Pelkään lapsettomuutta!

No, otsikko sen kertookin.. pelkään ihan mahdottomasti lapsettomuutta!
Oon aina ollut tosi lapsirakas ja jo nuorena tyttönä tiennyt, että omia lapsia tulen haluamaan.. mutta kuitenkin jotenkin alusta asti pelännyt, että entäs jos en saakkaan lapsia?!

Nyt olllaan mieheni kanssa oltu ilman ehkäisyä kohta vuoden verran.. ei olla siis suunnitelmallisesti lasta yritetty, eikä tähdätty petipuuhia mitenkään oviksiin tai muuta.. joten ei ole oikeastaan odotettavissakaan että vielä olisin välttämättä raskaaksi tullut.. mutta jotenkin silti joka kuukausi pelkään, että mitäs jos en sitten tulekkaan raskaaksi, kun sitä todella haluan ja yritän?
Jotenkin, kun kaveripiirissä on alkanut kaikki sikiämään ihan hirveää vauhtia ja tuntuu että yhdelle jos toiselle on tullut "vahinkolapsia", niin jotenkin tuntuu että miksi kaikki pääsee niin helpolla.. että naps vaan se lapsi on alulla.

Mun miehellä on ihan pikkuvauvana jotenkin toista kivestä leikattu, en edes tiedä mistä syystä eikä hän itsekkään tiedä.. mutta jotenkin pelkään tämän vaikuttavan asiaan.

Itse kävin hiljattain ihan muista syistä gynekologin tutkimuksessa ja hän ultrasi alapääni ja totesi kaiken olevan niinkuin pitää, mutta näkeekö gynekologi tämmöisessä perus rutiiniultrassa välttämättä kaikkia lapsettomuuteen vaikuttavia syitä naisen alapäästä? Esim. monirakkulaisuus, kystat, tms?

Ääh, välillä tuntuu että pää hajoaa tän asian suhteen, mutta jotenkin koen, että lapsettomuus olisi ihan hirvittävän "noloa", tms.. vaikka eihän se oikeasti ole! On hyvin yleistäkin! Oma veljeni kävi vaimonsa kanssa juuri pitkät lapsettomuushoidot läpi, kun hänen vaimollaan oli lapsettomuutta aiheuttava ongelma ja lopulta he saivat pienen käärön, joten tiedän, että suurin osa lapsettomuushoitoihin päätyvistä lopulta aina vauvan saavat, mutta silti..

 

Muistaakseni tutkimuksen mukaan yksi viidestä pariskunnasta kärsii lapsettomuudesta, eli kyseessä ei ole harvinainen "tauti". Vuoden yrittämisen jälkeen voit ottaa yhteyttä terveyskeskukseen ja pyytää apua lapsettomuuteen, jotka ohjaavat teidät eteenpäin. Miehen sperma on kumminkin helppo tutkia, jos siellä vika on, jos se on naisessa niin sen tutkiminen on usein hieman vaikeampaa. Toisekseen vaikka miehen toinen kives olisi toimintakyvytön on edelleen toinen toiminnassa. Kannattaa kumminkin jutella lääkärin kanssa ja jos olisivat tehneet miehellesi jonkun suuremman operaation niin siitä olisi varmasti jonkinlainen dokumentti olemassa tai tieto miehesi vanhemmilla.

Pelkoosi voin vakuuttaa että kun lopetat stressaamisen ja pelkäämisen lapsen saannista niin mahdollisuudet onnistua suurenevat. Kehosi reagoi stressiisi eikä siksi toimi kuten normaalisti vaan kuukautiset voivat esm jäädä väliin jne. Nauti siis makuuhuoneesta ja antimista, elä stressaa!

 

Jätin hormonaalisen ehkäisyn pois puolitoista vuotta sitten ja sen jälkeen käytettiin kondomia maaliskuulle asti. Silloin siis jäi ehkäisy meiltä kokonaan poies, kun oli tarkoitus, että seuraavan 6-12kk aikana tärppäisi. Täysin stressittä sitten niitä petipuuhia yhtään päiviä miettimättä, vain toisista nauttien kolmannelta kierrolta tärppäsi - helmikuun puolivälissä toivon mukaan tulee se ikioma nyytti elämään.

