Pelkään tuhoavani parisuhteeni, kun ei ole kavereita :(

["coocos"]

Mies on ainoa kontakti. Ei ole kavereita yrityksistä huolimatta. En koe olevani mitenkään kamala ihminen.. en vain pysty jostain syystä saamaan ystäviä itselleni. Mies on ainoa tuki ja turva ja ainoa johon voin luottaa. Ainoa jolle puhun. Olen kateellinenkin hieman kun hän on menossa aina moneen paikkaan ja minä olen vain kotona. Mies on alkanut hermostumaan, kun minä odotan niin kovasti hänen kotiin tuloaan ja sitä, että voidaan jutella.
Kertokaa nyt miten ihmeessä olette aikuisiällä muodostaneet kaverisuhteita, kun minulta ei tunnu luonnistuvan sosiaalisuudesta huolimatta. En jaksa enää mennä edes perhekerhoon yrittämään, kun aina joku juttelee minun päälle ja jään sinne nurkkaan...

 

["minä"]

Mulla ihan samanlainen tilanne, vaikka perhettäkin on. Katson, että olen itse aiheuttanut tilanteeni ja tyydyn osaani..en vain osaa olla kaveri nähtävästi kellekkään.
Koulun vanhempainillassakin tunsin oikeesti, kun minut"lytättiin" nurkkaan!
Olis mulla ehdotus: lähde jumppiin ja kimppakävelyille eli naisten vitosille ja sellasiin, sieltä voi saada kaverin jos flaksi käy. Mies ei saisi olla se ainoa ystävä, vaikka paras olisikin edelleen. Kerro sinä minulle, miten sait viimeksi ystävän ja kuinka "menetit" hänet, jos ei enään ole.

 

[v]

Mulla oli aikoinaan sama tilanne ja niin kävikin että ahdistin miehen niin pahasti että oli pakko erota. Sitten kun jäin aivan yksin, älysin tehdä kaikkeni jotta sain kavereita.

 

["coocos"]

[QUOTE="minä";22257330]Mulla ihan samanlainen tilanne, vaikka perhettäkin on. Katson, että olen itse aiheuttanut tilanteeni ja tyydyn osaani..en vain osaa olla kaveri nähtävästi kellekkään.
Koulun vanhempainillassakin tunsin oikeesti, kun minut"lytättiin" nurkkaan!
Olis mulla ehdotus: lähde jumppiin ja kimppakävelyille eli naisten vitosille ja sellasiin, sieltä voi saada kaverin jos flaksi käy. Mies ei saisi olla se ainoa ystävä, vaikka paras olisikin edelleen. Kerro sinä minulle, miten sait viimeksi ystävän ja kuinka "menetit" hänet, jos ei enään ole.[/QUOTE]

Jumpissakin yrittänyt käydä ja saada ystäviä.. olen ihan sosiaalinen ja luotettukin ollut. Miten menetin viimseisen ystäväni... ilmeisesti olen roskasäkki johon voi dumpata oman olonsa, mutta minun kanssa ei voi enää tehdä mitään kun oma olo on taas hyvä Usko on mennyt. Mietin mitä mieltä tässä onkaan. Onko se vain niin ettei kaikille ole tarkoitettu ystäviä vaan se yksin olo?

 

[Aatamin akka]

Missä päin asut?

 

["coocos"]

Missä päin asut?

En halua paikkakuntaa kirjoittaa... en tiedä mitä ihmiset odottaa, kun päädyn aina olemaan vain se nk. roskasäkki.

 

[Aatamin akka]

[QUOTE="coocos";22257384]En halua paikkakuntaa kirjoittaa... en tiedä mitä ihmiset odottaa, kun päädyn aina olemaan vain se nk. roskasäkki.[/QUOTE]

Ajattelin vaan kun kyllä täällä muitakin kavereita etsiviä käy kuten minä itse. Että jos kertoisit paikkakunnan niin saattaisi löytyä kavereita...

 

[v]

[QUOTE="coocos";22257384]En halua paikkakuntaa kirjoittaa... en tiedä mitä ihmiset odottaa, kun päädyn aina olemaan vain se nk. roskasäkki.[/QUOTE]

täällä on varmasti muitakin yksinäöisiä kuten minä mistä päin olet?

