Pelkään jatkuvasti, että lapselleni sattuu jotain.

[hysteriaäiti]

Käyn lapsen nukkumaanmenon jälkeen monta kertaa kädellä kokeilemassa, että hän hengittää, silläkin riskillä, että hän herää. Näen mielessäni kokoajan kauhukuvia, kuinka liukastun lapsi sylissäni ja hänelle sattuu jotain. Pelkään, kun jätän hänet äidilleni tai tarhaan hoitoon, mitä absurdeimpia tapauksia meteoriiteista liukastumisiin ja aina voin nähdä sieluni silmin tämän tapahtuvat. Minua alkaa oksettamaan ja itken kun luen noita jatkuvia uutisia taaperoista ja vauvoista, jotka on tapettu tai kuolleet tapaturmaisesti ja minu ahistaa. Milloin tämä menee ohi?

 

[sunniee]

ei varmaan koskaan. sitten kun meistä aika jättää..

 

["Vieras"]

Lapset 3,5v ja 1,5v eikä ole mennyt ohi vieläkään. Pahinta oli vauva-aika. Kävin itse myöskin kokoaika kokeilemassa hengittääkö vauva.

 

[Madicken04]

Tuollaista en ole koskaan pelännyt. Realistisempia juttuja kyllä, esim sitä lapsi sylissä liukastumista jos joutuu kävelemään liukkaassa paikassa.

Tällä hetkellä pelkään ettei pojan jalka ole ihan kunnossa. : / Murtui elokuun lopulla ja värikkäiden vaiheiden jälkeen viimeviikolla saatiin kipsipois ja sen alta löytyikin painehaava jota nyt hoidellaam. Tänään uusi lääkäri ja kipsin poisoton jälkeen jalka on ollut paljon kipeämpi kuin koko episodin aikana ylipäätään, ei varaa sille yhtään jne.

Tytön kohdalla pelkään että saa tässä talvella sen kehitysvamman-diagnoosin mikä näyttäisi todennäköiseltä.

Vauvan kohdalla en oikeastaan pelkää mitään. Muuta kuin noita pieniä kaatumisia nyt kun toinen opettelee seisomaan ilman tukea.



muoks. siis en ole muutenkaan koskaan ollut hysteerinen tyyppi enkä lastenkaan kanssa ole keksinyt noita ylimääräisiä pelon ja huolenaiheita. Tosin ehkä niitä oikeita huolia on ollut kokoajan mukana sen verran että varmaan tulisi hulluksi jos pitäisi vielä pelätä niitäkin asioita joissa ei ole mitään pelättävää. Jotain itsesuojeluvaitoa?

 

["vieras"]

Minkä ikäinen lapsi?

Mä pelkäsin kätkytkuolemaa. Nukuin vauvan vieressä ja kokeilin kädellä useasti yössä, hengittääkö

 

[tiiteni harmaana]

Mäkin pelkään usein, mutta yritän olla antamatta sille pelolle ylivaltaa. Eilenkin kun lähdin kyläilyreissulle lasten kanssa autolla pitkin moottoritietä, oli mielessä, että apua, jos meille sattuu jotain liikenteessä, rekka ajaa päälle tai jotain. Myös kätkytkuolemanpelko tän nuorimmaisen (nyt 4kk) kanssa on ollut voimakas. Pelkään myös, että mihelle sattuu jotain ja mä jään ilman puolisoa ja lapset ilman isää. Eli onhan noita pelkoja vaikka kuinka ja joka asiasta voi saada pelon kehitettyä itselleen, mutta niiden pelkojen kanssa on opittava elämään eikä saa niiden antaa rajoittaa liiaksi. Olishan mekin voitu olla eilen lähtemättä kyläilemään ja siltikin olis voinut kotonakin jotain sattua. Eikä kuitenkaan eilen sattunut mitään vaikka moottoritielle lähdettiin ajelemaan.

 

[hysteriaäiti]

Lapsti nyt 1v1kk. Olen aina ollut vähä ylivarovianen, esim koirieni kanssa. Jos ollaan mökillä ja koirat sisällä, tarkistan sata kertaa, että ovi on kiinni, etteivät koirat karkaa ja karhu syö niitä yms. Kun lapsi oli ihan vauva, en nukkunut lähes ollenkaan, kun pelkäsin kieriväni hänen päälleen.

