Pelkään todella paljon synnytystä. Antakaa KAIKKI keinot mulle millä lievitän pelkoani!

[ap]

Nyt on jo 4. raskaus menossa ja en voi olla kovasti pelkäämättä tulevaa synnytystäni. Tähän asti olen aina saanut puudutteen, vaikka 1 synnytys olikin tosi nopea. Mä haluaisin LUOTTAA omaan kehooni enkä mennä "lukkoon", kun kivut alkavat.

Mä haluaisin jopa luomuna synnyttää, kun en pidä kovin hyvänä asiana, jos puudutteesta tulee jotain peruuttamatonta. Miten voin valmistautua synnytykseen täysin eri asenteella, kun aiemmin? Haluan oppia rentoutumaan/hengittämään oikeen, mutta miten sen oppii? Kaikki vinkin kehiin! Kiitos! Tunnen oman anatomian ihan hyvin, mutta mulla on ollut osittain todella töykeää kohtelua sairaalassa. Eli mun kipuja ei oo otetu tosissaan aina ja mä oon mennyt paniikkiin. :/

 

[ap]

up!

 

[km]

no ei se kauaa kestä, jos yhtää lohduttaa.

Ite ootan kolmatta, toka synnytys oli niin nopeakäänteinen että nyt pelkään, etten ehdi ees sairaalaan asti ennenku vauva pukkaa pihalle...

 

[täällä]

kerrotaan mielummin kauhutarinoita...
en osaa oikein muuta sanoa kuin että yritä olla positiivisin mielin,negatiivisyys lisää kipua.

 

[ap]

kerrotaan mielummin kauhutarinoita...
en osaa oikein muuta sanoa kuin että yritä olla positiivisin mielin,negatiivisyys lisää kipua.

Jostain luinkin, että tosi iso osa kivusta johtuu vain pelosta ja jännityksestä. Mä tiiän, että jos uskaltaisin "heittäytyä", niin homma voisi sujua paaaaaaljon paremmin. Koitan kerätä rohkeutta joka päivä synnytykseen asti ja ajatelle, että oon jo kolme synnyttänyt, että eiköhän se neljäskin tule sieltä kohtuudella. mutta joudun varmaan tekeen hurjasti töitä tämän asian eteen!

 

[:)]

Lue asiasta ja valmistaudu hyvin. Tee synnytystoivelista ja toimita se synnärille. (Ota toinen kpl mukaan, kun menet synnyttämään.) Kun tiedät mitä ja miksi haluat, osaat perustella sen hoitavalle kätilöllekin. Kerro heille myös aiemmista huonoista kokemuksista.

Täältä on hyvä aloittaa: http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=3

Luota itseesi. Kehosi osaa synnyttää *), kuuntele sitä.

*)Naisen elimistö osaa synnyttä vaikka nainen olisi tajuttomana.

 

[ap]

niin ja jos mua ois siinä nopeassa synnytyksessa OIKEESTI KANNUSTETTU, niin eihän sitä tiiä, vaikka oisin selvinnyt ilman lääkkeitä.. :/

 

[Pojan äiti]

Mua pelotti synnytys tosi paljon. Tosin minnekään pelkopolille en päässy, ku itte sen tiedostin että pärjää ilman ammattiapuakin. Kun sitten synnytys käynnistyi, niin sitä oli niin malttamaton saamaan pojan maailmaan että kaikki pelot siinä sitten viskas vaan taivaan tuuliin. Supistukset olivat kipeitä, mutta mieluummin mä koen nyt taas niitä kipeimmillään kuin hampaan poiston (siinä mulla on todellinen pelko!). Kipu siis ei ollu sellainen ettei sitä kestää ja sitten kun ponnistusvaiheeseen pääsi, sitä vain oli niin ihanaa ajatella kaiken keskellä että 'kohta me nähdään'. Ja kahden vuorokauden tuskan jälkeen väsytti suoraan sanoen niin että olin valmis vain menemään nukkumaan suoraa kyytiä =))) Eli omalla kohdalla pelko hävisi viimietsään kun hommiin päästiin!

 

[pippamama]

Pelkäsin toista synnytystä tosi paljon.. Koko raskausaika meni murehtiessa synnytystä. Kirjoitin monta listaa siitä mitä haluan ja en halua synnytyksessä tehtävän. Kokeilin raskausaikana erilaisia asentoja, etsin sellaisia joissa oli hyvä olla. Kun synnytys sitten käynnistyi supistuksilla ei tarvinnut edes miettiä vaan jotenkin alitajuisesti tiesin missä asennossa oli hyvä olla supistuksen ajan. Eniten seisoin tuoliin/pöytään/seinään nojaten hieman etukenossa ja keinuttelin lantiota, keskittyen pelkästään hengittämiseen. Pyrin hengittämään mahdollisimman syvään ja pitämään leuan rentona. Se vei ajatukset pois kivusta. Loppuvaiheessa käytin ääntä supistuksen aikana, huusin AAAaaaAAA... se helpotti myös.
Luin raskausaikana bebesinfon sivuja ahkerasti, siellä on paljon tietoa luonnonmukaisesta synnytyksestä ja ei-lääkkeellisistä kivunlievityksistä. Myös puudutusten haittavaikutukset on sinne kirjattu.

Muoks. Unohtui mainita että siinä vaiheessa kun tajusin synnytyksen olevan käsillä unohdin pelätä... Juuri ennen ponnistusvaihetta pelko meinasi tulla takaisin mutta sitten iski ponnistamisen tarve niin lujana ettei voinut tehdä muuta kuin ponnistaa

 

[Bahama]

Itse ajattelin kaikkia,kaikkia miljardeja naisia jotka ovat synnyttäneet ilman lääketieteen apua jossain savimajassa.
Se auttoi ! Minullahan oli kaikki apu ja tekniikka läsnä.
Ja olin uteas..mitä se synnyttäminen on ? Halusin kokea sen, siksi en pelännyt vaan olin innokkaalla mielellä "jännää, nyt minäkin pääsen sen kokemaan "

 

[ap]

Voi kiitos teille kanustuksesta ja tuosta linkistä! mä teen kaikkeni, että pystyn olemaan mahd. rentona ja uskon itseeni!