Pelkokerroin

Olen töissä kaupungin rokotuspisteellä. Jo puoli vuotta olen pistänyt liukuhihnalta pääosin korona- ja influenssarokotuksia ja myös punkki- ja jäykkäkouristusrokotuksia. Työ alkaa käydä jo vähän yksipuoliseksi. Toisaalta olen kyllä kehittynyt pistämisessä entistä taitavammaksi.

Ennen joukkorokotuksia en ollut tajunnut, kuinka paljon on piikkikammoisia aikuisia. Jotkut peittelevät pelkoaan, mutta minua ei hämätä. Kerron nyt yhdestä sellaisesta tapauksesta.

– Seuraava, hihkaisin sermin taakse käytävälle.

– Ai, moi, kiva nähdä sua taas, tulija riisui takkinsa muovituolin selkänojalle.

– Ollaanko me tavattu? kysyin. Edessäni istui ihan OK-näköinen, sympaattinen mies.

– Sä pistit silloin kesällä mulle sen ekan piikin, hän osoitti etusormella olkavarttaan.

– Aa, okei, sanoin. Pyysin häntä näyttämään Kela-korttiaan lukijalle. – Ja nyt on sitten tehosteen aika?

– Mua ei siis pelota tää, mutta viime yö meni ihan plörinäksi valvoessa, mies sanoi.

Mutisin jotain takaisin samalla, kun tarkistin hänen tietojaan koneelta. Hän oli käynyt elokuussa ottamassa ensimmäisen Comirnatyn ja aivan oikein hän oli tullut uudestaan paikalle.

– Naapurista kuulu taas viime yönä ihan jäätävää panemista.

– Mitä sanoit? siirsin katseeni näytöltä häneen. Huomasin pienen punan nousseen hänen poskilleen.

– Ei sitä kestä kuulla seinien läpi, hän sanoi ääntään madaltaen. Kohtasin kirkkaat silmät ja valloittavan hymyn, mutta minua niillä oli turha hämätä. Hänellä oli jotain ihan muuta mielessä.

– Että olisi ollut ihan kivaa antaa myös sinnepäin vähän äänimerkkiä, mutta valvomiseksi se meni, hän sanoi.

– Ja miksi sä kerrot tämän mulle?

– Ettet sä luule, että mua pelottaa rokottaminen, hän sanoi.

– Oletko nyt ihan rehellinen? kysyin.

– No, joo. Sä oot kyllä tosi kuuma. Haluttava, hän sanoi vielä vähän lisää ääntään madaltaen. – Mä voisin vuorostani hoivata sua oikein mielelläni vaikka heti.

– Jos tehdään sillä tavalla, että mä en kuullut tota enkä kutsu vartijaa.

– Se sopii.

– Mutta mä otan sun numeron talteen. Katotaan sitten toisella kerralla sitä, kuinka paljon sua voi jännittää hoitajan tapaaminen.

– Sopii enemmän kuin hyvin. Näin tehdään, hän sanoi.

Iskin piikin olkavarren lihakseen vähän liian rajusti, minkä jälkeen pidin kättäni pari ylimääräistä hetkeä hänen hauiksellaan. Siinä kohtaa minä ylitin sopivaisuuden rajat.

Hänen tietonsa olivat vielä auki koneella. En todellakaan aikonut soittaa hänelle enkä edes ottaa puhelinnumeroa. Katsoin näytöltä hänen nimekseen Jussi. Siitä tuli lisää monenlaisia mielleyhtymiä sänkyhommiin.

– Mun mielestä sä voit sitten esittää mulle pari toivetta, mies sanoi.

– Niinku mitä?

– Ne on ihan susta kiinni, hän sanoi ja kääri vasemman hihansa hitaasti alas. Hänen hauiksiaan oli käytetty myös muuhun kuin näppäimistön näpyttelyyn.

– Tästä rokotteesta voi sitten tulla yllättäviä paikallisia reaktioita: kuumotusta, punotusta, turvotusta… minä sanoin, mutta Jussi keskeytti minut.

