pelkoja sektioista vielä...

olen huomannut että muutkin ovat kyselleet mutta jos vielä mulle jaksaisitte vastailla
itselläni on sektio edessä luudutettujem selän alanikamien vuoksi ja pelkään etten tule muistamaan lapseni syntämästä yhtään mitään lääkitysten vuoksi. Muita pelkoni aiheita ovat esim. yksin jäämisen pelko, etten saa lasta lähelleni pitkäán aikaan tai lapsen isän tapahtumasta pois jättäminen (henkilökunnan puolesta)

ja jos vielä kertoisitte miten lapsen isän annettiin olla paikalla,vain vierailu aikoina vai muutenkin?

Kiitos oikeen paljon jo etukäteen kaikille vastaaville! :hug:

 

Minulle tehtiin sektio tammikuussa Keski-suomen Keskus-sairaalassa.. Ponnistusvaiheessa sydänäänet katosivat ja havaittiin vauvalla väärä tarjonta, kasvot edellä oli tulossa..

Sektio oli siis hätä-sellainen joten pelko oli kova kun saliin menittin.. Epiduraali oli jo valmiina kivunlievityksenä joten he vain isonsivat annoksen ja sitten toimittiin.. Isä sai olla mukana, mikä oli meille ihmetys mutta hyvä asia.. Ja hän poistui sitten vauvan mukana hoito puuhiin =) kun minut kasattiin uudestaan.. Itse olin heräämössä 2h ja luulin että näen/saan lapseni rinnalle vasta kun pääsen osastolle mutta tunnin jälkeen isä ja poika ja kätilömme olivat luonani ja sain imetellä siis jo heräämössä mikä oli ihanaa kaiken huolen ja murheen jälkeen..

Paikkana Jyväskylä saa täydet plussat hoidosta ja huomasta =)

Ainut negatiivinen asia mikä tuli niin se vietävän laskimotukos, seurauksena sektiosta/raskaudesta.. Eli pystyyn heti kun määrätään ja liiku kunnolla ettei tule tukoksia.. vointi itsellä oli mainio jo illalla mutta osastolla olleen kiireen takia minut "unohdettiin" nostaa pystyyn, olin sängyssä yli vuorokauden mikä ilmeisesti avitti tuota tukosta..

 

Niin isä sai olla osastolla koko vierailuajan eli aamu 9 ilta 21..

 

Mulla elektiivinen (siis ennalta tiedossa, kuten sinullakin) sektio -03. Tehtiin selkäydinpuudutuksessa, joten olin hereillä koko ajan. Sain kuitenkin esilääkkeen, joka teki "huimaavan" hyvän olon. Isä oli mukana lieikaussalissa koko ajan. Sain vauvaa silittää heti kun se oli masusta nostettu ylös ja tuore isä otti kuvia salissa. Ompelun aikana isä oli saanut kylvettää vauvan ja hänet oli punnittu yms. Heräämöön päästyäni tuli isä ja vauva heti luokseni, en ehtinyt heitä mitenkään odotella. Näky oli kaunis ja mieleenpainuva kun mieheni kantoi pienen nyytin luokseni. En kokenut jääneeni mistään paitsi!
Joten mielestäni ei sun kannata surra ulkopuoliseksi jäämistä, aika menee niin nopeasti että nyytti on sylissäsi ennen kuin huomaatkaan =) Onnea synnytykseen!!

 

kiitoksia teille vastauksista!
olo oli niin onneton kun en tiennyt mitään!

nyt menen jo sektioon toisin mielin!