Pelko joka lamaannuttaa muun elämän

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Säikähdin tosi paljon silloin joskus huhtikuussa, kun tuli ensimmäiset otsikot sikainfluenssasta. No, se paniikki meni ohi, kun se kohu laantui.

Nyt taas kun enemmän otsikoissa jne. niin tuntuu, ettei muusta elämästä tule mitään. Maalailen koko ajan mielessäni kauhukuvia, en pysty keskittymään yhtään mihinkään. Äsken itkin hysteerisesti miehelle, etten uskalla enää lähteä kauppaan. Olen viimeisilläni raskaana (rv 39+) ja toivon koko ajan, että pääsisin äkkiä synnyttämään, ennenkuin se tauti iskee. Esikoisen puolesta pelkään kanssa niin, että saan välillä lähes paniikkikohtauksia. (Mulla on paniikkihäiriö siis muutenkin). Nytkin vaan itken. Kun ajattelen tulevaisuutta tai syksyä ja talvea, niin en näe vastassa, kuin seinän. Tuntuu, ettei missään ole mitään mieltä. Pelko on aivan järkyttävä. Missä tästä voisi puhua? Neuvolassa?
 
Jos pelko hallitsee elämää, tarvitset psykologin, psykiatrin tai psyk. sairaanhoitajan apua.
Mene puhumaan asiasta, tuo ei ole normaalia.

Älä ota tätä pahalla, muttei ole kyse mistään sikataudista, vaan siitä, että sinulla on ahd.häiriö mikä aiheuttaa näin voimakasta pelkoa sekä ahdistusta.

Käy lääkärissä.
 
mutta pelkään kyllä ja paljon =( Joka päivä tuo asia on mielessä ja ei sitä voi ajattelematta olla. itsekin raskaana olen, tosin vasta 13. viikolla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Onko kenelläkään muulla pelkoa näin voimakkaana?

Mä ymmärrän sua :) Meillä se on myös alkanut sanelemaan elämään käsidesin ja hansikkaiden muodossa.Silti pelottaa,sydän hakkaa,mietin kuinka lapset jäävät äidittömäksi.Olen vahvasti riskiryhmässä ja pelottaa :(
 
Moni on varmasti huolissaan, etenkin jos itse kuuluu riskiryhmään tai on pieniä lapsia. Mutta pelko joka rajoittaa elämää kannattaa ottaa puheeksi vaikka neuvolassa. Mieti mitä sinä voit sille jos sairastut? Huolehdi käsihygieniasta kuten normaalistikin jne. mutta paljon muutahan ei voi itse tehdä. Sairaus tulee jos tulee ja sillä hyvä. Se voi olla todella lieväkin, huonolla tuurilla vaikeampi ja vain tosi tosi huonolla tuurilla tappava. Älä murehdi etukäteen asiaa jolle et voi mitään. Ties vaikka jäät auton alle tai puu kaatuu päälle lenkille, you never know.. Nauti elämästä joka hetki :) T. Itse 10 vuotta paniikki&ahdistuneisuushäiriötä sairastanut, joka ei jaksa enää stressata
 
No mut hei teillä (etenkin ap:llä) on raskaus jo niin pitkällä että ehdit hyvin synnyttää ennen epidemian alkua... minua pelottaa kans niin paljon, ettei mitään rajaa. Just tänään todettiin et leipä on loppu, mut ei uskalla lähtee kauppaan :(

Ja viikkoja vasta 34, eli synnyttämään en pääse vielä pitkään aikaan, jos koskaan :(
 
Kyllä muakin pelottaa ihan hirveästi, välillä enemmän, välillä vähemmän. Kyllä mä siis muitakin sairauksia olen pelännyt ja miettinyt, mä nyt vaan olen sellainen joka miettii usein että mitäs jos... sen kääntöpuolena olen osannut iloita tosi pienistä asioista ihan kympillä, mut pelko silloin, kun on jotain todellista uhkaa, onkin tosi inhottavaa... kuin odottelua. :(
 

Yhteistyössä