 

[Minerva McGarmiwa]

Mä pakkasin kamani tossa 8 vuotta sitten ja muutin ihan viraalle paikkakunnalle miehen luo. Nyt mulla on upeita ysätviä, pari tullu miehen kavereiden vaimoista ja muutama työkuvioiden kautta. Koulussa olen kans tutustunut jokuseen loistotyyppiin joiden kans ollaan suht tiiviisti yhteyksissä.

Mä olen kuulemma sellanen joka puhuis valotolpallekin jos se vaan vastais

Eli hakemaan sellasia tyyppejä joiden kanssa on joku yhteinen pohja ja siitä sit pikku hiljaa tutustumaan. Helposti ihmiset säikähtää jos joku heti ns. tuppautuu liikaa.
Jokaiselle löytyy ystäviä, ne vaan täytyy löytää.

 

[No tuota]

Mä pakkasin kamani tossa 8 vuotta sitten ja muutin ihan viraalle paikkakunnalle miehen luo. Nyt mulla on upeita ysätviä, pari tullu miehen kavereiden vaimoista ja muutama työkuvioiden kautta. Koulussa olen kans tutustunut jokuseen loistotyyppiin joiden kans ollaan suht tiiviisti yhteyksissä.

Mä olen kuulemma sellanen joka puhuis valotolpallekin jos se vaan vastais

Tilannetajua sulla ei ainakaan ole...

 

[qasw]

Tilannetajua sulla ei ainakaan ole...

No niinpä

 

[v]

asutko turun seudulla? ajattelin vaan kun itse asun ja yksin aina iltaisin käyn kävelemässä kun ei ole muita. ja muuten yleensä kaksin lapsen kanssa...

 

["tytteli"]

[QUOTE="coocos";22257367]Jumpissakin yrittänyt käydä ja saada ystäviä.. olen ihan sosiaalinen ja luotettukin ollut. Miten menetin viimseisen ystäväni... ilmeisesti olen roskasäkki johon voi dumpata oman olonsa, mutta minun kanssa ei voi enää tehdä mitään kun oma olo on taas hyvä Usko on mennyt. Mietin mitä mieltä tässä onkaan. Onko se vain niin ettei kaikille ole tarkoitettu ystäviä vaan se yksin olo?[/QUOTE]

Miten tää aloittaja on ihan kuin minä? Kuullostaa niin tutulle...siks minäkin istun nyt koneella ja olen täällä... jospa saisi ystäviä. Taidan muuttaa itseni mustaksi, niin voisi laittaa mulle viestiä?

 

[hmjoo]

Jos on lapsia, niin eiks muista äideistä olis joskus seuraa ?
Mä olen huomannut, että tosi moni on yksinäinen siksi, että muilla ihmisillä on jotenkin hektinen oma elämä, on mies, lapsia, harrastuksia, mennään sukulaisiin, ei ne vaan ehdi viettää aikaa muiden kanssa. Mulla on tosi vähän kavereita, kun lopetin ryyppäämisen ja menin töihin, mun kaverit katos ja suurin osa löysi parisuhteen, mun elämä oli koti ja työ. Ei vaan ollut enää mitään, mikä yhdistäisi. Ja kun seurustelin, niin mun kumppanilla ei ollut kavereita ollenkaan, mulla oli muutama, yhdessä etsittiin sille uusia ystäviä ja sitten se ihastui yhteen niistä ja petti mua,joten meille tuli ero.. mä olin sitten aika yksin, eikä niidenkään suhde kestänyt edes kuukautta. Ehkä kavereita ei voi etsimällä etsiä, vaan pitää odotella jos tulee vastaan joku sellainen, jolla on aikaa ja jonka kanssa on puhuttavaakin ?
Mä olen hirveän huono puhumaan jonninjoutavaa paskaa, mutta pohdin mielelläni kaikenlaisia asioita, ja se tekee musta huonon kaverin. Kuuntelen huolia, mietin kaikenlaista, olen paikalla kun joku mua kaipaa, ja huomaan, että mulle soitetaan vain silloin kun maailma kaatuu niskaan, mut jos mä tartten kaveria johonkin, niin muut kaverit, sukulaiset tai puoliso vievät aina voiton.
Elämä vaan on sellaista joskus.