– Kaikkea näitä on jo, hän sanoi vakavalla naamalla ja katsoi räpäyttämättä suoraan silmiin. – Mieti niitä toiveita, hän sanoi lähtiessään. – Mitä haluaisit? Mitä haluaisit oikeasti? hän sanoi ja sai kuin saikin minut ottamaan puhelinnumeronsa.

Vaikka yritin unohtaa, Jussi tuli usein ajatuksiini. Tarkkaan ottaen hän ei jättänyt minua rauhaan. Jokin hänessä kiehtoi.

Jussi oli ehdottanut jotain, mitä ei kukaan aiemmin ollut tehnyt: minä voisin esittää hänelle pari toivetta. Olin tähän mennessä elämässäni ihan riittävästi miellyttänyt muita. Hän todellakin saisi tehdä nyt minulle mieliksi.

Jostain syystä hän ei yllättynyt lainkaan soitostani tai peitti sen täydellisesti. Annoin hänelle mielessäni plussapisteitä sen vuoksi. Käskin hänen valmistautua tarkasti toiveideni mukaan.

Kuvittelin, miten hän menisi saman tien suihkuun ja alkaisi vimmatusti höylätä kiveksiään siistiksi ohjeideni mukaisesti. Minä en sheivannut, minä sain olla luonnontilainen. Niin miehetkin olivat tulleet luokseni, vähät välittämättä omasta ulkonäöstään.

– Muista karvat myös kyrvänvarresta, tarkensin ja latelin lisää ohjeita. Hänen piti ottaa sininen pilleri tai kaksi, ettei ensimmäinen tapaaminen menisi jännittäessä.

– Ei mulla ole, Jussi sanoi.

– Niin, ei vielä, sanoin ja käskin häntä pukeutumaan valkoisiin boksereihin ja valkoiseen kauluspaitaan. – Siis uusiin. Käyttämättömiin. Pue myös uudet, puhtaat, valkoiset sukat. En kestä nähdä miesten rumia, kylmiä varpaita. Ei tennissukkia.

Jussin piti myös höylätä poskensa vain hetkeä ennen saapumistani.

– Sänki ei saa raapia.

Hänen piti pedata sänkyyn puhtaat lakanat, hankkia lempiliukkariani ja superohuita lateksittomia kortsuja. Hänen piti leikata kyntensä oikein lyhyiksi ja viilata kaikki terävät särmät pois. Tiesin, mistä tykkäsin.

Puhelun jälkeen toiveita alkoi tulla lisää mieleen. Kun tekstasin hänelle yhden toiveen, keksin jo seuraavan. Annoin hänen tehdä kaikki ne valmistelut, joihin minä olin itseni altistanut niin monet kerrat ennen treffejä. Hedelmä- ja juustotarjoilu. Kukkia. Lämmitettyä kookosöljyä. Ja sitten se viimeinen: ei yhtään rumaa sanaa, kiroilua eikä valittamista.

Minä en edes peseytynyt ennen tapaamistamme, edellinen iltasuihku sai riittää.

Soitin ovikelloa kello 20.00. Ensi katseesta ymmärsin, että toiveeni oli täytetty. Hän oli tehtäviensä tasalla valkoisissa vaatteissaan.

– Antaisitko tervetulopusun, pyysin häntä heti eteisessä, kun nostin hamettani. En vetänyt ovea perässäni kiinni vaan jätin sen raolleen rappuun. Pidin käteni ovenkahvalla. Kuka vain olisi voinut nähdä puuhamme.

Ensin hän varovaisesti suukotteli reisiäni ja häpykumpuani. Annoin hänelle mielessäni kymmenen pistettä parranajosta. Sänki ei raapinut lainkaan reisiä. Sitten hän siirsi pikkareitani sivuun ja kieli liukui häpyhuulien väliin. Hitaus ja varmuus kertoivat, että nyt olin hyvissä käsissä. Tämä oli ollut testini. Jos hän vakuuttaisi minut heti eteisen matolla, jäisin hänen luokseen. Vedin oven perässäni kiinni ja irrotin otteeni ovenkahvasta.

Hän riisui paljasjalkakenkäni pyynnöstäni ja kerroin kuitenkin tarvitsevani suihkun. Hän pesi hiukseni ja kainaloni. Hän todellakin varoi visusti näyttämästä minulle himoaan tai esineellistämästä minua. Jos hän katsoikin vartaloani, hän teki sen taitavasti ja minulta huomaamatta.

