Pelkään kätkytkuolemaa,tää on hirveää:(

  • Viestiketjun aloittaja :(
  • Ensimmäinen viesti
:(
mua pelottaa että meidän rakas vauva otetaan meiltä pois. ja ajatus siitä on niin hirveä etten kestä sitä, mutta silti tuo pelko pyörii päässä.. vauva nyt kuukauden ikäinen ja kohta se suurin riski on. tiedän että se on harvinaista mutta jonkun kohdalle se aina osuu :(
 
Jokainen äiti pelkää jotain lapsensa puolesta, ymmärrän huolesi, pelkäsin kovasti itsekin kun lapset olivat pieniä, välillä hiivin monta kertaa yöllä kuuntelemaan että varmasti tuhina kuuluu...koita jaksaa, älä anna pelolle valtaa vaan puhu niistä ääneen :hug:
 
hulina
mulla oli sama pelko nyt on alkanut pelko hälveneen,ekat 3kk pelkäsin tosi paljon tarkastelin öisin onko kaikki ok.
pelko on ihan normaalia kun kyse on omasta pienestä.
 
marraskuun milja
Sitä se vanhemmuus on. Sitten kun kätkytkuoleman riski-ikä alkaa olla ohi alat pelätä uusia asioita: onnettomuuksia jne.

Huolesta ei koskaan pääse, mutta sen kanssa pitää oppia elämään eikä antaa huolen vallata liikaa tilaa. Ajan kanssa opit elämään huolen kanssa.
Pitää luottaa, että elämä kantaa, vaikka se ei kannakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja marraskuun milja:
Sitä se vanhemmuus on. Sitten kun kätkytkuoleman riski-ikä alkaa olla ohi alat pelätä uusia asioita: onnettomuuksia jne.

Huolesta ei koskaan pääse, mutta sen kanssa pitää oppia elämään eikä antaa huolen vallata liikaa tilaa. Ajan kanssa opit elämään huolen kanssa.
Pitää luottaa, että elämä kantaa, vaikka se ei kannakaan.
Näin on, huolet pysyvät, aiheet muuttuvat. Silllon jos pelko alkaa hallita elämää, on siihen hyvä hakea apua. Kaikelle ei mitään voi vaikka kuinka vartioisi lastaan. Mulla on vasta pojan kasvun myötä tullut menettämisen pelko, aina väliin pyörii mielessä.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja marraskuun milja:
Sitä se vanhemmuus on. Sitten kun kätkytkuoleman riski-ikä alkaa olla ohi alat pelätä uusia asioita: onnettomuuksia jne.

Huolesta ei koskaan pääse, mutta sen kanssa pitää oppia elämään eikä antaa huolen vallata liikaa tilaa. Ajan kanssa opit elämään huolen kanssa.
Pitää luottaa, että elämä kantaa, vaikka se ei kannakaan.

Näin on ja vielä tuosta kätkytkuolemasta niin minulla ainakin hälveni pelko kokonaan esikoisen jälkeen, kun ajattelin etteihän kukaan syyttä kuole. Eli jokin vamma tai sairaushan on pakko olla jos joku kuolee.
 

Yhteistyössä