 

["sasa"]

Onhan vanha sanonta: Näet kuolemasi kun lapsesi syntyy.

 

["Helle"]

Sama homma, meillä reilun kuukauden ikäinen vauva. Käyn tsekkaamassa vähintään 5 minuutin välein kun nukkuu kopassa tai parvekkeella jos ei kuulu mitään äkinää. Kärrykävelyllä pelkään että kompastun ja kärryt pyörii ajoradalle auton alle, tai että kaadun ja kaadan itse vaunut ja vauva sinkoutuu ulos ja loukkaantuu. Kun vauva nukahtaa, otan tutin pois ettei tökkää silmään jos tipahtaa ja ei ole kaukana että kapaloisin tiukkaan ettei huido itseään käsillään kun herää. Meillä on myös kaksi kissaa jotka ei ole vihamielisiä vauvaa kohtaan mutta pyörivät jaloissa kun kannan vauvaa, olen meinannut kompastua niihinkin jo monta kertaa, samoin mattoon. Onneksi olen näin vainoharhainen niin saan kartoitettua mahdolliset vaaranpaikat ennen kuin mitään ehtii sattua. Ensin olin tosi luottavainen mutta 5 pv vanhana onnistuin pudottamaan vauvan sängyltä, jotenkin se pyörähti ja tipahti kasvoilleen pahvilaatikkoon jossa onneksi oli mm. kangasta pehmentämässä pudotusta. Ei edes itkenyt, mutta äiti säikähti! Nykyään jätän sängyllä metrin verran varaa joka reunalle ettei vauva putoa, ja kiilaan vauvan vielä tyynyillä paikoilleen.

 

["mama"]

Käyn lapsen nukkumaanmenon jälkeen monta kertaa kädellä kokeilemassa, että hän hengittää, silläkin riskillä, että hän herää. Näen mielessäni kokoajan kauhukuvia, kuinka liukastun lapsi sylissäni ja hänelle sattuu jotain. Pelkään, kun jätän hänet äidilleni tai tarhaan hoitoon, mitä absurdeimpia tapauksia meteoriiteista liukastumisiin ja aina voin nähdä sieluni silmin tämän tapahtuvat. Minua alkaa oksettamaan ja itken kun luen noita jatkuvia uutisia taaperoista ja vauvoista, jotka on tapettu tai kuolleet tapaturmaisesti ja minu ahistaa. Milloin tämä menee ohi?

Olen ihan samanlainen ja poika on jo kohta 4v..

 

[Maui]

Minä pelkään myös jatkuvasti että jotain sattuu 3-vuotiaalle pojalleni. Kun oli vielä vauva laitoin herätyksen yöllä kahden tunnin välein ja varmistin että hengittää kun pelkäsin kätkytkuolemaa niin paljon.

 

[hullujako?]

Minä pelkään myös jatkuvasti että jotain sattuu 3-vuotiaalle pojalleni. Kun oli vielä vauva laitoin herätyksen yöllä kahden tunnin välein ja varmistin että hengittää kun pelkäsin kätkytkuolemaa niin paljon.

Ja oikeasti uskoit, että tuolla 2 h välein tapahtuvalla tarkastuksella estät mahdollisen kätkytkuoleman??? Entäs se loppu 1 h 55 min aika tarkastusten välillä??? Eikö pienessä mielessä ikinä käynyt, että tuossa ei ole mitään järkeä?