Pyysin häntä kuivaamaan pakarani ja taipeeni hellästi taputtelemalla. Nyökkäsin hänelle, että hän sai kuivata myös rintojen alta.

Sängyssä puskin lantiotani vasten hänen kasvojaan.

– Lisää, nuole lisää.

Hän oli taitava. Samaan aikaan hän siveli öljytyillä sormillaan vaginan suuaukkoa, kun hänen kielensä lipoi tasaisen varmasti myötäpäivään klitorikseni huppua. Puristin käteni sängyn päätylevyyn. Valuin hänen kasvoilleen. Sain sotkea, sain olla mehukas. Sain olla liikaa, sain olla vaativa. Minun ei tarvinnut pienentää itseäni eikä miellyttää. Yhtä paljon olin kiihottunut tästä mahdollisuudesta kuin siitä, mitä hän minulle teki. Minä olin päällikkö. Hän hoiteli minua. Minä en ottaisi häneltä suihin enkä yrittäisi miellyttää häntä.

Katsoin olkani yli. Näin pullotuksen boksereissa. Se ei ollut vielä täysin herännyt.

– Voisitko esitellä sen minulle? Sitä kuulemma kuumottaa ja turvottaa helposti.

Hän alkoi toisella kädellä hyväillä elintään ja toisella kädellä hän jatkoi pilluni parissa. Hän ujutti etusormensa G-pisteelle, painoi sitä ja jätti sormensa siihen. Olin seota. Pienet, selkeät liikkeet. Nautinnollani oli tilaa kasvaa ja kehittyä.

Niin kehittyi myös hänen erektionsa, muhkea terska kurkisti boksereiden kuminauhan alta.

– Hauska tutustua. Kuiskasin olkani yli.

– Kuin myös, Jussi vastasi kalunsa puolesta.

Kiihkoni yltyi, kun hän alkoi sormenpäällään aaltomaisesti kutsua G-pistettä lisää mukaan. Puristin reisilläni miehen pään jalkojeni väliin. Hän jatkoi tasaista klitoriksen nuolemista samassa rytmissä etusormensa kanssa.

– Nyt mentiin, nyt lähtee! aloin voihkia. Tarkoitukseni oli ollut, etten ääntelisi mitään ylimääräistä, mutta sanat vain tulivat voihkeeni mukana. Voi että hän oli hyvä.

Minä tässä olin hyvä, sallin itselleni kaikki nautinnot.

– Anna mulle takaapäin, sain sanotuksi juuri, kun otteeni sängyn päätylevystä oli herpaantumassa.

Hänen vehkeensä ei ollut pitkä mutta se oli sitäkin paksumpi. Se oli lähes yksi suunnaton terska lyhyen varren päässä. En ollut sellaista tattia aiemmin kokenut. En ymmärrä, miten hän sen teki, mutta jotenkin hän kankesi sillä sisään. Tiesin jääneeni nalkkiin. Hän suoraan sanottuna tulppasi minut.

Hän ei edes yrittänyt mitään sisään–ulos-juttua vaan hän hieroi päärynällään pillunpoimujani ja -sopukoitani. Hän pyöritti lantiotaan kuin maailman paras latinorakastaja. Samaan aikaan hän vei toisen kätensä klitorikselle. Lämpimällä kookoksella kostutetut sormet lirkuttelivat sen kieltä. Mitään ei ollut tehtävissä, suunta oli selvä. Otin kiinni turpeista nänneistäni.

– Sairaanhoitaja saa sitä, mitä sairaanhoitaja haluaa, Jussi sanoi.

Puskin pillua lujemmin Jussin lantiota vasten, kun aalto lähti purkautumaan suorana huutona.

– Naapurit aloittaa yleensä siinä varttia vaille yksitoista, joten me ollaan tässä jo vähän lämmitelty ennakkoon, Jussi sanoi rauhoituttuani ja sykkeen vähän laskettua.

– Ihanaa.

– Mutta hoitajan tapaaminen ihan milloin tahansa on kyllä tosi jännittävää.
 

Yhteistyössä