A
Amanda
Vieras
Mummoni on minulle läheisin perheenjäsen ,mieheni ja lasten lisäksi ja olen eniten tekemisissä hänen kanssaan. Mummo on jo vanha, yli 75vuotias ja huonossa kunnossa sekä henkisesti että fyysisesti , häneltä kuoli juuri kuopus, eli setäni, keski-ikäinen. Kuolema oli kaikille todella yllätys, sydän vain pysähtyi kesken työpäivän ja mummolla ei ole enää mitään elämän halua tämän johdosta. Häneltä on kuollut aikoinaan myös vauva sekä aviomies nuorena. Mummolla on edessä iso leikkaus pian ja hän sanoikin minulle että toivoo pääsevänsä poikansa perään. Itken nykyään jo valmiiksi mummoni menetystä ja sitä kuinka surullinen hän on ja vihaan muita sukulaiia ettei heitä tunnu kiinnostavan yhtään mummon hyvinvointi, itse olisin vaikka valmis ottamaan mummon kotiini asumaan, mutta tiedän ettei kukaan "hyväksyisi" sitä, niin typerältä kuin se kuulostaakin...