Pelkaan myos kaikenlaisia vakavia sairauksia, lahinna syopaa. Lasten syntyman jalkeen tilanne on vain pahentunut. Viime vuoden aikana kavin laakarissa tosi usein, aina olin varma, etta kyse on jostain todella vakavasta. Jotenkin sain tilanteen rauhoittumaan kevaan aikana - muutamaksi kuukaudeksi - mutta tama syksy on ollut taas yhta itsensa tarkkailua ja pelkaamista.
Toi paan tarina on myos tuttua ja karsin siita tosi paljon n. vuosi sitten. Se ilmeni yleensa kun menin nukkumaan/pitkalleen, jolloin koko takaraivo alkoi tarista. Kavin neurologilla, joka arveli sen johtuvan niskajannityksesta. Siita lienee ollut kyse kun OMT fysioterapian myota vaiva katosi. Voisiko sulla kans olla niskaperaista? Jalkojen pulputus (ikaankuin elohiiri) oli minunkin riesana jokunen vuosi sitten. Se taisi kadota lopulta kun laakari sai tutkimusten jalkeen minut vakuuttuneksi, etta kyse ei ole mistaan vakavammasta. Soin silloin myos kuuriluontoisesti B-vitamiinia ja magnesiumia, mika ehka myos auttoi.
Tsemppia, tiedan tasan tarkalleen kuinka rasittavaa naiden ajatusten kanssa voi olla, kumpa joku paiva helpottaisi...