 

[hysteriaäiti]

[QUOTE="Helle";24845991]Sama homma, meillä reilun kuukauden ikäinen vauva. Käyn tsekkaamassa vähintään 5 minuutin välein kun nukkuu kopassa tai parvekkeella jos ei kuulu mitään äkinää. Kärrykävelyllä pelkään että kompastun ja kärryt pyörii ajoradalle auton alle, tai että kaadun ja kaadan itse vaunut ja vauva sinkoutuu ulos ja loukkaantuu. Kun vauva nukahtaa, otan tutin pois ettei tökkää silmään jos tipahtaa ja ei ole kaukana että kapaloisin tiukkaan ettei huido itseään käsillään kun herää. Meillä on myös kaksi kissaa jotka ei ole vihamielisiä vauvaa kohtaan mutta pyörivät jaloissa kun kannan vauvaa, olen meinannut kompastua niihinkin jo monta kertaa, samoin mattoon. Onneksi olen näin vainoharhainen niin saan kartoitettua mahdolliset vaaranpaikat ennen kuin mitään ehtii sattua. Ensin olin tosi luottavainen mutta 5 pv vanhana onnistuin pudottamaan vauvan sängyltä, jotenkin se pyörähti ja tipahti kasvoilleen pahvilaatikkoon jossa onneksi oli mm. kangasta pehmentämässä pudotusta. Ei edes itkenyt, mutta äiti säikähti! Nykyään jätän sängyllä metrin verran varaa joka reunalle ettei vauva putoa, ja kiilaan vauvan vielä tyynyillä paikoilleen.[/QUOTE]

Aivan sama homma. Tyttö oli 4kk kun isän piti vahtia sängyllä olevaa vauvaa, mutta unohtui lukemaan lehteä ja vauva kierähti lattialle. Alkoi heti itkemään ja itki usean minuutin, soitin hysteerisenä päivystykseen ja sanoivat että pitää yöllä käydä herättelemässä, muuten ei hätää. Kun tyttö rauhottui ja jokelteli taas, aloin tärisemään ja itkeään hysteerisesti, en meinannut saada henkeä ja mieheni piti käyttää kaikki keinot saadakseen minut rauhoittumaan kun näkökenttä alkoi sumenemaan hypeprventiloinnin takia ja meinasin pyörtyä.

 

["sasa"]

Minä pelkään myös jatkuvasti että jotain sattuu 3-vuotiaalle pojalleni. Kun oli vielä vauva laitoin herätyksen yöllä kahden tunnin välein ja varmistin että hengittää kun pelkäsin kätkytkuolemaa niin paljon.

Tosi aukotonta logiikkaa. mitäs jos kuoleekin tunnin kuluttua? Kellosi olisi herättänyt vasta tunnin kuluttua eikä mitään olisi enää tehtävissä...

 

["höh"]

No kai sitä saa heräillä tarkistamaan, jos se omaa mieltä helpottaa?

 

["jaahas"]

[QUOTE="sasa";24846092]Tosi aukotonta logiikkaa. mitäs jos kuoleekin tunnin kuluttua? Kellosi olisi herättänyt vasta tunnin kuluttua eikä mitään olisi enää tehtävissä...[/QUOTE]

Ja mitähän se sua liikuttaa millä tavalla muut omaa mieltään rauhottaa?

 

["sasa"]

[QUOTE="jaahas";24846136]Ja mitähän se sua liikuttaa millä tavalla muut omaa mieltään rauhottaa?[/QUOTE]
Hämmästyttää vain ihmisten loputon typeryys ja pikkulasten tasolla oleva päättelykyky sekä syy/seurausketjun seurantakyky.

 

[meery]

[QUOTE="sasa";24846171]Hämmästyttää vain ihmisten loputon typeryys ja pikkulasten tasolla oleva päättelykyky sekä syy/seurausketjun seurantakyky.[/QUOTE]

täytyy kyllä sanoa että mua hämmästyttää se miten ylimielisiä ihmisiä täältäkin palstalta löytyy. sinäkö se olet sitten taas täydellinen?

 

[voi apua]

[QUOTE="sasa";24846171]Hämmästyttää vain ihmisten loputon typeryys ja pikkulasten tasolla oleva päättelykyky sekä syy/seurausketjun seurantakyky.[/QUOTE]

Jos edes matematiikaa hieman osaisit, ymmärtäisit, että kerran kahdessa tunnissa tarkistamaan heräävällä äidillä on suurempi todennäköisyys huomata, jos joku on vialla, kuin äidillä, joka nukkuu koko yön. Tottakai paras todennälköisyys on sillä joka valvoo koko yön, mutta se nyt on jo epäinhimillistä pidemmällä linjalla.

