomyönteinen. Asenne vaikuttaa pitkälle!
Ja minun mielestä on lapsellista muka pelätä synnytystä sen luonnollisuuden vuoksi!
Voin sanoa ammattilaisen kokemuksesta, että näitä pelkääjiä on ja aika paljonkin. Pelkosektiota ei missään nimessä pitäisi tehdä tuollaisin perustein. Sektio on AINA suurempi riski äidille ja lapselle jos alatiesynnysy on lääketieteellisesti mahdollinen.

 

\

Siinä onkin se pointti, että onko pelkosektion vaatija oikeasti sairaalloisen synnytyspelkoinen vai haluaako hän sektion vain jääräpäisyyttään, koska ei halua esitellä alapäätään, revetä sieltä, olla tietämätön lapsen syntymäajasta tai vain halua kokea niin alkukantaista kuin alatiesynnytystä (joka tosin omasta mielestäni on vain maailman luonnollisinta mitä tiedän).
Mä uskon, että oikeasti synnytyspelkoinen haluaa terapiaa ja hoitoaan pelkoonsa, yrittää oikeasti päästä pelostaan ja on hoitomyönteinen. Asenne vaikuttaa pitkälle!
Ja minun mielestä on lapsellista muka pelätä synnytystä sen luonnollisuuden vuoksi!
Voin sanoa ammattilaisen kokemuksesta, että näitä pelkääjiä on ja aika paljonkin. Pelkosektiota ei missään nimessä pitäisi tehdä tuollaisin perustein. Sektio on AINA suurempi riski äidille ja lapselle jos alatiesynnysy on lääketieteellisesti mahdollinen.

Totta varmaan tämäkin.
En mäkään hyväksy mukavuus-sektioita (vaikka sektion kokeneena en kyllä käsitä sitäkään mitä mukavaa voi olla sektiossa...), mutta kun vaikea sitä on tietää kuka pelkää "oikeasti" ja kuka "huvikseen", jos näin voi sanoa.
Mäkin uskon, että "oikeasti" pelkäävä haluaa terapiaa. Tai haluaisi. Se vaan on monesti vaikea järjestää. Ei tässä maassa taida päästä terapiaan ennen kuin on vaaraksi itselleen ja muille. Jos sittenkään... :\|

 

Ihmettelen vaan, miten jotkut pelkosektion vastustajat luulevat pelkosektion takana olevan sen, että tietää etukäteen lapsensa syntymäajan (jos ei sitten satu syntymään hyvissä ajoin ennen sovittua päivää ja vaikka sairaalaan mennessä synnytys jo käynnissä ja sektioon ei ryhdytä). Mitä iloa siitä on, päinvastoin, stressikerroin lisääntyy. Ja miten perustelevat "mukavuuden halun", ei sektio ole kivuton ja helppo asia, kuten itsekin toteavat.

Alatiesynnytyksessä ja sektiossa on kummassakin riskejä. Jos ne harvinaiset sattuvat kohdalle, ei tilastot lohduta tai "mitä jos"-ajattelu. Suurin osa menee hyvin elossajäämisen kannalta. On hullua riidellä, onko alapään veltostuminen (yksilöllistä) vai sektioarpi (arpimuodostus myös yksilöllistä huonompi asia...Jne. Kai jokaisen päätavoite on terve lapsi ja terve äiti? Kipujen/repeytymisen/arpien kanssa kun ei kauppaa voi käydä
lapsen terveyden puolesta.