Painin itsekin noiden kysymysten kanssa vuosi sitten, että mitäs jos ei raskaudukaan ja kuinka siihen sitten suhtautuu, mutta kun se ehkäisy jäi pois hävisi kaikki stressikin elämästä - pelkäsin vuosia raskautuvani ja olin lähes pakko-oireinen ehkäisyn kanssa. Kun viimein saimme unelmien kodin ja molemmilla työt sekä elämä muutenkin hallinnassa, tuli molemmille olo, että yhteinen elämä tarvitsee vielä jotain, kun perhe ei ole perhe vain kahdenkesken ja siitä se ajatus lapsesta sitten lähti. Muistanpa jopa juuri sen kerran, sen rakastelun, josta tämä pieni ihme sai alkunsa...

Kuten naaris tuossa jo kirjoitti, stressi vaikuttaa todella paljon elimistöön ja myös siihen raskautumiseen. Siitä syystähän monet, jotka ovat luopuneet toivosta saada lasta, raskautuvat melkein heti luovuttamispäätöksen jälkeen. Silloin se kaikki stressi ja väkipakko katoaa, tulee vain nautittua toisen läheisyydestä ja ehkä naurettuakin ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan yhdessä.

Mutta jos asia askarruttaa niin kannattaa sitten käydä tutkituttamassa, onko jotain perusteellista syytä sille, miksei raskaudu. Antaisin kuitenkin tuolle vapautuneisuudelle ja stressittömyydelle ensin mahdollisuuden - rakastelkaa ihan vain itsenne takia ja siksi, että haluatte rakastella eikä siksi, että sillä pitäisi luoda uusi elämä. Nauttikaa toisistanne, naurakaa ja tehkää jotain ihanaa kaksin - se oikeasti vapauttaa ja antaa parhaat puitteet, parhaan alustan sille mahdolliselle uudelle elämälle.
Tsemppiä hirmusti tuon asian kanssa painiskeluun :hug:

 

Kiitos vastaukssista!

Ei meillä itse petipuuhissa mitään ongelmaa ole, ne sujuu ihan täysin stressittömästi ja suurella nautinnolla! Ehkä suurempi ongelma on se, että ei heilutella peittoa kaiketi tarpeeksi usein? Nautitaan kyllä molemmat hommasta suunnattomasti, ongelmana on lähinnä se, että eletään melko hektistä elämää.. mies tekee pitkää päivää töissä, minä teen töitä ja opiskelen samaan aikaan ja molemmat ollaan tosi liikunnallisiakin.

En tiedä onko noihin netin ovulaatiotesteihin minkäänlaista luottamista, mutta esim. nyt ne näyttää, että 16.12 mun hedelmällisyys nousee ja 21.12 hedelmällisyys loppuu, eli on ovulaatio.. Eli toisinsanoen kuinka usein tai paljon tänä aikana sitä peittoa kannattaisi sitten heilutella? Liikaakaan toki ei varmasti kannata, että ne siimahännät saa rauhassa lisääntyäkkin? Vai?

 

Makkarissa kannattaa olla sen verran ku tuntuu hyvältä, mutta mitä useemmin siellä on sitä suurempi toden näköisyys on raskautumiseen. Kumminkin on hyvä muistaa että munasolu on hedelmöittymiskykyinen 12-24h ja siittiöt ovat toimintakykysiä noin 1-2 päivää naisen sisällä. Jos kiertonne on säännöllinen on helppo laskea ovis, mutta noista ovulaatiotesteistä en osaa sanoa..

 

Yleisesti suositellaan, ettei seksiä harrastaisi joka päivä, jos aikoo raskautua - joka toinen on parempi vaihtoehto. Siemennesteessä siittiöiden määrä vähenee, kun liian usein sekstailee. Eli kaikkein parastahan se on, jos voisi läpi kierron harrastaa vaikka joka toinen päivä seksiä, kun nuo ovulaatiolaskurit ja muut voivat olla vähän niin ja näin. Eli nyt jos aloittaa niin hyvässä lykyssä voi se toivottu plussa testiin tulla tammikuun lopulla.

Hektinen elämänrytmi taatusti omalla tavallaan erittää sitä stressihormonia kehoon, että kannattaa sitä yrittää minimoida sen, mitä pystyy. Ihanaa, että nautitte toisistanne - se on jo paljon.