 

["vieras"]

On ihan ok pelätä ja jännittää, mutta jossain vaiheessa se voi mennä ns. yli. Kannattaa miettiä, olisiko syytä käydä jonkun kanssa juttelemassa näistä peloista. Mietihän sitäkin, miten pelokkaan ja pelottavan kuvan maailmasta annat lapsellesi. Sinun pitää osata ja pystyä olla hänelle turvallinen ja vahva vanhempi.

 

["sasa"]

Jos edes matematiikaa hieman osaisit, ymmärtäisit, että kerran kahdessa tunnissa tarkistamaan heräävällä äidillä on suurempi todennäköisyys huomata, jos joku on vialla, kuin äidillä, joka nukkuu koko yön. Tottakai paras todennälköisyys on sillä joka valvoo koko yön, mutta se nyt on jo epäinhimillistä pidemmällä linjalla.

Ja lopputuloksen kannalta eroa on mitä, jos lapsen kuolema huomataan tunnin vs. kuuden tunnin kuluttua?

 

[Madicken04]

Jos edes matematiikaa hieman osaisit, ymmärtäisit, että kerran kahdessa tunnissa tarkistamaan heräävällä äidillä on suurempi todennäköisyys huomata, jos joku on vialla, kuin äidillä, joka nukkuu koko yön. Tottakai paras todennälköisyys on sillä joka valvoo koko yön, mutta se nyt on jo epäinhimillistä pidemmällä linjalla.

Juu. Tosin logiikkaa voi jatkaa sillä että jos äiti heräilee koko yön kahden tunnin välein eikä ehkä saa heti unta uudestaan (varsinkin jos/kun nuo heräilyt johtuvat äidin hysterisestä mielestä) niin päivällä äiti on todennäköisesti huomattavasti väsyneempi kuin se äiti joka nukkuu yön läpi. Silloin taas päivällä kasvaa riski siihen että äidin väsymyksestä heikentyneen huomiokyvyn vuoksi lapselle pääseekin sattumaan jotain. Todennäköisyys noihin ppäivällä lapsen touhutessa sattuviin onnettomuuksiin lienee kuitenkin suurempi kuin kätkytkuolemaan, uskoisin.

Mutta jokainen toimii tavallaan. Jos haluaa heräillä yöllä niin siitä vaan, joku pystyy sitten nukahtamaan nopeasti uudelleen eikä ole juurikaan sen väsyneempi. Jos taas heräilyn vaihtoehtona on se ettei saisi peloltaan nukuttua koko yönä niin parempi silloin pistää kello soimaan.

 

[??]

Ihmeen kylmiä ihmisiä täällä, tekee ihan pahaa :/ "Jos se lapsi kuolee niin se kuolee, voi voi". Toivottavasti ette oikeassa elämässä ole noin tunteettomia lapsianne kohtaan.

 

[Madicken04]

Ihmeen kylmiä ihmisiä täällä, tekee ihan pahaa :/ "Jos se lapsi kuolee niin se kuolee, voi voi". Toivottavasti ette oikeassa elämässä ole noin tunteettomia lapsianne kohtaan.

Idea lienee siinä että sille kätkytkuolemalle ei voi tehdä mitään. Huomasi sen sitten tunti tai neljä tuntia tapahtuman jälkeen. Ei se tarkoita etteikö lapsen kuolema olisi järkyttävä paikka.

 

[Maui]

Kyllä mä sen jotenkin niin kuitenkin ajattelin että suuremmalla todennäköisyydellä huomaan jos jotain erikoista on jos herään kahden tunnin välein kuin jos nukun koko yön. En olisi saanut ollenkaan unta jos en olisi tiennyt että parin tunnin päästä kello herättää tarkistamaan että kaikki on hyvin. Ja herättyäni sain aina heti uudestaan nukuttua joten eipä se isolta vaivalta tuntunut kun sen ansiosta pystyin nukkumaan rauhallisesti. Eihän kukaan loputtomiin jaksa kokonaisia öitä valvoa, sitä tein ensimmäisten kolmen viikon aikana ja olen ollut niin väsynyt etten muista siitä ajasta yhtään mitään.