Pitää opetella tekemään asioita yksinään ja tykkäämään omasta seurastaan, mä käyn kirjastossa, ostoksilla, risteilyillä, kuuntelemassa karaokea .. matkustelen toisiin kaupunkeihin päiväreissuja, joilta tulen illaksi kotiin. Otan paljon valokuvia. Kivempaa olis kaksin, mutta yksinkin voi olla, ei siihen kuole. Siihen jopa oppii ja tottuu.

 

["coocos"]

En halua kirjoittaa paikkakuntaa siksi kun tämä on niin pieni paikka isosta koostaan huolimatta... Olen joutunut pettymään ihmisiin monesti. Tätäkin kautta yrittänyt saada tuttavia, mutta kukaan ei ikinä jatkanut

Miten te muut yksinäiset jaksatte yksin kaikkea?

 

[Minerva McGarmiwa]

Tilannetajua sulla ei ainakaan ole...

:kiss:

 

[Aatamin akka]

[QUOTE="coocos";22257459]En halua kirjoittaa paikkakuntaa siksi kun tämä on niin pieni paikka isosta koostaan huolimatta... Olen joutunut pettymään ihmisiin monesti. Tätäkin kautta yrittänyt saada tuttavia, mutta kukaan ei ikinä jatkanut

Miten te muut yksinäiset jaksatte yksin kaikkea?[/QUOTE]
No voitko edes kertoa missä päin Suomea on?

 

["coocos"]

No voitko edes kertoa missä päin Suomea on?

Aika lailla hämettä.. enemmän ja vähemmän..

 

[..]

asutko turun seudulla? ajattelin vaan kun itse asun ja yksin aina iltaisin käyn kävelemässä kun ei ole muita. ja muuten yleensä kaksin lapsen kanssa...

Täällä yks kans ku etsii esim. lenkkiseuraa turun seudulta, kävelyllä käyn myös iltasin, mut se vaan niin tylsää yksin..

 

[¨v]

Täällä kans yks yksinäinen. En kylläkään edes miehelleni enää puhu kun ei kuuntele minua aidosti, naureskelee vain.

 

[hmjoo]

Täällä yks kans ku etsii esim. lenkkiseuraa turun seudulta, kävelyllä käyn myös iltasin, mut se vaan niin tylsää yksin..

Mulla asuu kaveri turun seudulla, ja sekin sanoo olevansa yksinäinen. Miten siellä ei ihmiset kohtaa toisiaan ? Kaveri sanoi, ettei turkulaisiin tutustu, se on asunut niillä nurkilla pari vuotta.

Ihmisiin tutustuminen on hankalaa kun on aikuinen, mutta ei se mahdotonta ole. Itse asun stadissa ja täällä katsotaan kuin olisit joku sekopää jos puhut jollekin tuntemattomalle. Vain yhdessä talossa on ollut hyvä "äitipiiri", eli hiekkalaatikkoporukka, jonka kanssa vietettiin yhteistä aikaa. Mutta me oltiinkin kaikki yksinhuoltajia.. ne, joilla on mies, on ihan oma lukunsa kaiketi ?

 

[Hellu --]

"Mulla asuu kaveri turun seudulla, ja sekin sanoo olevansa yksinäinen. Miten siellä ei ihmiset kohtaa toisiaan ? Kaveri sanoi, ettei turkulaisiin tutustu, se on asunut niillä nurkilla pari vuotta"

Ei mustakaan aitoihin turkulaisiin niin helposti tutustu ku sit niihin jotka on muualta turkuun tulleita niin kuin minä itsekin..

 

[Aatamin akka]

Täällä kans yks yksinäinen. En kylläkään edes miehelleni enää puhu kun ei kuuntele minua aidosti, naureskelee vain.

Mistä päin?

 

["lillis"]

Onko Pirkanmaalta ketään? Täällä olisi yksi vailla kavereita iltamenoihin jos löytyy. Siis lenkille, kahville yms rauhallisiin rientoihin.. kaverit on kaikonneet jonnekin ja olisi edes yksi tervetullut..