[/b]peppipop
"Itse kävin ensimmäisen raskauden aikana noilla pelkopoli käynneillä ja jäi ihan hyvä maku. Puhuttiin paljon alatiesynnytyksestä ja olin kai siihen hieman asennoitunutkin, mutta mieltä kaihersi silti. Se oli outo tunne. Tiesi että synnytyksestä selviää, ei ollut mitään "järkevää" syytä että en tahtoisi alatiesynnytystä oli vain jäytävä tunne että minä en voi, en vaan kertakaikkiaan voi. Vahvin tunne mikä minulla on koskaan ollut."
Mulla just samahomma ku sulla, et periaatteessa oon asennoitunu siihen alatiesynnytykseen ja monesti on jopa tuntunu et pakko munki on selvitä ku muutki.. No, eilen kävin vauvankokoarviossa, tällä hetkellä lähes 4 kg ja laskettuaika siis 18.1. Ja samalla katottii mun lantion mitat, hyvin mahtuis isompiki tulemaan..
No otin nyt sit kumminki tuon mun pelon esille. Ja niihä siinä kävi et sain keskiviikolle ajan pelkopolille. (nyt vaan pitää toivoa ettei sitä ennen synny..) Ja tosissaa se lääkäri otti tuon mun pelon.. Et ei kait se tosiaa turhaa tule itselle semmoinen tunne et ei selviä normi synnytyksestä.. No, nyt sit vaa keskiviikkoa ootellessa. Jospa sitä sit sais sektioajan jo vaik torstaiks, siis jos menee läpi nää mun pelonaiheet.. Ja kait ne menee jos on nii tarkotettu!!
Kiitokset kaikille kommenteista! Monenlaista on tullut, ja kaikkia olen miettinyt tarkkaan. Tulen ilmoittelemaan kun tiedän mitä on edessä ja kun vauva on kainalossa ja mite selvittiin..
B)