Pelkkää itkua?

Onko teillä muilla mennyt tämä lapsettomuustaival pelkäksi itkuksi? Kun tuntuu, että itse itkeskelen vähän väliä ja mieli on hyvin usein maassa. Ennen itkin suhteellisen harvoin ja silloinkin vain jos olin yksin, mutta nyt saatan itkeä keskellä kauppakeskusta aamuisen negatestin takia, lääkärin vastaanotolla, vastaanotolta tullessani (jos huonoja uutisia), töissä, kaikkialla. Tuntuu, että ihan sama näkeekö muut ihmiset vai ei, itku vain tulee, kun on niin huono olla. En tiedä onko tämä enää normaalia vai pitäisikö hakeutua psykologin juttusille. Sosiaalinen elämäni on myöskin vähentynyt reippaasti, en enää jaksa tavata ystäviä enkä varsinkaan sellaisia jotka ovat raskaana/äitejä ja heitä alkaa olla ystäväpiirissäni enemmistö. :headwall: :'(

 

Kyllä mullakin on ollut aikoja, jolloin itku on ollut tavallista herkemmässä. Tällä hetkellä on menossa ns. parempi vaihe, eli aika harvoin tulee itku. Tosin lähipiirissä ei ole tullut raskausuutisia vähään aikaan, mikä saattaa vaikuttaa asiaan. Viime syksy oli rankka, meillä kuoli koira ja olin senkin takia aika hajalla :\| Tällä hetkellä pystyn taas tapaamaan "lapsellisia" ystäviänikin tuntematta kamalaa tuskaa, tosin mielessähän se lapsettomuus on aina. Pahimpina aikoina mies oli hyvänä tukena. Hän sai mut tajuamaan, että toivoa ei kannata heittää ja että elämä voi olla ihan hyvää ilman lastakin. Pitäisi olla onnellinen siitä mitä jo on. Vaikka siitähän ei pääse yli eikä ympäri, että lapsi tuo elämään valtavasti iloa, mutta myös huolta.

Meillä on yritystä takana nyt vähän yli 2 v. Alkutaipaleella vielä ollaan, Clomeja olen syönyt ja syksyllä inssiin jos ei sitä ennen tärppää.